Pikkujohdanto japanin kieleen


Yleistä japanin kielestä

Japaninkielinen teksti on “sekamelska” kanjeja (日本 Nihon, Japani), hiraganoja (ようこそ yōkoso ’tervetuloa’), katakanoja (フィンランド Finrando, Suomi) sekä latinalaisia kirjaimia ja numeroita joko ylhäältä alas tai vaakasuoraan kirjoitettuna – tai molemmilla tavoilla, varsinkin, jos on kyse mainoksesta, kuten esimerkiksi tässä kuvassa.

Hiragana- ja katakanatavumerkkejä on molempia 46 kappaletta (perusmerkit, lisäksi on yhdistelmämerkit). Jokapäiväisessä käytössä on myös parituhatta kanji-sanamerkkiä, mutta jo 500 kanjilla pärjäilee. Lauseiden sanat kirjoitetaan yhteen ilman sanavälejä, siksi latinalaisin kirjaimin kirjoitettujen japaninkielisten sanojen (rōmaji) kirjoitusasu vaihtelee: ocha, o-cha ja o cha ovat sama sana, tarkoittaen vihreää teetä.

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Japania kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen, ja lehtiäkin luetaan meidän logiikalla ajateltuna takakannesta lähtien. Nykyisin japania kirjoitetaan myös ”meidän tapaan” vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta.

Japanilla ei ole sukulaiskieliä, joten se eroaa niin sanastoltaan ja kieliopilliselta rakenteeltaan kuin kirjoitusjärjestelmältäänkin täysin muista kielistä. Japanissa esimerkiksi ei yleisesti ottaen ole erikseen yksikköä ja monikkoa, mutta verbien lisäksi myös adjektiiveilla on menneen ajan muoto (oishii on ’hyvänmakuinen’, desu on olla-verbi; oishii desu ’(ruoka) on hyvää’ – oishikatta desu ’oli hyvää’).

Lainasanoja japanissa on runsaasti, mutta monet englantilaiset sanat muuntuvat tunnistamattomaan muotoon, kaikki lainasanat kun mukautetaan japanin ääntämykseen. Japanissa ei esimerkiksi ole äänteitä [ä], [ö], [l] ja [v] ja yksittäisiä konsonantteja kuten [t] tai [f] ei japanissa esiinny. Englannin äänteitä täytyy siis korvata japanin äänteillä (esim. v → b), toisaalta taas sanoihin on joskus laitettava mukaan myös ylimääräisiä äänteitä (esim. night life → naito raifu). Länsimaiset lainat kirjoitetaan katakanoilla.

Myös japanilaisten englannin ääntämys tuottaa toisinaan ymmärrysvaikeuksia. Sanat saatetaan ääntää japanilaisittain, esim. ’first’ voi kuulostaa sanalta ’fast’. Myös ns. japlish kylteissä ja ruokalistoissa voi aiheuttaa hilpeyttä.

Japanin kielessä on kolme kohteliaisuus- tai tyylitasoa: tuttavallinen puhekieli eli perustyyli, peruskohtelias puhe tai kohtelias tyyli, jota ulkomaalaiset opiskelijat ensimmäiseksi opiskelevat, ja kohtelias puhetapa eli kunnioittava tyyli keigo. Tilanteen lisäksi sana- ja verbimuodot valikoituvat niin puhekumppanin kuin oman persoonankin mukaan. Myös miesten ja naisten käyttämä kieli eroavat toisistaan.

Jos kirjoitusjärjestelmä kiinnostaa tai haluat tarkistaa jonkin kanjin merkityksen esimerkiksi Japanissa matkalla ollessasi, yleisimpiin kanjeihin ja niiden merkityksiin voit tutustua David Hallgrenin sivuilla http://www.davidhallgren.se/nihon/jouyoukanji.asp. Sanojen ääntämisohjeet on kuitenkin japaniksi kirjoitettu (merkitykset englanniksi). Kanji Land -sivustolla http://japanese.about.com/library/blkodgrade1.htm ääntämisohjeet on annettu latinalaisin kirjaimin.

Kouluissa käytettävän kanataulukon (hiraganat + katakanat) voi printata täältä: http://img.photobucket.com/albums/v495/Naino/Japanese_Syllabary_Chart.gif.

Advertisements

Kiva kanjiopas


Kanjeja löytyy netistä paljonkin, mutta mielestäni melko mukava kanjiopas löytyy japanese.about.com -sivustolta viivojen vetojärjestyksineen, ääntämisasuineen, esimerkkisanoineen ja englanninnoksineen. Jos nämä 80 alkeiskanjia ei riitä, täältä löytyy lisää – aina 1945 sanamerkkiin asti! (Tällä hetkellä lista on 1700 kanjin hujakoilla, mutta lista täydentyy joka päivä.)

Kanjikaverit-sivustolla kanjeja voi opiskella suomeksi. Huomaathan, että sanojen ääntämisasu on täällä kirjoitettu vain hiraganoilla, joten sinun tulee osata ensin hiraganat sujuvasti ennenkuin voit opiskella kanjeja Kanjikavereissa. Sivusto on kanjien osalta työn alla, mutta on siellä alkupäässäkin opiskeltavaa ;)

https://i2.wp.com/0.tqn.com/d/japanese/1/0/u/G/4/kod1435_1.jpg

Muista, että esimerkiksi tässä 20 viivan kanjissa pitää muistaa viivojen lukumäärän lisäksi myös niiden vetojärjestys. Kanjitaulukoiden alapuolella  tuolla englanninkielisellä sivustolla on aina ilmoitettu viivojen lukumäärä sekä latinalaisin kirjaimin merkitty kiinalainen ääntämisasu eli on-reading ja japanilainen ääntämisasu eli kun-reading.

Strokes 20
On-reading jou
Kun-reading yuzu(ru)
Meanings to cede, to transfer

Tekstin “kääntäjä” latinalaisista kirjaimista kanoiksi


Monenkaan koneella ei varmaan ole kana- tai kanjikirjoitussysteemiä, mutta onneksi netistä löytyy “kääntäjäpalveluita”, jotka auttavat latinalaisten kirjainten litteroinnissa hiraganoiksi ja katakanoiksi, esim. täällä tai täällä. Tai toisinpäin!

Pidemmän tekstinpätkän voi muuntaa hiraganojen ja katakanojen lisäksi kanjeiksi täällä.

(Jos linkit eivät enää joskus toimi, kannattaa googlata vaikka hiragana converter.)

Kuinka saada japanilaiset fontit näkyviin


Kanjikaverissa on neuvoja, miten japanilaiset fontit saa omalla koneellaan näkyviin:

Kysymys: Japanilainen kirjoitus ei näy ja tekstin tilalla näkyy pelkkiä laatikkoja ja/tai kysymysmerkkejä. Miten saan japanilaiset kirjaimet näkyviin?
Vastaus: Nämä sivut käyttävät utf-8 -merkistökoodausta. Eli jos et nää japanilaista kirjoitusta sivuillani, niin tarkista ensin selaimesi merkistökoodaus (selaimen pitäisi valita näillä sivuilla automaattisesti utf-8, mutta jos näin ei jostain syystä käy, voit vaihtaa selaimen merkistökoodauksen käsin. Polku tähän on suunnilleen Näytä -> Merkistökoodaus -> Unicode (Utf-8). Valitse tämän lisäksi myös Merkistökoodaus -> Tunnista automaattisesti -> Japanilainen). Jos tämä ei auta, sinun täytyy asentaa japanin merkistötuki koneellesi. Ohjeet asennukseen löydät tästä.

Itselläni tämä merkistökoodaus ei auttanut, enkä älynnyt asennusohjeista mitään. Onneksi löysin keskustelupalstalta helpot ohjeet:

Käynnistä => Ohjauspaneeli => Päivämäärä-, aika-, kieli- ja alueasetukset => Lisää tuki muulle kielelle => Kielet => valitse Asenna tiedostot Itä-Aasian kielille => OK

Tämä vaati reilut 220 kt levytilaa ja koneen uudelleenkäynnistämisen, ja nyt olen tyytyväinen: niin kanjit kuin hiraganat ja katakanatkin näkyvät eikä tarvitse arpoa laatikkojen sisältöä.

Ilmeisesti ylläoleva ohje käy vain Windows XP:hen, muissa tapauksissa voi turvautua Kanjikaverin asennusohjeisiin.

Edit: Sain vielä tällaisen ohjeen (mikä on kuitenkin varmaankin samantyylinen kuin tuo eka..):

Nettiselaimesta (IE8) löytyy asetus kielen koodausta varten. Valitse työkalut -valikosta työkalurivit -> ja varmista, että valikkopalkki -kohdassa on täppä. Valikkopalkista ota näytä -> koodaus -> lisää -> japani (automaattinen).

 

Lainasanat japanissa


Japanin kielessä on paljon lainasanoja. Kanji-sanamerkkien omaksuminen 500-luvun alussa toi japanin kieleen kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän lisäksi kanjien kiinalaisperäiset ääntämiset eli rinnakkaissanaston. Euroopasta 1540-luvulla alkaneen lähetystyön myötä japanin kieleen juurtui lainasanoja portugalista ja espanjasta, kuten pan (leipä) ja tabako (tupakka)*. Lisää länsilainoja ilmestyi 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun Japani avautui ulkomaailmalle. Toisen maailmansodan päättymistä Japanissa seurasi voimakas amerikkalaisvaikutus ja japanin kieleen jäi runsaasti englantilaisperäisiä lainasanoja.

Lainat on mukautettu japanin kielen ääntämykseen, joten vierasperäisiä sanoja ei puheessa pystytä pitämään erossa vanhoista omaperäisistä sanoista. Kirjoituksessa kuitenkin tehdään ero: uudet lainat kirjoitetaan eri merkeillä, katakanoilla, kuin omaperäiset ja kauan sitten lainatut sanat. Vaikka japani viliseekin lainasanoja, niitä ei kelpuuteta japanilaistyylisiin wakarunoihin eli tankoihin ja haikuihin, vaan runot on pidettävä puhtaina.

* Älä tupakoi kävellessäsi. Älä myöskään syö tai juo kävellessäsi.

Kanjien ääntämisestä


Suurimmalla osalla kanjeista on (ainakin) kaksi ääntämysasua: kiinalainen ja japanilainen, ja useilla on useampi kiinalainen ja japanilainen ääntäminen.

  • Kiinalainen ääntäminen eli on-yomi riippuu siitä, milloin ja mistäpäin Kiinaa kanji on omaksuttu
    • 500-luvulla omaksuttiin go-on-ääntämistapa
      • go-on-ääntämistapa perustuu tuonaikaiseen eteläkiinalaiseen murteeseen; Go oli muinainen alue
    • kan-on-ääntäminen omaksuttiin Nara-kaudella 700-luvulla
    • 1300-luvulla omaksuttiin tō-sō-on-ääntämys
      • tämä on harvinaisempi; useimmilla kanjeilla on vain go-on- ja kan-on-ääntämys
  • Japanilaisperäinen ääntämysasu eli kun-yomi
    • on muutamia satoja kanjeja, joilla on ainoastaan japanilainen ääntämistapa; ne on kehitetty Japanissa

Harvinaisten kanji-merkkien yläpuolelle saatetaan sanomalehdissä ja asiateksteissä merkitä niiden lukutapa pienillä hiraganoilla. Tätä kirjoitusta sanotaan furiganaksi. Jos teksti on pystysuoraa, furigana merkitään kanjin oikealle puolelle.

Luonnollisesti myös japanin kielen oppikirjoihin kanjien yläpuolelle on merkitty kanjien ääntämisasu.

Kirjoittaminen


https://i2.wp.com/www.omniglot.com/images/langsamples/udhr_japanese.gif

Kuten ylläolevasta tekstinpätkästä näkee, japaninkieliset lauseet ovat yhdistelmiä kanatavumerkeistä ja kanjeista. Normaalisti lauseissa ei ole sanavälejä, vaan sanat kirjoitetaan yhteen – kuitenkin japanin kielen opiskelijoille suunnatuissa oppikirjoissa sanat kirjoitetaan erikseen :) Myöskään kysymysmerkkejä ei käytetä, vaan lauseiden lopussa on piste: Kysymyksen merkkinä on ka-liite, joka vastaa lähinnä suomen -ko, -kö-päätettä.

Länsimaalaisissa, katakanoilla kirjoitettavissa erisnimissä etu- ja sukunimen väliin kirjoitetaan piste erottamaan nimet toisistaan, mutta kaksiosaisten nimien väliviivaa ei käytetä: ビル・ゲイツBill Gates. Lainausmerkit näyttävät tältä: 「」. Aaltomerkkiä käytetään ilmoittamaan ”jostakin johonkin”: 月〜金曜日 maanantaista perjantaihin. Katso myös hauskat karttasymbolit! http://fi.wikipedia.org/wiki/Japanilaiset_karttasymbolit

Japania kirjoitetaan joko

vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta; suurin osa nettisivustoista on kirjoitettu näin

tai sitä kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen; sanoma- ja aikakauslehdet, romaanit, runot, sarjakuvat, elokuvien tekstitykset kirjoitetaan tällä tavalla

Eli jommallakummalla tavalla:

Japanese text with furigana

Hyvin monesti vain vaikeimpien kanjien ääntämisasut on merkitty tekstiin, kun taas esim. oppikirjoissa kanjien lukutavat on kirjoitettu niiden yläpuolelle, kuten edellisissä tekstinpätkissä.

Erilaisia kirjoitustyylejä/fontteja (kopsattu täältä):

ming dynasty print stylegothic print styletext book print stylesquare styleflowing stylesemi-cursive stylecursive style(very) cursive stylehandwritten text

Japanese scripts

Japanese has, like most languages, a few different writing styles. Quite obviously you know a few different ones for english/american, because your handwriting isn’t going to look like the “microsoft sans serif” font this is typed in, and neither will something written in cursive italics look much like either this sans serif font or your handwriting. In fact, the “A” alone will look completely different in all three scripts. Japanese has a few common faces, which have come from the various approaches to the Kanji system as employed since +/- 600 a.d.

Aside from normal printform styles, there are also old block-print styles, and the cursive styles that come from the artistic approach. (Compare this to our use of gothic caligraphy). As an illustration of the differences in Japanese fonts, let’s look at the various forms one might encounter as main writing forms, if they can indeed so be called, since most were derived from brushes or woodblocks rather than pens.


Ming dynasty print style

ming dynasty print style

This is the 明朝 (minchou) type face. This is the most used type face in Japan, found in newspapers, in your word processor, etc. It is characterised by clearely identifiable strokes, thick verticals and thin horizontals, angular corners and serifs at the end of strokes.

Gothic print style

gothic print style

This is the ゴシック (gothic) typeface. This is the second most used type face in Japan. You will find it on for instance signs and the likes. Unlike minchou it doesn’t have all the serifs or thickness differences. it just shows the essence of a kanji without the pleasantries and decorations.

Text book print style

text book print style

The 教科書 (kyoukasho) or “text book” type face is used quite often in – not surprisingly – text books and the likes. It is similar to the minchou type face, but feels slightly less computer inspired, and looks more a mix between a computer font and a carefully pencilled one.

Block style

square style

This style, called 楷書, is the type face originating from wood block carving. Every stroke is “written” individually, and thus makes it an intensive typeface to write (brush) in. While prettier than the kaisho scripts, it’s also sometimes harder to read. It is actually similar to the minchou typeface, which also originated from woodblock carving, but differs in style by being less rigid and having serifs at different strokes.


Flowing and semi-cursive style

flowing style semi-cursive style

A cursive simplified way of writing, in “行書” style the strokes ‘flow’ more and in some places, more complex compounds are simplified. This style is typically used in hand writing, such as letters or memos. The first of the two images shows a “readable” gyousho style, close to neat handwriting, while the second is a far more flowing style and closer to how someone who writes fast would probably write Japanese, connecting up strokes and simplifying along the way..

Cursive or “grass” style

cursive style (very) cursive style

The artistic “shorthand” form of writing, in “草書” style most compounds are stroked without the brush or pen ever actually leaving the paper. This means there are a lot of thin connecting lines between actual strokes which can confuse reading, but also most compounds are simplified, which makes recognition of sousho kanji very hard to impossible if one is not familiar with it. (the “grass” in the style name comes from the fact that the 草 in 草書 means grass or weeds)


Seal style

seal style

This style, called 添書 is almost exclusively used for 判子 (hanko), name seals. They’re used in the red “signatures” you see on Chinese and Japanese caligraphic art, as well as being used as normal signature in Japan, where you are expected to have a little stamp with your name in tensho for signing for your mail order packages, as contract signatures, etc.


Handwriting

handwritten text

Finally an important style: handwriting. You don’t really have a block of wood or a paintbrush and some caligraphical paper at hand most of the time, so it’s not unimportant to note that handwritten japanese of course also has its own distinct look. There are some differences between handwritten and printed japanese, and these are probably apparent if you compare the following two images

handwritten text

The top two scripts are different hand writings, the bottom two are the standard gothic and minchou scripts. There are clear differences in both several hiragana, and many graphical components in kanji, which to have a “proper” handwriting, you need to learn. Luckily, many books on learning kanji will list both the printed version and the handwritten version so you can learn to read both forms, and write the correct form.


Some examples

It is interesting to note the differences between these styles if we look at how several kanji are written across these type faces:

various characters in all styles

We see the obvious differences in the first four/five rows, but the really problematic changes come in the sixth and seventh row, which are the cursive styles. In the sixth row (gyousho) we see many stroke getting combined and many forms simplified so that they can be brushed easier, and in the seventh row we essentially abandon all hope of being able to figure out what the character was…

Or do we? Complex as it may look, there are rigid style guides on what are and what aren’t proper gyousho and sousho forms, and there are books and even dictionaries available that teach you how to read and write these forms. With practice, you can learn to read and write these forms almost as fast and probably faster than “regular” writing respectively.

An interesting set is the two characters 女, woman and 天, heaven. In their sousho form they look a remarkable amount like め and て, which is because め and て originaly come from exactly these kanji, in this form. All of the modern hiragana come from sousho forms of certain kanji (katakana originated as subcomponents from kanji in square style) and for some sousho texts it’s not easy to tell whether you’re dealing with a sousho kanji or a cursive hiragana thrown into the mix.

Kirjoitusjärjestelmä


https://i0.wp.com/img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/matkailu/ulkomaat/japani/516467.jpg

Kirjoittamiseen käytetään japanin kielessä kolmea eri kirjoitusjärjestelmää (japanissa ei ole kirjaimia/aakkosia):

  1. kiinalaisperäisiä kanji-merkkejä eli sanamerkkejä
  2. hiragana-tavukirjoitusta
  3. katakana-tavukirjoitusta
  • yksi kanji vastaa yhtä sanaa
  • hiraganat ja katakanat  ovat foneettisia tavumerkkejä ja niitä kutsutaan yhteisnimellä kanat/kanakirjoitus
  • japanissa on vain avotavuja (eli vokaaliin päättyviä tavuja), paitsi n, joten kaikki muut kanat päättyvät vokaaliin a, i, u, e tai o
  • a, i, u, e, o ovat lyhyitä vokaaleita
  • hiraganoja ja katakanoja on molempia 46 kappaletta + yhdistelmämerkit, joita on 58 (tai 61, jos じゃ じゅ じょ lisäksi otetaan lukuun myös
    ぢゃ ぢゅ ぢょ)
  • kuten mainitsin, kanji oli perinteisesti lähinnä miesten kirjoitusjärjestelmä ja sitä käyttivät vain oppineet, papit ja virkamiehet; naiset kirjoittivat kanamerkeillä
  • kanat juontavat juurensa kanjeista. Kun kanjit lainattiin Kiinasta, kohdattiin monia ongelmia, koska kiina eroaa rakenteeltaan täysin japanista, sanat eivät esimerkiksi taivu. Kanjeja käytettiin japanissa sekä merkityksen mukaisesti (yksi merkki tarkoittaa yhtä asiaa) että pelkästään äänteellisinä tavuina. Järjestelmää helpottamaan kehitettiin kaksi kiinalaisiin merkkeihin perustuvaa tavumerkistöä vastaamaan japanin perusäänteitä. Tämä kanakirjoitussysteemi kehitettiin 700-1000-luvuilla Heian-kaudella
  • Heian-kausi oli hovikulttuurin kautta, jolloin naisten hovikirjallisuus kukoisti
  • 1100-luvun alussa syntyi maailman ensimmäinen psykologinen romaani, Murasaki Shikibun Genji Monogatari eli Genjin tarina
  • katso, kuinka kanamerkit kehitettiin!
  • pyöreämuotoiset hiragana-merkit ovat kanjeista kaunokirjoituksen tapaan tyyliteltyjä merkkejä
  • kulmikkaat katakanat taas ovat kehittyneet kanjeista lyhentämällä niin, että niistä on otettu vain osa

https://i2.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/2009/05/03/Image-of-Kanji.gif

Kanjit

  • kanjien käyttäminen on ainoa keino erottaa toisistaan sanat, jotka lausutaan samalla tavoin. Homonyymisiä sanoja japanin kielessä onkin runsaasti.
  • käytössä olevia kanjeja on 5000-10 000 kappaletta, mutta kanjeja on olemassa yli 50 000
    • käytännössä kukaan ei hallitse tällaista määrää kanjeja, vaan jo 3000 merkin taitamista pidetään erinomaisena
  • jokapäiväisessä käytössä on n. 2000 kirjoitusmerkkiä
    • nämä opetellaan koulussa; alakoulussa opetellaan 90% lehdissä käytettävistä kanjeista eli 1006 kappaletta, yläkoulussa ja lukiossa opetellaan 939 lisää, eli yhteensä koulussa opetellaan 1945 yleisesti käytössä olevaa kanjia
  • jo 500 kanjillakin pärjäilee, koska ne kattavat 60% lehdissä käytettävistä merkeistä
  • kiinalainen kirjoitusjärjestelmä otettiin käyttöön n. vuonna 405, mutta se säilyi pitkään vain oppineiden osaamisena
  • käytännössä 600-luvulle asti lähinnä korealaiset maahanmuuttajat vastasivat kirjallisesta kulttuurista, ja juuri korealaiset tulkit ja kirjurit toivatkin luku- ja kirjoitustaidon Japaniin
  • kiinaa käytettiin ennen Japanissa kirjakielenä, samalla tavoin kuin Euroopassa käytettiin latinaa
  • nykyisin kanji-merkeillä kirjoitetaan sanojen ydinmerkitys, kuten verbien, substantiivien ja adjektiivien vartalot

https://i2.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/assets_c/2009/05/Hiragana-Chart-of-Shichida-thumb-640x449.gif

Hiragana-tavukirjoitus

  • hiraganoilla kirjoitetaan kieliopilliset taivutuspäätteet, partikkelit, postpositiot, taivutusmuodot ja muut elementit, joilla kanjit yhdistyvät toisiinsa (kanjeilla kun ei ole kieliopillisia muotoja)
  • osa japanilaisperäisistä sanoista kirjoitetaan kanji-merkkien sijaan hiraganoilla
  • hiraganoja käytetään myös pienille lapsille suunnattujen tekstien kirjoittamiseen, koska ensimmäisinä lapset oppivat hiraganat
  • samoin japanin opiskelijat aloittavat hiraganoista
  • periaatteessa kaikki asiat voidaan kirjoittaa japaniksi hiraganoilla lainasanoja lukuunottamatta, mutta aikuiset japanilaiset eivät luonnostaan näin tekisi
  • ”naisellisia”
  • voit kuunnella hiraganojen ääntämyksen täältä

https://i1.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/assets_c/2009/05/Katakana-Chart-of-Shichida-thumb-640x453.gif

Katakana-tavukirjoitus

  • katakanoja käytetään lähinnä vierasperäisten sanojen kirjoittamiseen japaniksi
  • niillä kirjoitetaan muualta kuin Kiinasta lainattuja sanoja ja länsimaisia erisnimiä, mutta myös äänteitä kuvaavia eli onomatopoeettisia sanoja (ワンワン wanwan, ’hauhau’) ja tapaa tai mielentilaa kuvaavia sanoja (ニコニコ nikoniko, hymyilemistä kuvaava sana)
  • lisäksi esim. eläinten nimet ja kanjisanakirjoissa kiinalaisperäiset ääntämykset kirjoitetaan usein katakanoilla, samoin eläin- ja kasvisanasto tieteellisissä teksteissä kirjoitetaan katakanoilla
  • katakanoja käytetään tekstissä korostuksena ja tyylikeinona voimistamaan erillisiä sanoja alleviivauksen tai lihavoinnin tapaan; mainonnassa käytetään paljon katakanoilla kirjoitettuja sanoja ja jopa kokonaisia lauseita
  • geometrisiä
  • voit kuunnella katakanojen ääntämyksen täällä

Länsimaiset aakkoset

  • lisäksi latinalaisin kirjaimin voidaan teksteissä ilmaista lyhenteitä, numeroita tai nimiä

Japani ja sukulaiskielten arvoitus


Vaikka japaniin on lainattu kirjoitusmerkit kiinasta, japani ja kiina eivät ole sukulaiskieliä. Kielet poikkeavat toisistaan huomattavasti:

  • kiina on isoloiva kieli, japani agglutinoiva
    • kiinassa yksitavuiset tavut ovat vapaita morfeemeja, sanat ovat taipumattomia, usein yksitavuisia sanoja, joiden kieliopilliset suhteet ilmaistaan sanajärjestyksellä ja intonaatiolla
    • agglutinoivissa kielissä, kuten suomessakin ja muissa uralilaisissa kielissä, sanavartaloihin lisätään liitteitä
      • japanissa ei siis ole prepositioita, kuten to school, from school jne. vaan kieliopilliset muodot ilmaistaan postpositioin: gakkō e, gakkō kara jne.
  • kielten rakenne on erilainen, esim. sanajärjestys
  • kiinassa on moninkertainen määrä tavuja
  • kiinassa on neljä sävelkorkeutta

Itse asiassa nykytiedon valossa japanilla ei ole sukulaiskieliä eikä se kuulu mihinkään kielikuntaan. Vuosien saatossa japanin sukulaiskieliksi on tarjottu niin koreaa kuin suomeakin sen kaukaisena sukukielenä. Useat tutkijat kun ovat pyrkineet osoittamaan, että japani kuuluu altailaisten kielten perheeseen eli on mm. turkkilaisten ja mongolilaisten kielten sukulainen, jotka taas olisivat uralilaisten kielten sukulaisia. Sittemmin hypoteesi on kumottu ja on pohdittu, voidaanko edes puhua altailaisesta kielikunnasta, koska näissä kielissä ei ole yhteistä perussanastoa.

Korean kanssa japanilla on paljon yhteistä, mutta nämä yhtäläisyydet ovat todennäköisesti seurausta normaaleista kielikontakteista vuosisatojen saatossa, kuten sanaston lainautuminen. Äänneopilliset erot (japanin suppea vokaalisto ja vokaaliin päättyvät avotavut) kuitenkin puoltavat sitä seikkaa, etteivät japani ja korea ole sukulaiskieliä.

~Image courtesy of Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net~

On esitetty myös väitteitä, että japani olisi syntynyt kahden erilaisen kielen sekoituksesta, mutta yleensä kahden kielen kohdatessa toisesta kielestä tulee vahvempi ja vähitellen tukehduttaa heikomman kielen, joten tuskin japani on tällainen sekakieli.

~Image courtesy of Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net~

Japanin kielen juurien tutkimisesta voi lukea tarkemmin esim. Ilmari Vesterisen kirjasta Japanilaiset sivuilta 40-43 ja Kai Niemisen tekstin kirjasta Japanin kulttuuri sivuilta 288-289.

Japanin kouluista ja koulutuksesta Part III


http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elementarymath.jpg

Japanissa painotetaan matematiikan ja äidinkielen opiskelua, mihin meneekin aikaa; peruskoulussa opitaan noin 2000 kanjimerkkiä. Tällä määrällä selviää sanomalehden lukemisesta.

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elemkanji1.jpg

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elemkanji2.jpg

Myös luonnontieteet ja taiteet ovat koulussa arvossaan.

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/hscards.jpg

Englannin opiskelu on aloitettu yläluokilla, mutta tämän vuoden aikana on tarkoitus aloittaa kieleen tutustuminen jo viidennellä tai kuudennella luokalla – englanti ei kuitenkaan näillä luokilla ole virallinen oppiaine. Eräs lähde väittää, että japanilaisissa kouluissa opiskellaan englantia kirjoittamalla englanninkieliset sanat katakanoilla. Siksi japanilaisten englannin ääntäminen saattaa kuulostaa oudolta; äät ja ööt lausutaan a:na, r ja l ovat sama äänne, v on b, th on suhuässä ja monien konsonanttien perään lausutaan ylimääräinen u tai o. Kuitenkin seuraavassa kuvassa englannin opetus tapahtuu latinalaisin kirjaimin kirjoitettuna!

https://i2.wp.com/melaniedelgrosso.com/pb/wp_eb15f3b7/images/img21385471e13d66dcf2.JPG

Läksyjä tulee paljon, joten kavereihin tulee pidettyä yhteyttä lähinnä mesen ja kännyköiden kautta. Lauantaisin lyhyen koulupäivän jälkeen kavereiden kanssa ehtii viettää aikaa, mutta sunnuntait on varattu perheelle, onhan se viikon ainoa koko perheen vapaapäivä.

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elemtext1.jpg

Suurin osa japanilaisista, 94-97%, jatkaa opiskeluaan peruskoulun jälkeen lukiossa, ja lukion jälkeen 75% jatkaa opintojaan. Puolet menee yliopistoihin tai nelivuotisiin opistotason oppilaitoksiin.

Lukioissa on seuraavanlaisia opinto-ohjelmia:

  • suosituin on yleinen, akateeminen opinto-ohjelma, joka valmistaa korkeakouluopintoihin ja työelämään
  • erikoistunut, ammatillinen opinto-ohjelma sisältää lukuisia vaihtoehtoja kalankasvatuksesta keramiikkaan
  • integroidussa opinto-ohjelmassa on sekä akateemisia että ammatillisia oppiaineita.

Lukioiden opetusohjelma on tiivistahtinen, ja useat koulut puuttuvat jopa opiskelijan arkielämään asettamalla kotiintuloaikoja ja valvomalla vapaa-ajan viettotapoja.

Kouluista ja koulutusjärjestelmästä vastaa Japanissa Koulutus-, kulttuuri-, urheilu-, tiede- ja teknologiaministeriö MEXT (Mombukagaku-shoo).

Previous Older Entries

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: