Japani, kontrastien maa


Sinulla varmaan on jo käsitys Japanista maana, jonkinlainen mielikuva siitä. Monilla tämä mielikuva liittyy tavalla tai toisella vastakohtaisuuksiin, vaikkapa johonkin seuraavista:

Japanissa on vallalla ikivanha kulttuuri, mutta toisaalta Japanissa on huipputeknologiaa. Pitkän eristäytyneisyyden ansiosta omaperäiset tavat elävät yhä edelleen, mutta ulkomaisia vaikutteita on aina omaksuttu muista kulttuureista. Japania voisi luonnehtia yhtä hyvin adjektiivina perinteinen kuin moderni, ja kun työmaailmaa hallitsee konservatiivisuus, on nuorisokulttuuri hyvinkin värikästä.

Pohjoisen hiihtomaastot ja eteläisimpien osien hiekkarannat tarjoavat jokaiselle jotakin, Japanissa kun on ilmanalaa lauhasta ilmastosta subtrooppiseen (ilmastosta voit lukea lisää täällä).

Kun Japani on vain hieman Suomea suurempi maa pinta-alaltaan (Suomi 340 000 km², Japani 380 000 km²), mutta asukkaita yli 20 kertaa enemmän (yli 127 miljoonaa), metsien peitossa on 67% ja 70-80% vuoristoa, niin vähemmälläkin laskutaidolla voi päätellä, että asutus on tiheää. Suurkaupungeista ja jatkuvasta vilinästä huolimatta – tai juuri niiden takia – luonnon ja hiljaisuuden merkitys on suuri.

Image courtesy of Idea go / FreeDigitalPhotos.net

Image courtesy of Idea go / FreeDigitalPhotos.net

Vastaako tämä esitys omia mielikuviasi Japanista? Mitä lisäisit listaan?

Tässä sama asia tiivistettynä PowerPoint-diana: Kontrastien maa.

Advertisements

Kuinka käyttäytyä ja esittää asioita


Tässä postauksessa on koottuna sekalaisia huomioita siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota ollessaan tekemisissä japanilaisten kanssa jokapäiväsessä kanssakäymisessä ja virallisemmissa tilanteissa. Mitä sinä lisäisit listaan?

Japanilaisten kommunikointi on hyvin ”fyysistä” siinä mielessä, että japanilaisten eleet ovat vahvoja viestejä. Päätä kallistetaan, kun ei ymmärretä, korvaa hangataan, kun ollaan neuvottomia, vetämällä ilmaa hampaiden välistä kuuluvalla sihinällä ilmaistaan se, että ehdotus ei ollut mieleinen. (Lue lisää esim. Pauli Oppaan neuvoista Elehdintä ja hiljaisuus viestintämuotoina.)

Kuitenkaan fyysistä kontaktia ei liitetä tervehdyksiin ja kumarruksen yhteyteen, saati muulloinkaan. Älä halaile japanilaisia tai taputtele miestä selkään tai harteille. Vältä kosketusta äläkä seiso liian lähellä tai tule toisen ”reviirin” alueelle. Älä koske tai työnnä mitään jaloillasi.

Älä hae japanilaisen kanssa katsekontaktia tai katso suoraan silmiin.

Meillä hymyileminen ilmentää iloa, mutta japanilainen voi hymyillä ilman merkitystä tai ollessaan hämillään, häpeissään tai jopa ollessaan vihainen.

Jos meillä länsimaalaisilla usein pidetään suun seutua tunteiden paljastajana, niin Aasian kulttuureissa tunteiden katsotaan heijastuvan silmistä. Tätä kuvastaa myös hymiö/suriomerkkijärjestelmä; meillä iloista naamaa kuvaa iloinen  suu :) ja japanissa iloiset silmät (^_^). Surua meillä vastaavasti kuvastaa :( ja Japanissa (;_;). Japanilaiseen hymiömerkkijärjestelmään voit tutustua blogissani täällä.

Älä kerro vitsejä! Ensinnäkin niitä on yleensä mahdotonta kääntää toiselle kielelle, toisekseen niitä ei todennäköisesti ymmärretä muutenkaan, koska vitsit eroavat jokaisessa maassa. Älä myöskään kommentoi halventavasti, alentavasti tai muulla tavalla loukkaavasti ketään tai esim. mitään yritystä.

Kohteliaisuus näkyy esim. pukeutumisena, eleiden, ilmeiden, käytöksen ja tapojen muodossa, lahjoina ym. konkreettisena toimintana ja kielen tasolla teitittelynä, kohteliaina verbimuotoina, puheenaiheiden valinnassa.

Japanissa arvostetaan puhtautta ja siisteyttä, älä siis roskaa, puhdista kätesi ennen ruokailua oshibori-liinaan, jätä vessa samaan kuntoon kuin se oli (vessat ovatkin ekstrasiistejä), peseydy kunnolla kauttaaltaan ja huuhdo kaikki saippua huolella ennen kylpyyn astumista, pukeudu siististi. Älä niistä yleisissä tiloissa. Jos käytät sateenvarjoa, se tulee jättää sille varattuun paikkaan kahvilassa ja kaupassa. Jotkin kaupat tarjoavat erityisen muovisen suojan sateenvarjon päälle käytettäväksi sisällä kaupassa.

Korkea-arvoisemmat ja vanhemmat kulkevat ovista ensimmäisinä, istuvat ravintolapöydässä pöydän päähän ja eivät hisseillä kulkiessaan paina hissinpainikkeita, jos nuorempia tai alempiarvoisia on paikalla. Kaverini kiteyttikin tämän mainiosti sanomalla

Länsimainen ritarisääntö ei päde Japanissa, Japanissa “naiset eivät kulje ensimmäisinä”.

Monissa julkisissa paikoissa, metro ja junat mukaan lukien, ei saa puhua kännykässä ja se tulee pitää äänettömänä. Kommunikoida voi tekstiviesteillä ja pelatakin saa. Pidä kännykkä äänettömällä myös hotellien auloissa, ravintoloissa, museoissa ja muissa ”hiljaisissa” paikoissa.

Käyttäydy neuvotteluissa miellyttävästi, hymyile, kysele paljon isäntiesi organisaatioista, mutta älä koskaan heidän yksityiselämästään tai perheestään, vaikka sinulta tällaisia kysyttäisiinkin.

Gomen kudasai, ittekimasu ja tadaima


Muutamaa japanilaista tervehdystä ei voi suoraan suomentaa tai kääntää muille kielille.

 

 ~Image courtesy of digitalart / FreeDigitalPhotos.net~

~Image courtesy of digitalart / FreeDigitalPhotos.net~

 

Kun joku tulee vieraisille toisen kotiin, tämä huutelee ovelta ‘gomen kudasai’, tietysti kumarruksen kera. Tämä voidaan periaatteessa suomentaa ‘päivää’, mutta se tarkoittaa lähinnä ‘huhuu, onko ketään kotona’, kohteliaasti sanottuna tosin, tai ‘anteeksi että häiritsen’.

Kun perheenjäsen lähtee kotoa tai työntekijä työpaikaltaan, lähtijä sanoo ‘ittekimasu’, mikä tarkoittaa  ‘minä menen ja tulen takaisin’. Kotiin tai työpaikalle jäävä vastaa tähän ‘itterashai’, ‘mene ja tule’.

Kun perheenjäsen tulee kotiin, tämä sanoo ‘tadaima’, ‘olen kotona’, ‘moikka, tulin kotiin’. Tulijalle vastataan ‘okaeri’ tai ‘okaeri nasai’.

Tervehdyksiä japaniksi ja kumartamista


Kerrataan tervehdykset!

Hyvää huomenta:
Ohayō (gozaimasu) – käytetään yleensä ennen kymmentä

Hyvää päivää:
Konnichiwa – käytetään klo 10-18

Hyvää iltaa:
Konban wa – käytetään kuuden jälkeen

Hyvää yötä:
Oyasumi (nasai)

Näkemiin:
Dōmo arigatō gozaimasu – tarkoittaa ’kiitos’ (tästä tapaamisesta)

→ tähän voidaan vastata kochira koso – ’ilo oli minun puolellani’

Sayōnara – on pikemminkin ’hyvästi’

Nähdään huomenna / huomiseen:
Mata ashita

Irasshaimase – ’tervetuloa’ (tai ’päivää’); näin asiakaspalvelijat tervehtivät asiakkaitaan kaupassa, ravintolassa ja majapaikoissa, ja pois lähtiessäsi asiakaspalvelijoiden suusta kuuluu dōmo arigato gozaimashita ’kiitos (käynnistä tai näkemiin)’

Kun suluissa olevat sanat jättää fraasista pois, saadaan epämuodollisempi tervehdys; mitä pidempi fraasi, sen kohteliaampi se on. Esimerkiksi ‘heippa’ voidaan sanoa monellakin eri tavalla riippuen tilanteesta, mutta virallisempiin yhteyksiin ei käy vaikkapa ‘dewa mata‘, ‘ja mata‘, ‘mata ne‘ tai ‘ja ne‘. Mitä muita hyvästelyjä tiedät?

Kumarrukset

Kumarrus on kohtelias tervehdys. Kumartamisen etiketti on mutkikas, mutta ulkomaalaiselta riittää pieni kumarrus. Japanilaisten välillä kumarruksen syvyys riippuu mm. tilanteesta ja henkilöiden suhteesta toisiinsa. Täältä voit katsoa eri kumarruksia.

Mitä hassua tässä the Huffington Postin julkaisemassa kuvassa on?

Jos vastapuoli kättelee, kättele, mutta älä voimakkaasti ja vältä suoraan silmiin katsomista. Älä kuitenkaan itse tarjoa kättä ensin, vaan kuulostele, kummarretaanko vai kätelläänkö; pallo on isännälläsi, varaudu ottamaan koppi!  Jos vastapuoli kumartaa, kumarra aina takaisin – hillitysti – äläkä silloin kättele. Obama siis sekä kumartaa että kättelee samanaikaisesti – mutta ainakin tarkoituksena on kunnioitus ja tuskin tässä tilanteessa etikettivirhettä on otettu loukkaavana.

Japanissa sekä tervehditään että hyvästellään kumartaen, ja kummarrusta harrastavat niin naiset kuin miehet, mutta japanilaiset kumartavat myös muissa tilantessa, esimerkiksi kiitettäessä ja anteeksipyydettäessä, jopa puhelimeen puhuttaessa, ja sinulle kumarretaan astuessasi sisään liikkeeseen, hotelliin tai majataloon. Myös junassa oleville matkustajille saatetaan kumartaa asemalaiturilta käsin (katso tästä videosta) sekä lähtevien bussien matkustajille vaikkapa lentokentän edustalla (tämä video). Itse liikennevälineille siis ei kumarrella :) Tästä en tiedä, onko urbaanilegenda vai ei, mutta muistaakseni Tokiopassissa kerrottiin, että joissakin busseissa on kuljettajan lisäksi henkilö, jonka ainoana tehtävänä on kumartaa sisään astuvalle matkustajalle. Mikä unelmatyö :D

Kun kumarrat, pidä selkä ja jalat suorana, kantapäät yhdessä. Miehet pitävät käsiä sivuilla, naiset edessä toinen käsi toisen päällä. Kumarrus lähtee alaselästä, älä nyökäytä pelkästään päätä. Kumartaessasi kuitenkin kumarra myös päätä ja siirrä katse kohti lattiaa. Taivuta koko ylävartaloa. Ota suurempi etäisyys vastapuoleen, etteivät päät kolahda yhteen.

Ainakin YouTubesta löytyy paljon videoita aiheesta, jos haluat opetella kumartamista oikeaoppisesti. Pääsääntö kuitenkin on, että ulkomaalaiselta jo pieni kumarrus tervehdittäessä ja esittelyn yhteydessä on kohtelias, kunhan se ei ole pelkkä pään heilautus.

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: