Japanilaisesta työelämästä


Japanista on löydetty maailman vanhinta keramiikkaa 12 500 vuoden takaa, jōmon-kulttuurin piiristä. Keraamikko onkin yhä nykyään arvostettu ammatti, samoin sumopainija.

Monet japanilaiset työskentelevät yrityksissä, jotka ovat yksityisiä osakeyhtiöitä. Keskisuuret ja pienet yritykset työllistävät n. 2/3 työvoimasta. Suurimmat yhtiöt toimivat monella alalla, ja ne ovat kansainvälisestikin suuria: Mitsubishi, Mitsui, Yasuda, Sony, Matsushita, Toyota, Nissan, Honda, Yamaha, Kawasaki, Suzuki, Canon, Seiko. Japanilaisia tunnettuja tuotteita ovat esim. autot, moottoripyörät, kodinkoneet, viihde-elektroniikka, kamerat, kellot, kopiokoneet ja tietokonepelit.

  • sarariiman = salarymen, miespuolinen toimistotyöntekijä
  • ofisu leidi = office lady, naispuolinen toimistotyöntekijä
  • ofisu < office
  • miitingu < meeting

Ainakin 1980-luvun lopulla yli 50% työskenteli palvelualoilla, 40% teollisuudessa ja 9% perustuotannossa. Naiset työskentelevät lähinnä opetus-, hoito- ja toimistoalalla tai kevyen teollisuuden palveluksessa. Todennäköisesti ainoa ammatti Japanissa, missä naiset on nostettu ammattimaisuudessa miesten yläpuolelle, on geisha. Japanilaisten naisten oletetaan naimisiin menon ja lasten saannin jälkeen jäävän kotiin huolehtimaan lapsista ja kodista.

  • shufu = kotirouva

Esimiehellä on suuri merkitys työpaikalla ja tämän murheidenkuuntelutaitoa arvostetaan jopa enemmän kuin oikeudenmukaisuutta. Esimiehen juttusille voi mennä esim. rahavaikeuksissa tai aviopuolisoa valitessaan. Perinteisesti työnantajat ovat taanneet työntekijöilleen elinikäisen työsuhteen. Nykyään kuitenkin varsinkin nuoret saattavat vaihtaa työpaikkaa – eihän elinikäinen työsuhde velvoita työntekijää.

  • yhtiön varsinainen työntekijä, vakituisessa työsuhteessa oleva = kaishain
  • määräaikaistyöntekjiä = arubaito

Nykyisin määräaikaisten työntekijöiden määrä on suurempi kuin ennen. He eivät voi edetä urallaan, toisin kuin vakituisessa työsuhteessa olevat, mutta heitä ei sido tiukat velvollisuussiteet eikä heitä velvoiteta ylitöihin.

Ote kirjasta Japani – Kansojen kirjasto (s. 26): ”Tarmokkuus ja työinto tuntuvat kuuluvan japanilasen verenperintöön. Eräs Japanissa vieraillut kertoi vaikutelmistaan näin: ”Kaikkialla aherretaan ja hääritään, kadut kuhisevat väkeä aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Kaikki puurtavat joko työn tai opintojen kimpussa. Kaikki yrittävät ylittää muiden saavutukset ja kilvoittelevat keskenään tiedoissa ja taidoissa.” Nuo lauseet kirjoitettiin 400 vuotta sitten, mutta ne pätevät edelleenkin.”

Työpäivät venyvät pitkiksi jo senkin takia, ettei vakituisten työntekijöiden oleteta lähtevän työpaikaltaan ennen esimiestään. Työpäivien päätteeksi monesti poiketaan vielä baariin tai isoihin pelihalleihin pelaamaan panchinkoa. On sanottu, etteivät monet japanilaiset edes halua pitkiä lomia, koska kaikki heidän ystävänsä ovat työpaikalla ja joku toinen voi päästä heidän edelleen uraputkessa, mutta nykyään nuoremmat perheelliset haluavat länsimaalaisten tavoin pitää pidempiä lomia ja omistaa enemmän aikaa perheelleen. Joka tapauksessa sunnuntai on perheelle pyhitetty päivä.

Kirjassa Japani – Kansojen kirjasto on kuvasarja sarariimanin työpäivästä s. 34-41 :)

Meishi on käyntikortti tai nimikortti. Sen käyttö on Japanissa hyvin yleistä, ja ulkomaalaisen kanssa tekemisissä olevien nimikortti on yleensä kaksipuolinen niin, että toinen puoli on japaninkielinen, japanilaisin kirjoitusmerkein painettu, toinen englanninkielinen ja länsimaisin kirjaimin painettu.

Opettaja.tv:stä voi katsoa käyntikortin vaihtoa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: