Tankoja ja haikuja


Runoudella on ollut merkittävä sija japanilaisten elämässä. Onnistuneella runolla saattoi voittaa rakastamansa naisen suosion tai karkottaa vastenmielisen kosijan. Runon laatijalla oli tapana liittää intohimoiseen runoon kukka, ja runo oli myös luovutettava vastaanottajalleen tyylikkäästi kirjoitettuna, koska kalligrafia ja runous kuuluivat erottamattomasti yhteen. Seurapiireissä pidettiin karkeana kömmähdyksenä sitä, että joku jätti sepittämättä runon jonkin erikoisen tapahtuman, esim. vuoden ensimmäisen lumisateen, kunniaksi. Runoihin sisältyikin lähes poikkeuksetta jokin luonnonkuvaus.

Japanilaiset runot eivät ole loppusoinnullisia tai mitallisia, päättyväthän kaikki japanin kielen sanat joko vokaaliin tai n-kirjaimeen. Loppusointu siis ei voi olla muuta kuin satunnainen ilmiö japanin kielessä. Sen sijaan alku- ja sisäsoinnutus ja vokaalien toisto- ja vaihtelutehosteet ovat käytössä.

Eräs yleinen runomuoto oli viisisäkeinen 31-tavuinen tanka, jonka tavujako oli säkeittäin 5-7-5-7-7. Yleensä tankan kolme ensimmäistä säettä muodostavat oman jaksonsa, minkä jälkeen kaksi viimeistä täydentävät runon. Näillä runoilla ei ole nimeä.

Tässä on esimerkkejä tankaruonoista Tuomas Anhavan suomentamana:

Illalla jätän

oven valmiiksi auki,

odotan häntä:

hän sanoi tulevansa

uneen minua tapaamaan.

Yakamochi


Lumi kinostuu

ja rakkauden muistot

suruisasti niin

kuin sorsapari lipuu

nukuksissa vierekkäin.

Murasaki Shikibu


Petyit maailmaan

ja pakenit vuorille.

Entä jos siellä

synkeys valtaa sinut,

minne sitten paennet?

Mitsune


Elämä täällä

on vain kuin vedessä

kuun kuvajainen

Otat sen kämmenelle

Kummeksit: onko sitä?

Tsurayuki


Kunpa vanhuuden

tullen kävisi päinsä

sulkea ovi

ja ottamatta vastaan

ilmoittaa vain: “Matkoilla.”

Tuntematon

Myöhemmin runoniekoille tuli tavaksi lisätä muiden kirjoittamiin tankoihin muutama oma säe ja vähitellen niistä kasvoi satojen tai tuhansienkin säkeiden mittaisia, eivätkä yli 10 000-säkeiset runotkaan olleet harvinaisia. Lopulta lisäsäkeisiin kyllästyttiin ja 1500-luvulla alkuperäinenkin tanka typistettiin kolmisäkeiseksi ja 17-tavuiseksi haikuksi.

Haikun erityispiirteitä ovat yksinkertaisuus ja säästeliäs kuvakieli, mutta haikut ovat kaikkea muuta kuin helppotajuisia; monet japanin sanat ovat moniselitteisiä, ja useilla erimerkityksisillä sanoilla on lähes identtinen kirjoitusasu. Sillä, mitä jätetään sanomatta, on yhtä suuri merkitys kuin sillä, mitä sanotaan. Lisäksi sanoja jätetään tarkoituksellisesti pois:

Pilvien huiput

ovat sortuneet mureniksi –

kuutamoinen vuori

Matsuo Bashō


Tässä runossa pilvien ja vuoren välinen yhteys on jätetty määrittelemättä. Haiku voidaan siis usein tulkita eri tavoin eikä moni haiku ole edes käännettävissä.

Voit kokeilla oman haikun laatimista suomeksi :) Teppo Pihlajamäen haikueditorilla voit tarkistaa, onko kirjoittamasi runo todellakin haiku, ja sivuston osiosta haikun piirteitä saat lisäohjeistusta haikun runokieleen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: