Pikkujohdanto japanin kieleen

Yleistä japanin kielestä

Japaninkielinen teksti on “sekamelska” kanjeja (日本 Nihon, Japani), hiraganoja (ようこそ yōkoso ’tervetuloa’), katakanoja (フィンランド Finrando, Suomi) sekä latinalaisia kirjaimia ja numeroita joko ylhäältä alas tai vaakasuoraan kirjoitettuna – tai molemmilla tavoilla, varsinkin, jos on kyse mainoksesta, kuten esimerkiksi tässä kuvassa.

Hiragana- ja katakanatavumerkkejä on molempia 46 kappaletta (perusmerkit, lisäksi on yhdistelmämerkit). Jokapäiväisessä käytössä on myös parituhatta kanji-sanamerkkiä, mutta jo 500 kanjilla pärjäilee. Lauseiden sanat kirjoitetaan yhteen ilman sanavälejä, siksi latinalaisin kirjaimin kirjoitettujen japaninkielisten sanojen (rōmaji) kirjoitusasu vaihtelee: ocha, o-cha ja o cha ovat sama sana, tarkoittaen vihreää teetä.

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Japania kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen, ja lehtiäkin luetaan meidän logiikalla ajateltuna takakannesta lähtien. Nykyisin japania kirjoitetaan myös ”meidän tapaan” vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta.

Japanilla ei ole sukulaiskieliä, joten se eroaa niin sanastoltaan ja kieliopilliselta rakenteeltaan kuin kirjoitusjärjestelmältäänkin täysin muista kielistä. Japanissa esimerkiksi ei yleisesti ottaen ole erikseen yksikköä ja monikkoa, mutta verbien lisäksi myös adjektiiveilla on menneen ajan muoto (oishii on ’hyvänmakuinen’, desu on olla-verbi; oishii desu ’(ruoka) on hyvää’ – oishikatta desu ’oli hyvää’).

Lainasanoja japanissa on runsaasti, mutta monet englantilaiset sanat muuntuvat tunnistamattomaan muotoon, kaikki lainasanat kun mukautetaan japanin ääntämykseen. Japanissa ei esimerkiksi ole äänteitä [ä], [ö], [l] ja [v] ja yksittäisiä konsonantteja kuten [t] tai [f] ei japanissa esiinny. Englannin äänteitä täytyy siis korvata japanin äänteillä (esim. v → b), toisaalta taas sanoihin on joskus laitettava mukaan myös ylimääräisiä äänteitä (esim. night life → naito raifu). Länsimaiset lainat kirjoitetaan katakanoilla.

Myös japanilaisten englannin ääntämys tuottaa toisinaan ymmärrysvaikeuksia. Sanat saatetaan ääntää japanilaisittain, esim. ’first’ voi kuulostaa sanalta ’fast’. Myös ns. japlish kylteissä ja ruokalistoissa voi aiheuttaa hilpeyttä.

Japanin kielessä on kolme kohteliaisuus- tai tyylitasoa: tuttavallinen puhekieli eli perustyyli, peruskohtelias puhe tai kohtelias tyyli, jota ulkomaalaiset opiskelijat ensimmäiseksi opiskelevat, ja kohtelias puhetapa eli kunnioittava tyyli keigo. Tilanteen lisäksi sana- ja verbimuodot valikoituvat niin puhekumppanin kuin oman persoonankin mukaan. Myös miesten ja naisten käyttämä kieli eroavat toisistaan.

Jos kirjoitusjärjestelmä kiinnostaa tai haluat tarkistaa jonkin kanjin merkityksen esimerkiksi Japanissa matkalla ollessasi, yleisimpiin kanjeihin ja niiden merkityksiin voit tutustua David Hallgrenin sivuilla http://www.davidhallgren.se/nihon/jouyoukanji.asp. Sanojen ääntämisohjeet on kuitenkin japaniksi kirjoitettu (merkitykset englanniksi). Kanji Land -sivustolla http://japanese.about.com/library/blkodgrade1.htm ääntämisohjeet on annettu latinalaisin kirjaimin.

Kouluissa käytettävän kanataulukon (hiraganat + katakanat) voi printata täältä: http://img.photobucket.com/albums/v495/Naino/Japanese_Syllabary_Chart.gif.

Lainasanat japanissa

Japanin kielessä on paljon lainasanoja. Kanji-sanamerkkien omaksuminen 500-luvun alussa toi japanin kieleen kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän lisäksi kanjien kiinalaisperäiset ääntämiset eli rinnakkaissanaston. Euroopasta 1540-luvulla alkaneen lähetystyön myötä japanin kieleen juurtui lainasanoja portugalista ja espanjasta, kuten pan (leipä) ja tabako (tupakka)*. Lisää länsilainoja ilmestyi 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun Japani avautui ulkomaailmalle. Toisen maailmansodan päättymistä Japanissa seurasi voimakas amerikkalaisvaikutus ja japanin kieleen jäi runsaasti englantilaisperäisiä lainasanoja.

Lainat on mukautettu japanin kielen ääntämykseen, joten vierasperäisiä sanoja ei puheessa pystytä pitämään erossa vanhoista omaperäisistä sanoista. Kirjoituksessa kuitenkin tehdään ero: uudet lainat kirjoitetaan eri merkeillä, katakanoilla, kuin omaperäiset ja kauan sitten lainatut sanat. Vaikka japani viliseekin lainasanoja, niitä ei kelpuuteta japanilaistyylisiin wakarunoihin eli tankoihin ja haikuihin, vaan runot on pidettävä puhtaina.

* Älä tupakoi kävellessäsi. Älä myöskään syö tai juo kävellessäsi.

Japani ja sukulaiskielten arvoitus

Vaikka japaniin on lainattu kirjoitusmerkit kiinasta, japani ja kiina eivät ole sukulaiskieliä. Kielet poikkeavat toisistaan huomattavasti:

• kiina on isoloiva kieli, japani agglutinoiva
  • kiinassa yksitavuiset tavut ovat vapaita morfeemeja, sanat ovat taipumattomia, usein yksitavuisia sanoja, joiden kieliopilliset suhteet ilmaistaan sanajärjestyksellä ja intonaatiolla
  • agglutinoivissa kielissä, kuten suomessakin ja muissa uralilaisissa kielissä, sanavartaloihin lisätään liitteitä
    • japanissa ei siis ole prepositioita, kuten to school, from school jne. vaan kieliopilliset muodot ilmaistaan postpositioin: gakkō e, gakkō kara jne.
• kielten rakenne on erilainen, esim. sanajärjestys
• kiinassa on moninkertainen määrä tavuja
• kiinassa on neljä sävelkorkeutta

photo credit:
http://www.flickr.com/photos/ciro/

Itse asiassa nykytiedon valossa japanilla ei ole sukulaiskieliä eikä se kuulu mihinkään kielikuntaan. Vuosien saatossa japanin sukulaiskieliksi on tarjottu niin koreaa kuin suomeakin sen kaukaisena sukukielenä. Useat tutkijat kun ovat pyrkineet osoittamaan, että japani kuuluu altailaisten kielten perheeseen eli on mm. turkkilaisten ja mongolilaisten kielten sukulainen, jotka taas olisivat uralilaisten kielten sukulaisia. Sittemmin hypoteesi on kumottu ja on pohdittu, voidaanko edes puhua altailaisesta kielikunnasta, koska näissä kielissä ei ole yhteistä perussanastoa.

Korean kanssa japanilla on paljon yhteistä, mutta nämä yhtäläisyydet ovat todennäköisesti seurausta normaaleista kielikontakteista vuosisatojen saatossa, kuten sanaston lainautuminen. Äänneopilliset erot (japanin suppea vokaalisto ja vokaaliin päättyvät avotavut) kuitenkin puoltavat sitä seikkaa, etteivät japani ja korea ole sukulaiskieliä.

~Image courtesy of Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net~

On esitetty myös väitteitä, että japani olisi syntynyt kahden erilaisen kielen sekoituksesta, mutta yleensä kahden kielen kohdatessa toisesta kielestä tulee vahvempi ja vähitellen tukehduttaa heikomman kielen, joten tuskin japani on tällainen sekakieli.

~Image courtesy of Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net~

Japanin kielen juurien tutkimisesta voi lukea tarkemmin esim. Ilmari Vesterisen kirjasta Japanilaiset sivuilta 40-43 ja Kai Niemisen tekstin kirjasta Japanin kulttuuri sivuilta 288-289.