Anteeksi-fraasit japaniksi


Mitä fraaseja japaniksi voi käyttää pyydettäessä anteeksi?

Imagecourtesy of bigjom / FreeDigitalPhotos,net

Imagecourtesy of bigjom / FreeDigitalPhotos,net

Gomen nasai

’anteeksi’ esim. astuttaessa jonkun varpaille, tönäistessä, puhelinnumerosta erehdyttäessä; ei niin muodollinen kuin sumimasen; puhekielessä lyhentyy muotoihin ‘gomen ne’ (tai miesten puheessa ‘gomen na’) ja ‘gomen’

Sumimasen

’anteeksi kun vaivaan’ esim. kaupan myyjälle, kadulla ohittaessa ihmisiä, tönäistessä, poistuttaessa huoneesta, kutsuessa tarjoilijaa paikalle; tietyissä tilanteissa tarkoittaa myös ’kiitos’ (joku on tehnyt eteeni töitä ja pyydän häneltä anteeksi aiheuttamaani vaivaa; saadessani istumapaikan täydessä junassa tai kun joku avaa minulle oven; kaupan kassat rahaa vastaanottaessaan sanovat ‘sumimasen’); puhekielessä usein lyhentyy muotoon ‘suimasen’

→ anteeksipyyntöön vastataan ’iie!’

→ jos joku käyttää sanaa sumimasen kiittäessään, siihen vastataan ’dō itashimashite’

Shitsurei shimasu

’anteeksi jo etukäteen’, ’olenpas epäkohtelias’ esim. astuttaessa huoneeseen, myöhässä tullessa, vessaan poistuttaessa tai poistuttaessa huoneesta, tai puhelua lopettaessa; synonyymi on ‘shitsurei shimashita’; puhekielessä lyhentyy muotoon ‘shitsurei’ (lähinna miesten puheessa)

→ tällöin voidaan vastata dōzo ’ole hyvä’

Shitsurei desu ga…

’anteeksi, mutta…’

Kiitokset japaniksi


Kiittää voi japaniksi usealla eri tavalla riippuen tilanteesta.

Image courtesy of David Castillo/FreeDigitalPhoto.net

Dōmo arigatō gozaimasu – muodollisin, kohteliain tapa sanoa kiitos

Dōmo arigatō – kohtelias

Arigatō gozaimasu – kohtelias

Arigatō – ei niin muodollinen

Dōmo – vähiten muodollinen

→ kiitokseen vastataan

Dō itashimashite – eipä kestä (lahjasta, neuvoessa tietä)

Kochira koso – samoin, ’ilo oli minun puolellani’

Iie – ei se mitään (kun on ojentanut tippuneen tavaran)

Mitä pidempi fraasi, sen kohteliaampi se on; hyvän huomenen tervehdys ’ohayō gozaimasu’ on kohteliaampi ja muodollisempi kuin lyhyempi ’ohayō’.

Kiittää voi yksinkertaisesti sanalla ’arigatō’, mutta ilmaukset ’dōmo arigatō’ ja ’arigatō gozaimasu’ ovat kohteliaampia. ’Dōmo arigatō gozaimasu’ on hyvinkin muodollinen, kun taas pelkkä ’dōmo’ on kiitoksista epävirallisin.

Tervehdykset videolla


Pari päivää sitten käytiin läpi tervehdyksiä. Kertaa ne vielä tämän videon avulla!

Video

Gomen kudasai, ittekimasu ja tadaima


Muutamaa japanilaista tervehdystä ei voi suoraan suomentaa tai kääntää muille kielille.

 

 ~Image courtesy of digitalart / FreeDigitalPhotos.net~

~Image courtesy of digitalart / FreeDigitalPhotos.net~

 

Kun joku tulee vieraisille toisen kotiin, tämä huutelee ovelta ‘gomen kudasai’, tietysti kumarruksen kera. Tämä voidaan periaatteessa suomentaa ‘päivää’, mutta se tarkoittaa lähinnä ‘huhuu, onko ketään kotona’, kohteliaasti sanottuna tosin, tai ‘anteeksi että häiritsen’.

Kun perheenjäsen lähtee kotoa tai työntekijä työpaikaltaan, lähtijä sanoo ‘ittekimasu’, mikä tarkoittaa  ‘minä menen ja tulen takaisin’. Kotiin tai työpaikalle jäävä vastaa tähän ‘itterashai’, ‘mene ja tule’.

Kun perheenjäsen tulee kotiin, tämä sanoo ‘tadaima’, ‘olen kotona’, ‘moikka, tulin kotiin’. Tulijalle vastataan ‘okaeri’ tai ‘okaeri nasai’.

Tervehdyksiä japaniksi ja kumartamista


Kerrataan tervehdykset!

Hyvää huomenta:
Ohayō (gozaimasu) – käytetään yleensä ennen kymmentä

Hyvää päivää:
Konnichiwa – käytetään klo 10-18

Hyvää iltaa:
Konban wa – käytetään kuuden jälkeen

Hyvää yötä:
Oyasumi (nasai)

Näkemiin:
Dōmo arigatō gozaimasu – tarkoittaa ’kiitos’ (tästä tapaamisesta)

→ tähän voidaan vastata kochira koso – ’ilo oli minun puolellani’

Sayōnara – on pikemminkin ’hyvästi’

Nähdään huomenna / huomiseen:
Mata ashita

Irasshaimase – ’tervetuloa’ (tai ’päivää’); näin asiakaspalvelijat tervehtivät asiakkaitaan kaupassa, ravintolassa ja majapaikoissa, ja pois lähtiessäsi asiakaspalvelijoiden suusta kuuluu dōmo arigato gozaimashita ’kiitos (käynnistä tai näkemiin)’

Kun suluissa olevat sanat jättää fraasista pois, saadaan epämuodollisempi tervehdys; mitä pidempi fraasi, sen kohteliaampi se on. Esimerkiksi ‘heippa’ voidaan sanoa monellakin eri tavalla riippuen tilanteesta, mutta virallisempiin yhteyksiin ei käy vaikkapa ‘dewa mata‘, ‘ja mata‘, ‘mata ne‘ tai ‘ja ne‘. Mitä muita hyvästelyjä tiedät?

Kumarrukset

Kumarrus on kohtelias tervehdys. Kumartamisen etiketti on mutkikas, mutta ulkomaalaiselta riittää pieni kumarrus. Japanilaisten välillä kumarruksen syvyys riippuu mm. tilanteesta ja henkilöiden suhteesta toisiinsa. Täältä voit katsoa eri kumarruksia.

Mitä hassua tässä the Huffington Postin julkaisemassa kuvassa on?

Jos vastapuoli kättelee, kättele, mutta älä voimakkaasti ja vältä suoraan silmiin katsomista. Älä kuitenkaan itse tarjoa kättä ensin, vaan kuulostele, kummarretaanko vai kätelläänkö; pallo on isännälläsi, varaudu ottamaan koppi!  Jos vastapuoli kumartaa, kumarra aina takaisin – hillitysti – äläkä silloin kättele. Obama siis sekä kumartaa että kättelee samanaikaisesti – mutta ainakin tarkoituksena on kunnioitus ja tuskin tässä tilanteessa etikettivirhettä on otettu loukkaavana.

Japanissa sekä tervehditään että hyvästellään kumartaen, ja kummarrusta harrastavat niin naiset kuin miehet, mutta japanilaiset kumartavat myös muissa tilantessa, esimerkiksi kiitettäessä ja anteeksipyydettäessä, jopa puhelimeen puhuttaessa, ja sinulle kumarretaan astuessasi sisään liikkeeseen, hotelliin tai majataloon. Myös junassa oleville matkustajille saatetaan kumartaa asemalaiturilta käsin (katso tästä videosta) sekä lähtevien bussien matkustajille vaikkapa lentokentän edustalla (tämä video). Itse liikennevälineille siis ei kumarrella :) Tästä en tiedä, onko urbaanilegenda vai ei, mutta muistaakseni Tokiopassissa kerrottiin, että joissakin busseissa on kuljettajan lisäksi henkilö, jonka ainoana tehtävänä on kumartaa sisään astuvalle matkustajalle. Mikä unelmatyö :D

Kun kumarrat, pidä selkä ja jalat suorana, kantapäät yhdessä. Miehet pitävät käsiä sivuilla, naiset edessä toinen käsi toisen päällä. Kumarrus lähtee alaselästä, älä nyökäytä pelkästään päätä. Kumartaessasi kuitenkin kumarra myös päätä ja siirrä katse kohti lattiaa. Taivuta koko ylävartaloa. Ota suurempi etäisyys vastapuoleen, etteivät päät kolahda yhteen.

Ainakin YouTubesta löytyy paljon videoita aiheesta, jos haluat opetella kumartamista oikeaoppisesti. Pääsääntö kuitenkin on, että ulkomaalaiselta jo pieni kumarrus tervehdittäessä ja esittelyn yhteydessä on kohtelias, kunhan se ei ole pelkkä pään heilautus.

Japanin kielen tyylitasoista sekä miesten ja naisten kielestä


Jos tiedät jotain japanista, olet varmaan kuullut sanan keigo. Se tarkoittaa kunnioittavaa kielenkäyttöä.

Japania puhuvat joutuvat valitsemaan sosiaalisen tilanteen mukaan kielenkäyttönsä, joka vaihtelee kohteliaan ja arkipäiväisen tai kunnioittavan ja nöyrän välillä. Esimerkiksi minä-sanaa vastaa kymmenkunta sanaa: watashi, watakushi, boku, ore jne.

Se, mitä sanaa tai muotoa milloinkin käytetään, riippuu puhujien keskinäisestä suhteesta toisiinsa, puhujan iästä, sukupuolesta ja siitä, mikä asema puhujalla on keskustelukumppaniin nähden esim. työelämässä.

Japanin kielessä on kolme eri kohteliaisuus- tai tyylitasoa, joita ilmaistaan mm. erilaisin verbimuodoin. Kunnioitus kohdistuu puheen aiheeseen, vaatimattomia, nöyriä muotoja käytetään itsestä puhuttaessa ja kohteliaat muodot kohdistuvat kuulijaan. Esimerkiksi itsestään ei voi koskaan käyttää kunnioittavaa etuliitettä o eikä itseensä voi liittää kunnioittavaa jälkiliitettä san (“herra”, “rouva”, “neiti”).

(1) Perustyyliä käytetään puhekielessä läheisten tuttujen kesken. Tämä ilmenee lyhyin verbimuodoin eli perusmuodoin, joita käytetään sanakirjassa (-masu-muodon tilalle tulee perusmuoto ja desu-verbi jää lauseesta usein pois; kysymyslauseessa desu-verbin lisäksi voi jäädä pois myös kysymyspartikkeli ka tai se voidaan korvata no-partikkelilla; myös objektin tunnus o jää usein pois; puhekieleen kuuluu myös omia sanoja). Miesopiskelija voi käyttää lähteä-verbistä perusmuotoa iku: Boku ga iku, lähden. Pitää muistaa, että tämä on tuttavallista, epämuodollista puhekieltä, jota käytetään jokapäiväisessä kanssakäymisessä läheisten ihmisten kesken.

(2) Isälleen puhuessaan edellä mainittu opiskelijapoika kuitenkin käyttää kohteliasta tyyliä, joka ilmenee pidemmillä verbimuodoilla. Verbiin liitetään kohteliaisuutta osoittava suffiksi –masu: Boku ga ikimasu. Kohteliasta tyyliä käytetään myös puhuttaessa tuntemattomien tai vieraampien henkilöiden, myös puolituttujen kanssa; tämä on eräänlainen neutraali standardikieli, jota japanin opiskelijat ensimmäisenä opiskelevat. Kohtelias tyyli on turvallinen ja neutraali puhekielen standardityyli, joka ei loukkaa ketään. Kohtelias kieli on japaniksi teineigo.

(3) Kunnioittavaa tyyliä eli keigoa käytetään asiakaspalvelussa puhuttaessa asiakkaille sekä hierarkiassa eri tasolla olevien välillä eli ylempiarvoisille henkilöille. Kun siis menet Japanissa ravintolaan tai kauppaan, sinua puhutellaan kunnioittavalla tyylillä.  Tätä tyyliä ei voida käyttää puhuttaessa omista tekemisistä. Kun puhutaan opettajasta tai professorista, käytetään erillistä kunnioitusta osoittavaa verbiä: Sensei ga irassharu, opettaja lähtee.

Kun puhutaan opettajasta tämän vaimolle, pitää käyttää irassharu-verbiä osoittaakseen kunnioitusta kyseistä opettajaa kohtaan ja liittää tähän vielä –masu-suffiksi ollakseen kohtelias myös tämän vaimolle: Sensei ga irasshaimasu. Samaa verbimuotoa käytetään, kun puhutaan suoraan opettajalle: Irasshaimasu ka? Menettekö? Tätä kunnioittavan tyylin toista muotoa voidaan käyttää myös, kun puhutaan itsestään tai omasta ryhmästään esimerkiksi asiakkaille. Opinnoissa kunnioittavan tyylin verbimuodot opitaan vasta myöhemmin.

Tasojen nimityksinä voidaan käyttää myös (1) pelkistettyä muotoa tai tuttavallista tyyliä, (2) yksinkertaista kohteliasta muotoa ja (3) edistynyttä kohteliasta muotoa, jolla on kaksi alaluokkaa: kunnioittava ja nöyrä puhetyyli.

Minä-sanan standardi on watashi, watakushi-sanaa tulee käyttää vain muodollisissa tilanteissa ja juhlissa. Naisten sallitaan käyttää atakushi ja atashi. Miespuoliset ylioppilaat voivat sanoa boku niin kauan kuin ovat opiskelijoita, mutta heti valmistuttuaan ja siirryttyään työelämään heidänkin on ryhdyttävä suosimaan watashi-sanaa.

Miesten ja naisten kieli

Myös miesten ja naisten käyttämässä arkikielessä on eroja. Miesten käyttämät muodot ovat yleisesti lyhyempiä ja ”epäkohteliaampia”, kun taas naisten kielessä vilahtelee enemmän kohteliaan tyylin muotoja desu– ja –masu-muotoja. Naisten kieli on pehmeämpää ja sointuvampaa, he käyttävät miehiä runsaammin interjektioita ja postpositioita ja yleistä on suoran puhuttelun välttely. Eroja on myös esim. partikkelien ja suffiksien käytössä.

Miesten ja naisten kielenkäytön eroavaisuudet näkyvät myös kirjoituksessa: alunperin miehet käyttivät kirjoituksessaan ainoastaan kanjeja, kun taas naiset kirjoittivat hiraganoilla. Täten naisten kirjoitus oli ilmavampaa, pehmeämpää ja kevyempää.

Naisilla oli myös paremmat mahdollisuudet tallentaa Japanin puhekieltä kuin miehillä, joten lähes kaikki merkittävät kirjailijat kanamerkkien käyttöönoton jälkeen olivat naisia. Tämä on ainutlaatuista koko maailman kulttuurihistoriassa.

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: