Tokio


Tōkyō = itäinen pääkaupunki

Tokiosta oli hieman juttua jo tässä postauksessa, mutta tässä tulee hieman lisää tietoa.

Tokion talvi on kuiva, tammi-helmikuussa saattaa olla koleaa, kesä puolestaan on kostea ja kuuma. Sadekausi alkaa kesäkuun puolivälin jälkeen ja loppuu heinäkuun lopulla. Sadekautta seuraa kuuma elokuu, jolloin myös kosteus lisää tukaluutta. Syyskuussa saapuvat syksyn tuulet ja taifuuneja esiintyy marraskuun loppuun asti.

Ennen kaupungin nimi oli Edo poliitikko Taro Shigenaga Edon mukaan. Edon linna pystytettiin 1400-luvulla paikalle, jolla Tokiossa on nykyään keisarin palatsi. Edo oli shōgunien eli sotilasdiktaattorien hallintokeskus vuosisatojen ajan ja se nousi maailman suurimmaksi kaupungiksi jo 1800-luvulla. 1800-luvun alussa Edon väkiluku oli 1,2-miljoonainen, kun Lontoossa oli 860 000 asukasta, Pariisissa 540 000 ja New Yorkissa 60 000. Nykyään Tokiossa elää yli 35 miljoonaa ihmistä ja se on maailman suurin metropolialue.

Kun Edon sotilashallinto lakkautettiin ja keisarin valta palautettiin Meiji-uudistuksessa 1868, Edosta tuli Japanin pääkaupunki ja sen nimi muutettiin Tokioksi. Keisari muutti Tokioon, antoi kenkää shōgunille ja otti Edon linnan haltuunsa.

1923 suuri maanjäristys ja sitä seuranneet tulipalot hävittivät 300 000 rakennusta, 70 000 kuoli (tai katosi) ja 1,7 miljoonaa ihmistä loukkaantui. Toinen maailmansota 1941-1945 tarkoitti Tokiolle perusteellisempaa tuhoa: sen rakennuksista jäi pystyyn vain keisarin palatsi ja joitakin taloja. 80 % oli maan tasalla. Tokion 6,5 miljoonan asukkaan väkiluku putosi noin neljään miljoonaan sodan ja evakuointien johdosta. Kuitenkin jo kymmenen vuoden kuluttua väkiluku oli kymmenen miljoonaa.

Jälleenrakennuskin aloitettiin heti. Jo vuoteen 1964 mennessä Japani oli noussut vauraiden teollisuusmaiden joukkoon ja tuolloin Tokiossa pidettiin olympialaiset.

Jos matkan määränpäänä on Tokio, kannattaa hankkia Tapani Jussilan Tokiopassi ja Hannu Kärkkäisen Tokion ja Japanin matkaopas.

pieni videonpätkä Akihabaran elektroniikasta

ja tästä Akihabaran kaupunginosasta Tokiossa

Nousevan auringon maan karttaa ja luontoa


Tässä on  Japanin kartta, mutta mieti mielessäsi, missä Japani sijaitsee maapallolla.

Nyt katso Japanin sijainti maailmankartalla. Sijoititko maan oikeaan paikkaan? Monet sijoittavat Japanin mielessään alemmas. Japani on samoilla leveysasteilla Välimeren ja Los Angelesin kanssa. Pohjoisin saari Hokkaidō on samalla leveysasteella Lontoon ja Pariisin kanssa.

Lähimmät naapurit ovat Kiina, Etelä-Korea ja Venäjä ja Japani kuuluu Itä-Aasiaan.

http://ohanachan.files.wordpress.com/2010/04/nippon.gif

Japanin nimi, Nihon tai Nippon (kanji näkyy yläpuolella), tarkoittaa nousevan auringon maata. Kiinalaisen sanamerkin eli kanjin ensimmäinen osa tarkoittaa aurinkoa, päivänvaloa, ja toinen osa alkuperää, juurta, lähdettä. Ennen muinoin kiinalaiset kutsuivat Japania tällä nimellä, koska Japani sijaitsee heistä katsottuna idässä; aurinko siis nousee Japanista päin. Japanin lippukin symboloi aurinkoa.

Tiedosto:Flag of Japan.svg

Japani sijaitsee Tyynen valtameren rannalla. Tyynenmeren rannikon teollisuusalueet ovat tiheästi asuttuja. Japani on teollisuusmaa; yli 40% bruttokansantuotteesta on peräisin teollisuudesta, maatalouden osuus on alle 5%. Samalla Japani on maailman suurin kalastusmaa. Toisella puolella Japania on Japaninmeri. Pohjoisessa on Ohotanmeri (Okhotskin meri), etelässä Filippiinienmeri ja lounaassa Itä-Kiinan meri.

Koska Japani sijaitsee eristyksissä muusta maailmasta meren ympäröimänä, siellä on säilynyt omia vanhoja tapoja. 1600-luvulla Japani suljettiin ulkopuolisilta vaikutteilta 240 vuoden ajaksi. Maassa elettiin täysin suljetussa yhteiskunnassa. Eristäytymisen kausi päättyi jo 1800-luvun puolivälissä, mutta Japanin omaleimaiseen kulttuuriin se on jättänyt jälkensä.

Japani koostuu yli 3000 saaresta, joista isoimmat ovat ylimpään karttaan merkityt Hokkaidō, Honshū, Shikoku ja Kyūshū. Näiden alapuolella on Ryūkyū-saaret, jotka olivat aikoinaan itsenäinen kuningaskunta. Ryūkyū-saarista suurin on Okinawa. Okinawa löytyy ylläolevasta kartasta; Ryūkyū-saaret näkyvät kokonaisuudessan tässä:

 

Tiedosto:Location of the Ryukyu Islands.JPG

“Okinawalta löytyvät Japanin kauneimmat hiekkarannat ja lämpötila ei koskaan laske alle +20 astetta. Okinawalla ja useilla ketjun saarilla on maailman upeimmat koralliruitat: harvinaista sinistä korallia esiintyy juuri täällä. Luonto on erittäin monipuolista ja kiinostavaa. Esimerkiksi merikilpikonnat tulevat vuosittain tänne munimaan rannalle. Okinawa on merkittävä sokeriruokon, ananaksen, papayan ja muiden trooppisten hedelmien tuottaja.” (http://www.kielimatkat.net/index.php?p=219)

Japanin pienoishakuteoksen mukaan Japanin saaristo koostuu 6852 saaresta, mutta kaikki muut lähteet kertovat n. 3000 saaresta.

Japanin pääsaari on Honshū ja siellä sijaitsee moni Japanin suurimmista kaupungeista: Tokio, Yokohama, Hiroshima, Osaka ja Kioto (ks. ylin kartta).

Tokio on Japanin pääkaupunki. Ennen kaupungin nimi oli Edo, mutta kun pääkaupunki siirrettiin vuonna 1867 Kiotosta (ennen Heian-kyō), japaninkieliseltä nimeltään Kyōto, tarkoittaen pääkaupunkia, Edon nimi muutettiin Tokioksi; Tō-kyō tarkoittaa itäistä pääkaupunkia (vrt. Kiinan Beijing – pohjoinen pääkaupunki ja Nanjing – eteläinen pääkaupunki). Ennen Kiotoa pääkaupunki sijaitsi Narassa, jonka vanha nimi on Heij ō-kyō (710-794). Nykyään molemmissa kaupungeissa, sekä Kiotossa että Narassa, on paljon kauniita temppeleitä.

Pohjoisella Hokkaidōn saarella on runsaasti koskematonta metsää ja kuusi kansallispuistoa. Hokkaidōn suurin kaupunki on Sapporo. Tiedätkö, mistä Sapporo on kuuluisa? Siellä oli talviolympialaiset 1972 ja siellä pidetään jokavuotinen Sapporo-lumifestivaali – ja onhan siellä samanniminen olutpanimo! Tällä pohjoissaarella asuu vain viisi miljoonaa ihmistä, mikä on vähän verrattuna muuhun maahan (paitsi pienimpään saareen Shikokuun). Hokkaidōn saaren alkuperäiset asukkaat olivat ainuja.

https://i0.wp.com/yle.fi/ecepic/archive/00277/lumiveistos_j__veis_277465b.jpghttps://i0.wp.com/veryveryfun.com/pics/sapporo-snow-festival/sapporo-snow-festival-3.jpghttp://www.h7.dion.ne.jp/~ww99/today/20050213.jpghttps://i1.wp.com/veryveryfun.com/pics/sapporo-snow-festival/sapporo-snow-festival-1.jpg

Shikoku on näistä neljästä saaresta pienin sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan. Se oli eristäytynyt muista saarista ennen siltaverkkojen valmistumista vuonna 1988.

Kyūshū-saarella on mm. kuumia lähteitä ja toimiva tulivuori Aso. Siellä sijaitsee myös Nagasaki, minne Yhdysvallat pudottivat ydinpommin kolme päivää Hiroshiman jälkeen 1945.

Japanin pinta-ala on vain n. 40 000 km² isompi kuin Suomen, mutta siellä asuu yli 127 miljoonaa asukasta (maailman 10. väkirikkain valtio) ja väestöntiheys on maailman suurin: 337 asukasta / km², metropolialueella yli 600 asukasta / km². Suomeen verrattuna väestöntiheys on 24-kertainen. Väestö on keskittynyt suurimmaksi osaksi Tyynenmeren rannikon kaupunkeihin.

Japanin saaret ovat tuhansien metrien syvyydestä kohoavan vuoriston huippuja. Japanin pinta-alasta on eri lähteiden mukaan 70% tai 75-80%. Tämä topografinen kartta havainnollistaa Japanin vuoristoista maastoa:

Tiedosto:Japan topo en.jpg

Vuoristoisuudella ja asukastiheydellä on omat vaikutuksensa asumiseen ja liikenteeseen. Rakentaminen onnistuu usein vain kerroksia lisäämällä, joko ylöspäin tai sitten maan alle. Osakan lentokenttä on rakennettu tekosaarelle (tekeminen kesti viisi vuotta). Junaliikenne kulkee vuoreen rakennettujen tunneleiden läpi, ruuhka-aikoina liikenne tukkeutuu jne.

http://www.csse.monash.edu.au/~jwb/ukiyoe/fuji7.gif

Fuji on Japanin korkein vuori, itse asiassa sammunut tulivuori, jonka huippu on 3776 metrin korkeudessa. Japanilainen sananlasku sanoo, että ”Hän, joka ei kiipeä Fuji-vuorelle vähintään kerran on tyhmä. Hän, joka kiipeää Fuji-vuorelle useammin kuin kerran, on vielä tyhmempi.”

Fuji on japanilaisille pyhä vuori ja jumalten koti. Samalla se on rauhan ja seesteisyyden symboli ja se on yleinen aihe maan taiteessa. Fujin huippu on aina lumen peitossa. Sillä on symmetriset rinteet sekä katkaistun näköinen laki.

https://i2.wp.com/wikitravel.org/upload/en/d/d5/FujiSunriseKawaguchiko2025WP.jpg

Tulivuoria on Japanissa n. 160 (joidenkin lähteiden mukaan 500) kappaletta ja niistä toimivia on arvioitu olevan n. 80 (joidenkin lähteiden mukaan luvut ovat 163 tulivuorta ja 63 toimivaa). Luku on kymmenesosa koko maailman toimivista tulivuorista.

Tuliperäisestä alueesta johtuen Japanissa on paljon pieniä maanjäristyksiä; mikrojäristyksiä on joka päivä ja isoja, tuntuvia järistyksiä koetaan vuodessa tuhatkunta. Joskus maanjäristykset voivat aiheuttaa hyökyaaltoja, tsunameja (japaninkielinen tsunami-sana tarkoittaa ”satama-aaltoa”). Tuliperäisyyden ansiosta voi toisaalta nauttia kuumista lähteistä, onseneista, jotka tuliperäinen maa kuumentaa.

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: