Tokio


Tōkyō = itäinen pääkaupunki

Tokiosta oli hieman juttua jo tässä postauksessa, mutta tässä tulee hieman lisää tietoa.

Tokion talvi on kuiva, tammi-helmikuussa saattaa olla koleaa, kesä puolestaan on kostea ja kuuma. Sadekausi alkaa kesäkuun puolivälin jälkeen ja loppuu heinäkuun lopulla. Sadekautta seuraa kuuma elokuu, jolloin myös kosteus lisää tukaluutta. Syyskuussa saapuvat syksyn tuulet ja taifuuneja esiintyy marraskuun loppuun asti.

Ennen kaupungin nimi oli Edo poliitikko Taro Shigenaga Edon mukaan. Edon linna pystytettiin 1400-luvulla paikalle, jolla Tokiossa on nykyään keisarin palatsi. Edo oli shōgunien eli sotilasdiktaattorien hallintokeskus vuosisatojen ajan ja se nousi maailman suurimmaksi kaupungiksi jo 1800-luvulla. 1800-luvun alussa Edon väkiluku oli 1,2-miljoonainen, kun Lontoossa oli 860 000 asukasta, Pariisissa 540 000 ja New Yorkissa 60 000. Nykyään Tokiossa elää yli 35 miljoonaa ihmistä ja se on maailman suurin metropolialue.

Kun Edon sotilashallinto lakkautettiin ja keisarin valta palautettiin Meiji-uudistuksessa 1868, Edosta tuli Japanin pääkaupunki ja sen nimi muutettiin Tokioksi. Keisari muutti Tokioon, antoi kenkää shōgunille ja otti Edon linnan haltuunsa.

1923 suuri maanjäristys ja sitä seuranneet tulipalot hävittivät 300 000 rakennusta, 70 000 kuoli (tai katosi) ja 1,7 miljoonaa ihmistä loukkaantui. Toinen maailmansota 1941-1945 tarkoitti Tokiolle perusteellisempaa tuhoa: sen rakennuksista jäi pystyyn vain keisarin palatsi ja joitakin taloja. 80 % oli maan tasalla. Tokion 6,5 miljoonan asukkaan väkiluku putosi noin neljään miljoonaan sodan ja evakuointien johdosta. Kuitenkin jo kymmenen vuoden kuluttua väkiluku oli kymmenen miljoonaa.

Jälleenrakennuskin aloitettiin heti. Jo vuoteen 1964 mennessä Japani oli noussut vauraiden teollisuusmaiden joukkoon ja tuolloin Tokiossa pidettiin olympialaiset.

Jos matkan määränpäänä on Tokio, kannattaa hankkia Tapani Jussilan Tokiopassi ja Hannu Kärkkäisen Tokion ja Japanin matkaopas.

pieni videonpätkä Akihabaran elektroniikasta

ja tästä Akihabaran kaupunginosasta Tokiossa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: