Kanjien ääntämisestä


Suurimmalla osalla kanjeista on (ainakin) kaksi ääntämysasua: kiinalainen ja japanilainen, ja useilla on useampi kiinalainen ja japanilainen ääntäminen.

  • Kiinalainen ääntäminen eli on-yomi riippuu siitä, milloin ja mistäpäin Kiinaa kanji on omaksuttu
    • 500-luvulla omaksuttiin go-on-ääntämistapa
      • go-on-ääntämistapa perustuu tuonaikaiseen eteläkiinalaiseen murteeseen; Go oli muinainen alue
    • kan-on-ääntäminen omaksuttiin Nara-kaudella 700-luvulla
    • 1300-luvulla omaksuttiin tō-sō-on-ääntämys
      • tämä on harvinaisempi; useimmilla kanjeilla on vain go-on- ja kan-on-ääntämys
  • Japanilaisperäinen ääntämysasu eli kun-yomi
    • on muutamia satoja kanjeja, joilla on ainoastaan japanilainen ääntämistapa; ne on kehitetty Japanissa

Harvinaisten kanji-merkkien yläpuolelle saatetaan sanomalehdissä ja asiateksteissä merkitä niiden lukutapa pienillä hiraganoilla. Tätä kirjoitusta sanotaan furiganaksi. Jos teksti on pystysuoraa, furigana merkitään kanjin oikealle puolelle.

Luonnollisesti myös japanin kielen oppikirjoihin kanjien yläpuolelle on merkitty kanjien ääntämisasu.

1 Comment (+add yours?)

  1. Trackback: Japani – helppoa vai vaikeaa? « J-blog

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: