Äidin rooli
Monet äidit ottavat lastensa kouluttamisen äärimmäisen vakavasti ja tekevät miltei mitä tahansa saadakseen ainakin poikalapsensa korkeatasoiseen lastentarhaan, josta voi ponnistaa korkeatasoiseen peruskouluun, lukioon ja lopulta hyvään yliopistoon.
Menestys peruskoulussa avaa ovet tunnettuun lukioon, joka puolestaan tunnettuun yliopistoon. Hyvä yliopisto johtaa hyvään työpaikkaan suuressa yrityksessä ja lopulta naimisiin hyvän vaimon kanssa. Tällaisille äideille on kutsumanimi kyoiku mama eli koulutusäiti.
Monet vanhemmat alkavat säästää lapsen koulutuskuluja varten jo ennen lapsen syntymää. Varakkaimmat saattavat laittaa lapsensa jo alle kouluikäisenä yksityisiin esikouluihin. Maineikkailla yliopistoilla on jopa omat päiväkodit, joten lasten pääsykoeurakointi saattaa alkaa jo pyrkimisellä tiettyyn päiväkotiin. Myös joillakin ala- ja yläkouluilla on pääsykokeita.
Ainakin ennen vanhaan vanhempainyhdistyksestä pois jäänyt äiti joutui antamaan kirjallisen selvityksen poissaolostaan, ja mikäli laiminlyöntejä lapsen siisteydessä tai kirjoista ja tarvikkeista huolehtimisesta ilmeni, opettajakunta saattoi nuhdella äitiä. Oppilaan sairastuttua äiti saattoi itse lähteä oppitunnille tekemään muistiinpanoja, ettei lapsi jäisi jälkeen koulukavereistaan.
Tässä on suora pätkä kirjasta Japani – kansojen kirjasto sivuilta 136-142: ”Kun lapset palaavat koulusta, äiti on useimmissa tapauksissa kotona odottamassa heitä. Tämän tästä lehtikirjoituksissa valitellaan maan kagi-kojen eli avainlasten kohtaloa, lasten, jotka joutuvat pitämään kotiavainta mukanaan siksi, että äiti on töissä. Japanissa ei ole paljon avainlapsia, mutta japanilaisia kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, että lapsi joutuisi palaamaan koulusta autioon kotiin.
Äiti viettää illat lastensa seurassa ja kannustaa heitä läksyjenluvussa. Eräissä kodeissa lapsen ei tarvitse muuta kuin painaa nappia, kun hän toivoo äidin tarjoilevan hänelle teetä ja välipalaa. Äiti teroittaa kynät, auttaa vaikeissa tehtävissä mahdollisuuksiensa mukaan ja on aina valmis tenttimään lapsensa tietoja. Mikä tärkeintä, hän varmistaa, ettei mikään pääse häiritsemään ahkeran koululaisen lukurauhaa.
Kun ratkaiseva tutkintokausi käynnistyy, äiti ryhtyy laatimaan sotasuunnitelmaa: hän päättää mihin tutkintoihin lapsi osallistuu ja kuinka niihin on valmistauduttava. Hän turvautuu kirjoihin, aikakauslehtiin ja television erikoisohjelmiin ja neuvottelee pitkään ja hartaasti koulun edustajien ja muiden äitien kanssa punnitessaan eri vaihtoehtoja ja arvioidessaan lapsensa hyviä ja huonoja puolia. Vanhemmille on myös järjestetty erityisiä kursseja, joilla annetaan ohjausta tutkintosuunnitelman laadinnassa. Moni äiti jonottaa lapsensa puolesta tuntikausia useilla eri luukuilla ilmoittaakseen tämän tutkintoihin, jottei tämä menettäisi hetkeäkään kallisarvoisesta lukuajastaan.
Uhraukset, joita äidit ovat valmiita tekemään valmentaessaan lapsiaan tutkintoihin, kertovat omalla tavallaan siitä, että äidin osakseen saama arvostus ja hänen oma onnistumisentunteensa riippuvat paljolti lasten koulumenestyksestä. ”Kasvattaminen on hänen työtään ja lapset ovat hänen tärkeimpiä tuotteitaan”, eräs asiantuntija on selittänyt.”
Leppoisat yliopistovuodet
Yliopistoja ja muita korkeakouluja on noin 500. Yrityksiä kiinnostaa enemmän se, mistä yliopistosta on valmistunut, kuin se, mitä heidän tuleva työntekijä on opiskellut.
Mieluiseen opinahjoon pääseminen vaatii shiken jigokun läpikäymisen – se on tutkintohelvetti. Pääsykoepiinan jälkeen kuitenkin koittaa japanilaisnuoren leppoisin aika elämässä kovan kilpailun jälkeen ja ennen hektiseen työelämään siirtymistä.
Perustutkinto yliopistossa on yleensä nelivuotinen, lääketieteen alalla kuusivuotinen. Suurin osa suorittaa tämän alemman korkeakoulututkinnon. Yliopiston jatkotutkinnoista maisteriohjelma ja ammattiin pätevöittävä tutkinto kestävät perustutkinnon lisäksi kaksi vuotta ja tohtoriohjelma vähintään kolme vuotta.
Epäonnistuneille ei ole tapana antaa toista tilaisuutta: opintonsa keskeyttäneillä yleensä ole mahdollisuutta palata yliopistoon. Jos ensi yrittämällä jää ilman opiskelupaikkaa, pääsykokeisiin voi kuitenkin osallistua seuraavina vuosina. Välivuosi vietetään yleensä valmistautumalla pääsykokeeseen siihen erikoistuneessa koulussa, yobi-kō.
Watashi wa gakusei desu. Olen opiskelija.
Gakkō de benkyō shimasu. Opiskelen koulussa.
benkyō suru = opiskella
Gakkō ni/e ikimasu. Menen kouluun
Kyō, watashi wa gakkō ni ikimasu. Tänään menen kouluun.
Watashi wa gakkō ni ikimasen. En mene kouluun.
Gakkō e ikimasu ka? Menetkö kouluun?
Iie, gakkō e wa / ni wa ikimasen. Ei, en mene.
Lue lisää koulutuksesta ja koulutusjärjestelmästä esim. Dōzo-kirjasta s. 55-56, kirjasta Japani – kansojen kirjasto sivulta 136 alkaen, Opettaja-lehden artikkelista ja täältä.
J-blog 