Japanilaisesta kulttuurista


Nihon, Nippon = Japani 日本

Nihon-jin, Nippon-jin = japanilainen, japanilaiset 日本人

Nihon-go, Nippon-go = japanin kieli 日本语

 

On esitetty monta teoriaa japanilaisten alkuperästä. Japanin saarten vanhin kerrostuma on saattanut tulla Polynesian suunnalta. Japanilaiset ovat saattaneet tulla myös Aasian mantereelta nykyisen Korean niemimaan kautta, tai Filippiinien ja Indonesian saaristosta.

Japanilaiset pysyivät pitkään etnisesti yhtenäisenä ryhmänä lähes täydellisessä eristyksessä muusta maailmasta, myös naapureistaan. Toisaalta Japani on historian saatossa saanut paljon vaikutteita vanhasta kiinalaisesta ja korealaisesta ja myöhemmin länsimaalaisesta kulttuurista, mutta Japani on sulattanut näitä vaikutteita ja yhdistellyt näitä omiin piirteisiin. Näin se on onnistunut luomaan omaperäisen kulttuurin. Hovikulttuurin kukoistus sai aikan kiinalaisperäisen kulttuurin japanilaistumisen, kun kiinnostus Kiinan kulttuuria kohtaan hiipui. (Japanilaisen, kiinalaisen ja korealaisen kultturin yhtäläisyyksistä ja eroista kannattaa lukea Japanin kulttuuri -kirjasta sivulta 423 lähtien.)

Samoin kuin kiinalaisista ja korealaisista vaikutteista, niin myös länsimaisista japanilaiset ovat suodattaneet parhaat, itselleen toimivimmat palat ja muokanneet ne yhteensopiviksi vanhojen käytänteidensä kanssa. Japanilaiset siis ovat osanneet sopeuttaa ulkomaiset vaikutteet omiin tapoihinsa luoden ainutlaatuisen kulttuurin.

Esimerkiksi omaksuttuaan kiinalaisten käyttämän kanjikirjoituksen 500-luvun alussa siitä johdettiin kaksi tavukirjoitusjärjestelmää, hiraganat ja katakanat. Nykyään japaninkielisessä tekstissä kaikkia kolmea järjestelmää käytetään rinta rinnan.

Japanilaiset tuntevat voimakasta kansallista yhteenkuuluvuutta johtuen maantieteellisestä ja valtiollisesta eristäytyneisyydestä, mutta myös keskinäisestä kanssakäymistä säätelevästä tapakulttuurista sekä ainutlaatuisesta äidinkielestään.

Japanin valtiollinen eristäytyminen alkoi 1600-luvun alussa, 1639, jatkuen yli 200 vuotta. Vaikka ajanjakso tunnetaan eristäytymiskautena, yhteydet länsimaiseen kulttuuriin eivät katkenneet täysin; kauppaa käytiin Eurooppaan ja kauppa Kiinan ja Korean kanssa jatkui yhtä vilkkaana kuin aiemminkin. Kuitenkin vain Koreaan Japanilla oli varsinaiset valtiosuhteet.

Keisari Meijin tulo valtaan vuonna 1868 käynnisti länsimaalaistumisen, mikä alkoi näkyä niin pukeutumisessa kuin koulutuksessa ja armeijassakin. Kuitenkin vain harvat saivat osallistua länsimaisen kulttuurin ”kummajaisiin” 1870-luvulla, kun taas 1920-luvulla länsimaisen massakulttuurin kehitys loi suurissa kaupungeissa ennenkokematonta kansainvälisyyttä ja kosmopoliittisuutta. Kehitystä edesauttoi Tokion suurta maanjäristystä seurannut uudelleenrakentaminen 1923, kun kaupunkiin alettiin rakentaa ajanviettopaikkoja kuten baareja, kahviloita ja tanssihalleja. Myös radio, äänilevyt ja elokuvat levittivät länsimaista kulttuuria. Permanenttikiharoista, lyhyistä hameista, tyttörevyistä ja sanaristikoista tuli suosittuja, ja amerikkalainen baseball synnytti suorastaan manian. Myös golf ja tennis tulivat suosituiksi, ja japanilaiset yleisurheilijat ja uimarit saavuttivat voittoja olympialaisissa 1920-luvun alkupuolella. Kulttuurin piirissä koettiin kuitenkin vastareaktio tälle länsimaisen kulttuurin aallolle 1930-luvulla. Ratkaisevaa nyky-Japanin kehitykselle oli 1945 alkanut amerikkalaisten johtama seitsemän vuoden miehityskausi.

Suomalaiset ja japanilaiset usein kokevat keskinäistä sielujen sympatiaa, me ymmärrämme usein japanilaisia ihmisiä ja tapoja paremmin kuin muunmaalaiset, ja japanilaiset usein kokevat Suomen jollain tavalla tutuksi. Kulttuureissamme onkin monia samankaltaisia piirteitä:

  • kylpykulttuuri
  • raa’an kalan syöminen
  • rehellisyys
  • rauhallisuus
  • hiljaisuuden arvostaminen
  • myöskään esim. neuvottelutilanteessa hiljainen hetki ei ole ongelma
  • muiden päälle ei puhuta
  • yksinkertainen ja kaunis design
  • luonnonmateriaalien ja käsittelemättömän puun arvostaminen rakennusarkkitehtuurissa
  • kotona liikutaan sukkasillaan, ei kengät jalassa, kuten monissa muissa maissa
  • meillä kantele, japanilaisilla koto-soitin
  • kielen samantyyppinen ääntäminen; japani voi kuulostaa hieman suomelta samantyylisine tavuineen (jos ei kuuntele, mitä/mistä puhutaan!)

Lisäksi luonnolla on suuri merkitys. Alkukeväästä Japanissa kukkivat luumupuut. Maalis-huhtikuun vaihteessa sakura- eli kirsikkapuut kukkivat noin viikon verran ja kirsikkapuiden kukkiminen on japanilaiselle kevään kohokohta, jolloin kokoonnutaan puistoihin syömään, juomaan ja laulamaan.

Toisin kuin monet ajattelevat, japanilaiset eivät kaikki näytä samalta; antropologisesti japanilaiset koostuvat kolmenlaisesta aineksesta:

  • vanhimman kansanosan, ainu-kansan, rippeitä elää Hokkaidōssa n. 25 000
  • nuorempaa rotuainesta edustavat malaijilaismongolidit (60%) – vartaloltaan lyhyitä ja kasvoiltaan pyöreitä – ja
  • kiinalaismongolidit (30%) – vartalon pituus ja solakkuus, kasvojen kapeus ja korkea kallo
(Japanilaisen, kiinalaisen ja korealaisen kulttuurin yhtäläisyyksistä ja eroista voi lukea esim. Japanin kulttuuri -kirjasta sivulta 423 lähtien.)
Advertisements

Lainasanat japanissa


Japanin kielessä on paljon lainasanoja. Kanji-sanamerkkien omaksuminen 500-luvun alussa toi japanin kieleen kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän lisäksi kanjien kiinalaisperäiset ääntämiset eli rinnakkaissanaston. Euroopasta 1540-luvulla alkaneen lähetystyön myötä japanin kieleen juurtui lainasanoja portugalista ja espanjasta, kuten pan (leipä) ja tabako (tupakka)*. Lisää länsilainoja ilmestyi 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun Japani avautui ulkomaailmalle. Toisen maailmansodan päättymistä Japanissa seurasi voimakas amerikkalaisvaikutus ja japanin kieleen jäi runsaasti englantilaisperäisiä lainasanoja.

Lainat on mukautettu japanin kielen ääntämykseen, joten vierasperäisiä sanoja ei puheessa pystytä pitämään erossa vanhoista omaperäisistä sanoista. Kirjoituksessa kuitenkin tehdään ero: uudet lainat kirjoitetaan eri merkeillä, katakanoilla, kuin omaperäiset ja kauan sitten lainatut sanat. Vaikka japani viliseekin lainasanoja, niitä ei kelpuuteta japanilaistyylisiin wakarunoihin eli tankoihin ja haikuihin, vaan runot on pidettävä puhtaina.

* Älä tupakoi kävellessäsi. Älä myöskään syö tai juo kävellessäsi.

Nousevan auringon maan karttaa ja luontoa


Tässä on  Japanin kartta, mutta mieti mielessäsi, missä Japani sijaitsee maapallolla.

Nyt katso Japanin sijainti maailmankartalla. Sijoititko maan oikeaan paikkaan? Monet sijoittavat Japanin mielessään alemmas. Japani on samoilla leveysasteilla Välimeren ja Los Angelesin kanssa. Pohjoisin saari Hokkaidō on samalla leveysasteella Lontoon ja Pariisin kanssa.

Lähimmät naapurit ovat Kiina, Etelä-Korea ja Venäjä ja Japani kuuluu Itä-Aasiaan.

http://ohanachan.files.wordpress.com/2010/04/nippon.gif

Japanin nimi, Nihon tai Nippon (kanji näkyy yläpuolella), tarkoittaa nousevan auringon maata. Kiinalaisen sanamerkin eli kanjin ensimmäinen osa tarkoittaa aurinkoa, päivänvaloa, ja toinen osa alkuperää, juurta, lähdettä. Ennen muinoin kiinalaiset kutsuivat Japania tällä nimellä, koska Japani sijaitsee heistä katsottuna idässä; aurinko siis nousee Japanista päin. Japanin lippukin symboloi aurinkoa.

Tiedosto:Flag of Japan.svg

Japani sijaitsee Tyynen valtameren rannalla. Tyynenmeren rannikon teollisuusalueet ovat tiheästi asuttuja. Japani on teollisuusmaa; yli 40% bruttokansantuotteesta on peräisin teollisuudesta, maatalouden osuus on alle 5%. Samalla Japani on maailman suurin kalastusmaa. Toisella puolella Japania on Japaninmeri. Pohjoisessa on Ohotanmeri (Okhotskin meri), etelässä Filippiinienmeri ja lounaassa Itä-Kiinan meri.

Koska Japani sijaitsee eristyksissä muusta maailmasta meren ympäröimänä, siellä on säilynyt omia vanhoja tapoja. 1600-luvulla Japani suljettiin ulkopuolisilta vaikutteilta 240 vuoden ajaksi. Maassa elettiin täysin suljetussa yhteiskunnassa. Eristäytymisen kausi päättyi jo 1800-luvun puolivälissä, mutta Japanin omaleimaiseen kulttuuriin se on jättänyt jälkensä.

Japani koostuu yli 3000 saaresta, joista isoimmat ovat ylimpään karttaan merkityt Hokkaidō, Honshū, Shikoku ja Kyūshū. Näiden alapuolella on Ryūkyū-saaret, jotka olivat aikoinaan itsenäinen kuningaskunta. Ryūkyū-saarista suurin on Okinawa. Okinawa löytyy ylläolevasta kartasta; Ryūkyū-saaret näkyvät kokonaisuudessan tässä:

 

Tiedosto:Location of the Ryukyu Islands.JPG

“Okinawalta löytyvät Japanin kauneimmat hiekkarannat ja lämpötila ei koskaan laske alle +20 astetta. Okinawalla ja useilla ketjun saarilla on maailman upeimmat koralliruitat: harvinaista sinistä korallia esiintyy juuri täällä. Luonto on erittäin monipuolista ja kiinostavaa. Esimerkiksi merikilpikonnat tulevat vuosittain tänne munimaan rannalle. Okinawa on merkittävä sokeriruokon, ananaksen, papayan ja muiden trooppisten hedelmien tuottaja.” (http://www.kielimatkat.net/index.php?p=219)

Japanin pienoishakuteoksen mukaan Japanin saaristo koostuu 6852 saaresta, mutta kaikki muut lähteet kertovat n. 3000 saaresta.

Japanin pääsaari on Honshū ja siellä sijaitsee moni Japanin suurimmista kaupungeista: Tokio, Yokohama, Hiroshima, Osaka ja Kioto (ks. ylin kartta).

Tokio on Japanin pääkaupunki. Ennen kaupungin nimi oli Edo, mutta kun pääkaupunki siirrettiin vuonna 1867 Kiotosta (ennen Heian-kyō), japaninkieliseltä nimeltään Kyōto, tarkoittaen pääkaupunkia, Edon nimi muutettiin Tokioksi; Tō-kyō tarkoittaa itäistä pääkaupunkia (vrt. Kiinan Beijing – pohjoinen pääkaupunki ja Nanjing – eteläinen pääkaupunki). Ennen Kiotoa pääkaupunki sijaitsi Narassa, jonka vanha nimi on Heij ō-kyō (710-794). Nykyään molemmissa kaupungeissa, sekä Kiotossa että Narassa, on paljon kauniita temppeleitä.

Pohjoisella Hokkaidōn saarella on runsaasti koskematonta metsää ja kuusi kansallispuistoa. Hokkaidōn suurin kaupunki on Sapporo. Tiedätkö, mistä Sapporo on kuuluisa? Siellä oli talviolympialaiset 1972 ja siellä pidetään jokavuotinen Sapporo-lumifestivaali – ja onhan siellä samanniminen olutpanimo! Tällä pohjoissaarella asuu vain viisi miljoonaa ihmistä, mikä on vähän verrattuna muuhun maahan (paitsi pienimpään saareen Shikokuun). Hokkaidōn saaren alkuperäiset asukkaat olivat ainuja.

https://i0.wp.com/yle.fi/ecepic/archive/00277/lumiveistos_j__veis_277465b.jpghttps://i0.wp.com/veryveryfun.com/pics/sapporo-snow-festival/sapporo-snow-festival-3.jpghttp://www.h7.dion.ne.jp/~ww99/today/20050213.jpghttps://i1.wp.com/veryveryfun.com/pics/sapporo-snow-festival/sapporo-snow-festival-1.jpg

Shikoku on näistä neljästä saaresta pienin sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan. Se oli eristäytynyt muista saarista ennen siltaverkkojen valmistumista vuonna 1988.

Kyūshū-saarella on mm. kuumia lähteitä ja toimiva tulivuori Aso. Siellä sijaitsee myös Nagasaki, minne Yhdysvallat pudottivat ydinpommin kolme päivää Hiroshiman jälkeen 1945.

Japanin pinta-ala on vain n. 40 000 km² isompi kuin Suomen, mutta siellä asuu yli 127 miljoonaa asukasta (maailman 10. väkirikkain valtio) ja väestöntiheys on maailman suurin: 337 asukasta / km², metropolialueella yli 600 asukasta / km². Suomeen verrattuna väestöntiheys on 24-kertainen. Väestö on keskittynyt suurimmaksi osaksi Tyynenmeren rannikon kaupunkeihin.

Japanin saaret ovat tuhansien metrien syvyydestä kohoavan vuoriston huippuja. Japanin pinta-alasta on eri lähteiden mukaan 70% tai 75-80%. Tämä topografinen kartta havainnollistaa Japanin vuoristoista maastoa:

Tiedosto:Japan topo en.jpg

Vuoristoisuudella ja asukastiheydellä on omat vaikutuksensa asumiseen ja liikenteeseen. Rakentaminen onnistuu usein vain kerroksia lisäämällä, joko ylöspäin tai sitten maan alle. Osakan lentokenttä on rakennettu tekosaarelle (tekeminen kesti viisi vuotta). Junaliikenne kulkee vuoreen rakennettujen tunneleiden läpi, ruuhka-aikoina liikenne tukkeutuu jne.

http://www.csse.monash.edu.au/~jwb/ukiyoe/fuji7.gif

Fuji on Japanin korkein vuori, itse asiassa sammunut tulivuori, jonka huippu on 3776 metrin korkeudessa. Japanilainen sananlasku sanoo, että ”Hän, joka ei kiipeä Fuji-vuorelle vähintään kerran on tyhmä. Hän, joka kiipeää Fuji-vuorelle useammin kuin kerran, on vielä tyhmempi.”

Fuji on japanilaisille pyhä vuori ja jumalten koti. Samalla se on rauhan ja seesteisyyden symboli ja se on yleinen aihe maan taiteessa. Fujin huippu on aina lumen peitossa. Sillä on symmetriset rinteet sekä katkaistun näköinen laki.

https://i2.wp.com/wikitravel.org/upload/en/d/d5/FujiSunriseKawaguchiko2025WP.jpg

Tulivuoria on Japanissa n. 160 (joidenkin lähteiden mukaan 500) kappaletta ja niistä toimivia on arvioitu olevan n. 80 (joidenkin lähteiden mukaan luvut ovat 163 tulivuorta ja 63 toimivaa). Luku on kymmenesosa koko maailman toimivista tulivuorista.

Tuliperäisestä alueesta johtuen Japanissa on paljon pieniä maanjäristyksiä; mikrojäristyksiä on joka päivä ja isoja, tuntuvia järistyksiä koetaan vuodessa tuhatkunta. Joskus maanjäristykset voivat aiheuttaa hyökyaaltoja, tsunameja (japaninkielinen tsunami-sana tarkoittaa ”satama-aaltoa”). Tuliperäisyyden ansiosta voi toisaalta nauttia kuumista lähteistä, onseneista, jotka tuliperäinen maa kuumentaa.

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: