Pikkujohdanto japanin kieleen


Yleistä japanin kielestä

Japaninkielinen teksti on “sekamelska” kanjeja (日本 Nihon, Japani), hiraganoja (ようこそ yōkoso ’tervetuloa’), katakanoja (フィンランド Finrando, Suomi) sekä latinalaisia kirjaimia ja numeroita joko ylhäältä alas tai vaakasuoraan kirjoitettuna – tai molemmilla tavoilla, varsinkin, jos on kyse mainoksesta, kuten esimerkiksi tässä kuvassa.

Hiragana- ja katakanatavumerkkejä on molempia 46 kappaletta (perusmerkit, lisäksi on yhdistelmämerkit). Jokapäiväisessä käytössä on myös parituhatta kanji-sanamerkkiä, mutta jo 500 kanjilla pärjäilee. Lauseiden sanat kirjoitetaan yhteen ilman sanavälejä, siksi latinalaisin kirjaimin kirjoitettujen japaninkielisten sanojen (rōmaji) kirjoitusasu vaihtelee: ocha, o-cha ja o cha ovat sama sana, tarkoittaen vihreää teetä.

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Japania kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen, ja lehtiäkin luetaan meidän logiikalla ajateltuna takakannesta lähtien. Nykyisin japania kirjoitetaan myös ”meidän tapaan” vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta.

Japanilla ei ole sukulaiskieliä, joten se eroaa niin sanastoltaan ja kieliopilliselta rakenteeltaan kuin kirjoitusjärjestelmältäänkin täysin muista kielistä. Japanissa esimerkiksi ei yleisesti ottaen ole erikseen yksikköä ja monikkoa, mutta verbien lisäksi myös adjektiiveilla on menneen ajan muoto (oishii on ’hyvänmakuinen’, desu on olla-verbi; oishii desu ’(ruoka) on hyvää’ – oishikatta desu ’oli hyvää’).

Lainasanoja japanissa on runsaasti, mutta monet englantilaiset sanat muuntuvat tunnistamattomaan muotoon, kaikki lainasanat kun mukautetaan japanin ääntämykseen. Japanissa ei esimerkiksi ole äänteitä [ä], [ö], [l] ja [v] ja yksittäisiä konsonantteja kuten [t] tai [f] ei japanissa esiinny. Englannin äänteitä täytyy siis korvata japanin äänteillä (esim. v → b), toisaalta taas sanoihin on joskus laitettava mukaan myös ylimääräisiä äänteitä (esim. night life → naito raifu). Länsimaiset lainat kirjoitetaan katakanoilla.

Myös japanilaisten englannin ääntämys tuottaa toisinaan ymmärrysvaikeuksia. Sanat saatetaan ääntää japanilaisittain, esim. ’first’ voi kuulostaa sanalta ’fast’. Myös ns. japlish kylteissä ja ruokalistoissa voi aiheuttaa hilpeyttä.

Japanin kielessä on kolme kohteliaisuus- tai tyylitasoa: tuttavallinen puhekieli eli perustyyli, peruskohtelias puhe tai kohtelias tyyli, jota ulkomaalaiset opiskelijat ensimmäiseksi opiskelevat, ja kohtelias puhetapa eli kunnioittava tyyli keigo. Tilanteen lisäksi sana- ja verbimuodot valikoituvat niin puhekumppanin kuin oman persoonankin mukaan. Myös miesten ja naisten käyttämä kieli eroavat toisistaan.

Jos kirjoitusjärjestelmä kiinnostaa tai haluat tarkistaa jonkin kanjin merkityksen esimerkiksi Japanissa matkalla ollessasi, yleisimpiin kanjeihin ja niiden merkityksiin voit tutustua David Hallgrenin sivuilla http://www.davidhallgren.se/nihon/jouyoukanji.asp. Sanojen ääntämisohjeet on kuitenkin japaniksi kirjoitettu (merkitykset englanniksi). Kanji Land -sivustolla http://japanese.about.com/library/blkodgrade1.htm ääntämisohjeet on annettu latinalaisin kirjaimin.

Kouluissa käytettävän kanataulukon (hiraganat + katakanat) voi printata täältä: http://img.photobucket.com/albums/v495/Naino/Japanese_Syllabary_Chart.gif.

Advertisements

Kana generator


Googlettamalla “hiragana converter”, “katakana converter”, “kana generator” tai vastaavaa pääsee “kirjoittamaan” japaniksi omalla koneella. Hakutuloksena tulee esim. tällainen helppokäyttöinen sivusto.

Hiraganalaulu


Kuuntele hiraganojen ääntämys laulussa – ja opettele nämä tavumerkit samalla!

Tekstin “kääntäjä” latinalaisista kirjaimista kanoiksi


Monenkaan koneella ei varmaan ole kana- tai kanjikirjoitussysteemiä, mutta onneksi netistä löytyy “kääntäjäpalveluita”, jotka auttavat latinalaisten kirjainten litteroinnissa hiraganoiksi ja katakanoiksi, esim. täällä tai täällä. Tai toisinpäin!

Pidemmän tekstinpätkän voi muuntaa hiraganojen ja katakanojen lisäksi kanjeiksi täällä.

(Jos linkit eivät enää joskus toimi, kannattaa googlata vaikka hiragana converter.)

Kuinka saada japanilaiset fontit näkyviin


Kanjikaverissa on neuvoja, miten japanilaiset fontit saa omalla koneellaan näkyviin:

Kysymys: Japanilainen kirjoitus ei näy ja tekstin tilalla näkyy pelkkiä laatikkoja ja/tai kysymysmerkkejä. Miten saan japanilaiset kirjaimet näkyviin?
Vastaus: Nämä sivut käyttävät utf-8 -merkistökoodausta. Eli jos et nää japanilaista kirjoitusta sivuillani, niin tarkista ensin selaimesi merkistökoodaus (selaimen pitäisi valita näillä sivuilla automaattisesti utf-8, mutta jos näin ei jostain syystä käy, voit vaihtaa selaimen merkistökoodauksen käsin. Polku tähän on suunnilleen Näytä -> Merkistökoodaus -> Unicode (Utf-8). Valitse tämän lisäksi myös Merkistökoodaus -> Tunnista automaattisesti -> Japanilainen). Jos tämä ei auta, sinun täytyy asentaa japanin merkistötuki koneellesi. Ohjeet asennukseen löydät tästä.

Itselläni tämä merkistökoodaus ei auttanut, enkä älynnyt asennusohjeista mitään. Onneksi löysin keskustelupalstalta helpot ohjeet:

Käynnistä => Ohjauspaneeli => Päivämäärä-, aika-, kieli- ja alueasetukset => Lisää tuki muulle kielelle => Kielet => valitse Asenna tiedostot Itä-Aasian kielille => OK

Tämä vaati reilut 220 kt levytilaa ja koneen uudelleenkäynnistämisen, ja nyt olen tyytyväinen: niin kanjit kuin hiraganat ja katakanatkin näkyvät eikä tarvitse arpoa laatikkojen sisältöä.

Ilmeisesti ylläoleva ohje käy vain Windows XP:hen, muissa tapauksissa voi turvautua Kanjikaverin asennusohjeisiin.

Edit: Sain vielä tällaisen ohjeen (mikä on kuitenkin varmaankin samantyylinen kuin tuo eka..):

Nettiselaimesta (IE8) löytyy asetus kielen koodausta varten. Valitse työkalut -valikosta työkalurivit -> ja varmista, että valikkopalkki -kohdassa on täppä. Valikkopalkista ota näytä -> koodaus -> lisää -> japani (automaattinen).

 

Kanjien ääntämisestä


Suurimmalla osalla kanjeista on (ainakin) kaksi ääntämysasua: kiinalainen ja japanilainen, ja useilla on useampi kiinalainen ja japanilainen ääntäminen.

  • Kiinalainen ääntäminen eli on-yomi riippuu siitä, milloin ja mistäpäin Kiinaa kanji on omaksuttu
    • 500-luvulla omaksuttiin go-on-ääntämistapa
      • go-on-ääntämistapa perustuu tuonaikaiseen eteläkiinalaiseen murteeseen; Go oli muinainen alue
    • kan-on-ääntäminen omaksuttiin Nara-kaudella 700-luvulla
    • 1300-luvulla omaksuttiin tō-sō-on-ääntämys
      • tämä on harvinaisempi; useimmilla kanjeilla on vain go-on- ja kan-on-ääntämys
  • Japanilaisperäinen ääntämysasu eli kun-yomi
    • on muutamia satoja kanjeja, joilla on ainoastaan japanilainen ääntämistapa; ne on kehitetty Japanissa

Harvinaisten kanji-merkkien yläpuolelle saatetaan sanomalehdissä ja asiateksteissä merkitä niiden lukutapa pienillä hiraganoilla. Tätä kirjoitusta sanotaan furiganaksi. Jos teksti on pystysuoraa, furigana merkitään kanjin oikealle puolelle.

Luonnollisesti myös japanin kielen oppikirjoihin kanjien yläpuolelle on merkitty kanjien ääntämisasu.

Kirjoittaminen


https://i2.wp.com/www.omniglot.com/images/langsamples/udhr_japanese.gif

Kuten ylläolevasta tekstinpätkästä näkee, japaninkieliset lauseet ovat yhdistelmiä kanatavumerkeistä ja kanjeista. Normaalisti lauseissa ei ole sanavälejä, vaan sanat kirjoitetaan yhteen – kuitenkin japanin kielen opiskelijoille suunnatuissa oppikirjoissa sanat kirjoitetaan erikseen :) Myöskään kysymysmerkkejä ei käytetä, vaan lauseiden lopussa on piste: Kysymyksen merkkinä on ka-liite, joka vastaa lähinnä suomen -ko, -kö-päätettä.

Länsimaalaisissa, katakanoilla kirjoitettavissa erisnimissä etu- ja sukunimen väliin kirjoitetaan piste erottamaan nimet toisistaan, mutta kaksiosaisten nimien väliviivaa ei käytetä: ビル・ゲイツBill Gates. Lainausmerkit näyttävät tältä: 「」. Aaltomerkkiä käytetään ilmoittamaan ”jostakin johonkin”: 月〜金曜日 maanantaista perjantaihin. Katso myös hauskat karttasymbolit! http://fi.wikipedia.org/wiki/Japanilaiset_karttasymbolit

Japania kirjoitetaan joko

vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta; suurin osa nettisivustoista on kirjoitettu näin

tai sitä kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen; sanoma- ja aikakauslehdet, romaanit, runot, sarjakuvat, elokuvien tekstitykset kirjoitetaan tällä tavalla

Eli jommallakummalla tavalla:

Japanese text with furigana

Hyvin monesti vain vaikeimpien kanjien ääntämisasut on merkitty tekstiin, kun taas esim. oppikirjoissa kanjien lukutavat on kirjoitettu niiden yläpuolelle, kuten edellisissä tekstinpätkissä.

Erilaisia kirjoitustyylejä/fontteja (kopsattu täältä):

ming dynasty print stylegothic print styletext book print stylesquare styleflowing stylesemi-cursive stylecursive style(very) cursive stylehandwritten text

Japanese scripts

Japanese has, like most languages, a few different writing styles. Quite obviously you know a few different ones for english/american, because your handwriting isn’t going to look like the “microsoft sans serif” font this is typed in, and neither will something written in cursive italics look much like either this sans serif font or your handwriting. In fact, the “A” alone will look completely different in all three scripts. Japanese has a few common faces, which have come from the various approaches to the Kanji system as employed since +/- 600 a.d.

Aside from normal printform styles, there are also old block-print styles, and the cursive styles that come from the artistic approach. (Compare this to our use of gothic caligraphy). As an illustration of the differences in Japanese fonts, let’s look at the various forms one might encounter as main writing forms, if they can indeed so be called, since most were derived from brushes or woodblocks rather than pens.


Ming dynasty print style

ming dynasty print style

This is the 明朝 (minchou) type face. This is the most used type face in Japan, found in newspapers, in your word processor, etc. It is characterised by clearely identifiable strokes, thick verticals and thin horizontals, angular corners and serifs at the end of strokes.

Gothic print style

gothic print style

This is the ゴシック (gothic) typeface. This is the second most used type face in Japan. You will find it on for instance signs and the likes. Unlike minchou it doesn’t have all the serifs or thickness differences. it just shows the essence of a kanji without the pleasantries and decorations.

Text book print style

text book print style

The 教科書 (kyoukasho) or “text book” type face is used quite often in – not surprisingly – text books and the likes. It is similar to the minchou type face, but feels slightly less computer inspired, and looks more a mix between a computer font and a carefully pencilled one.

Block style

square style

This style, called 楷書, is the type face originating from wood block carving. Every stroke is “written” individually, and thus makes it an intensive typeface to write (brush) in. While prettier than the kaisho scripts, it’s also sometimes harder to read. It is actually similar to the minchou typeface, which also originated from woodblock carving, but differs in style by being less rigid and having serifs at different strokes.


Flowing and semi-cursive style

flowing style semi-cursive style

A cursive simplified way of writing, in “行書” style the strokes ‘flow’ more and in some places, more complex compounds are simplified. This style is typically used in hand writing, such as letters or memos. The first of the two images shows a “readable” gyousho style, close to neat handwriting, while the second is a far more flowing style and closer to how someone who writes fast would probably write Japanese, connecting up strokes and simplifying along the way..

Cursive or “grass” style

cursive style (very) cursive style

The artistic “shorthand” form of writing, in “草書” style most compounds are stroked without the brush or pen ever actually leaving the paper. This means there are a lot of thin connecting lines between actual strokes which can confuse reading, but also most compounds are simplified, which makes recognition of sousho kanji very hard to impossible if one is not familiar with it. (the “grass” in the style name comes from the fact that the 草 in 草書 means grass or weeds)


Seal style

seal style

This style, called 添書 is almost exclusively used for 判子 (hanko), name seals. They’re used in the red “signatures” you see on Chinese and Japanese caligraphic art, as well as being used as normal signature in Japan, where you are expected to have a little stamp with your name in tensho for signing for your mail order packages, as contract signatures, etc.


Handwriting

handwritten text

Finally an important style: handwriting. You don’t really have a block of wood or a paintbrush and some caligraphical paper at hand most of the time, so it’s not unimportant to note that handwritten japanese of course also has its own distinct look. There are some differences between handwritten and printed japanese, and these are probably apparent if you compare the following two images

handwritten text

The top two scripts are different hand writings, the bottom two are the standard gothic and minchou scripts. There are clear differences in both several hiragana, and many graphical components in kanji, which to have a “proper” handwriting, you need to learn. Luckily, many books on learning kanji will list both the printed version and the handwritten version so you can learn to read both forms, and write the correct form.


Some examples

It is interesting to note the differences between these styles if we look at how several kanji are written across these type faces:

various characters in all styles

We see the obvious differences in the first four/five rows, but the really problematic changes come in the sixth and seventh row, which are the cursive styles. In the sixth row (gyousho) we see many stroke getting combined and many forms simplified so that they can be brushed easier, and in the seventh row we essentially abandon all hope of being able to figure out what the character was…

Or do we? Complex as it may look, there are rigid style guides on what are and what aren’t proper gyousho and sousho forms, and there are books and even dictionaries available that teach you how to read and write these forms. With practice, you can learn to read and write these forms almost as fast and probably faster than “regular” writing respectively.

An interesting set is the two characters 女, woman and 天, heaven. In their sousho form they look a remarkable amount like め and て, which is because め and て originaly come from exactly these kanji, in this form. All of the modern hiragana come from sousho forms of certain kanji (katakana originated as subcomponents from kanji in square style) and for some sousho texts it’s not easy to tell whether you’re dealing with a sousho kanji or a cursive hiragana thrown into the mix.

Kirjoitusjärjestelmä


https://i0.wp.com/img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/matkailu/ulkomaat/japani/516467.jpg

Kirjoittamiseen käytetään japanin kielessä kolmea eri kirjoitusjärjestelmää (japanissa ei ole kirjaimia/aakkosia):

  1. kiinalaisperäisiä kanji-merkkejä eli sanamerkkejä
  2. hiragana-tavukirjoitusta
  3. katakana-tavukirjoitusta
  • yksi kanji vastaa yhtä sanaa
  • hiraganat ja katakanat  ovat foneettisia tavumerkkejä ja niitä kutsutaan yhteisnimellä kanat/kanakirjoitus
  • japanissa on vain avotavuja (eli vokaaliin päättyviä tavuja), paitsi n, joten kaikki muut kanat päättyvät vokaaliin a, i, u, e tai o
  • a, i, u, e, o ovat lyhyitä vokaaleita
  • hiraganoja ja katakanoja on molempia 46 kappaletta + yhdistelmämerkit, joita on 58 (tai 61, jos じゃ じゅ じょ lisäksi otetaan lukuun myös
    ぢゃ ぢゅ ぢょ)
  • kuten mainitsin, kanji oli perinteisesti lähinnä miesten kirjoitusjärjestelmä ja sitä käyttivät vain oppineet, papit ja virkamiehet; naiset kirjoittivat kanamerkeillä
  • kanat juontavat juurensa kanjeista. Kun kanjit lainattiin Kiinasta, kohdattiin monia ongelmia, koska kiina eroaa rakenteeltaan täysin japanista, sanat eivät esimerkiksi taivu. Kanjeja käytettiin japanissa sekä merkityksen mukaisesti (yksi merkki tarkoittaa yhtä asiaa) että pelkästään äänteellisinä tavuina. Järjestelmää helpottamaan kehitettiin kaksi kiinalaisiin merkkeihin perustuvaa tavumerkistöä vastaamaan japanin perusäänteitä. Tämä kanakirjoitussysteemi kehitettiin 700-1000-luvuilla Heian-kaudella
  • Heian-kausi oli hovikulttuurin kautta, jolloin naisten hovikirjallisuus kukoisti
  • 1100-luvun alussa syntyi maailman ensimmäinen psykologinen romaani, Murasaki Shikibun Genji Monogatari eli Genjin tarina
  • katso, kuinka kanamerkit kehitettiin!
  • pyöreämuotoiset hiragana-merkit ovat kanjeista kaunokirjoituksen tapaan tyyliteltyjä merkkejä
  • kulmikkaat katakanat taas ovat kehittyneet kanjeista lyhentämällä niin, että niistä on otettu vain osa

https://i2.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/2009/05/03/Image-of-Kanji.gif

Kanjit

  • kanjien käyttäminen on ainoa keino erottaa toisistaan sanat, jotka lausutaan samalla tavoin. Homonyymisiä sanoja japanin kielessä onkin runsaasti.
  • käytössä olevia kanjeja on 5000-10 000 kappaletta, mutta kanjeja on olemassa yli 50 000
    • käytännössä kukaan ei hallitse tällaista määrää kanjeja, vaan jo 3000 merkin taitamista pidetään erinomaisena
  • jokapäiväisessä käytössä on n. 2000 kirjoitusmerkkiä
    • nämä opetellaan koulussa; alakoulussa opetellaan 90% lehdissä käytettävistä kanjeista eli 1006 kappaletta, yläkoulussa ja lukiossa opetellaan 939 lisää, eli yhteensä koulussa opetellaan 1945 yleisesti käytössä olevaa kanjia
  • jo 500 kanjillakin pärjäilee, koska ne kattavat 60% lehdissä käytettävistä merkeistä
  • kiinalainen kirjoitusjärjestelmä otettiin käyttöön n. vuonna 405, mutta se säilyi pitkään vain oppineiden osaamisena
  • käytännössä 600-luvulle asti lähinnä korealaiset maahanmuuttajat vastasivat kirjallisesta kulttuurista, ja juuri korealaiset tulkit ja kirjurit toivatkin luku- ja kirjoitustaidon Japaniin
  • kiinaa käytettiin ennen Japanissa kirjakielenä, samalla tavoin kuin Euroopassa käytettiin latinaa
  • nykyisin kanji-merkeillä kirjoitetaan sanojen ydinmerkitys, kuten verbien, substantiivien ja adjektiivien vartalot

https://i2.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/assets_c/2009/05/Hiragana-Chart-of-Shichida-thumb-640x449.gif

Hiragana-tavukirjoitus

  • hiraganoilla kirjoitetaan kieliopilliset taivutuspäätteet, partikkelit, postpositiot, taivutusmuodot ja muut elementit, joilla kanjit yhdistyvät toisiinsa (kanjeilla kun ei ole kieliopillisia muotoja)
  • osa japanilaisperäisistä sanoista kirjoitetaan kanji-merkkien sijaan hiraganoilla
  • hiraganoja käytetään myös pienille lapsille suunnattujen tekstien kirjoittamiseen, koska ensimmäisinä lapset oppivat hiraganat
  • samoin japanin opiskelijat aloittavat hiraganoista
  • periaatteessa kaikki asiat voidaan kirjoittaa japaniksi hiraganoilla lainasanoja lukuunottamatta, mutta aikuiset japanilaiset eivät luonnostaan näin tekisi
  • ”naisellisia”
  • voit kuunnella hiraganojen ääntämyksen täältä

https://i1.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/assets_c/2009/05/Katakana-Chart-of-Shichida-thumb-640x453.gif

Katakana-tavukirjoitus

  • katakanoja käytetään lähinnä vierasperäisten sanojen kirjoittamiseen japaniksi
  • niillä kirjoitetaan muualta kuin Kiinasta lainattuja sanoja ja länsimaisia erisnimiä, mutta myös äänteitä kuvaavia eli onomatopoeettisia sanoja (ワンワン wanwan, ’hauhau’) ja tapaa tai mielentilaa kuvaavia sanoja (ニコニコ nikoniko, hymyilemistä kuvaava sana)
  • lisäksi esim. eläinten nimet ja kanjisanakirjoissa kiinalaisperäiset ääntämykset kirjoitetaan usein katakanoilla, samoin eläin- ja kasvisanasto tieteellisissä teksteissä kirjoitetaan katakanoilla
  • katakanoja käytetään tekstissä korostuksena ja tyylikeinona voimistamaan erillisiä sanoja alleviivauksen tai lihavoinnin tapaan; mainonnassa käytetään paljon katakanoilla kirjoitettuja sanoja ja jopa kokonaisia lauseita
  • geometrisiä
  • voit kuunnella katakanojen ääntämyksen täällä

Länsimaiset aakkoset

  • lisäksi latinalaisin kirjaimin voidaan teksteissä ilmaista lyhenteitä, numeroita tai nimiä

Japanin kielen tyylitasoista sekä miesten ja naisten kielestä


Jos tiedät jotain japanista, olet varmaan kuullut sanan keigo. Se tarkoittaa kunnioittavaa kielenkäyttöä.

Japania puhuvat joutuvat valitsemaan sosiaalisen tilanteen mukaan kielenkäyttönsä, joka vaihtelee kohteliaan ja arkipäiväisen tai kunnioittavan ja nöyrän välillä. Esimerkiksi minä-sanaa vastaa kymmenkunta sanaa: watashi, watakushi, boku, ore jne.

Se, mitä sanaa tai muotoa milloinkin käytetään, riippuu puhujien keskinäisestä suhteesta toisiinsa, puhujan iästä, sukupuolesta ja siitä, mikä asema puhujalla on keskustelukumppaniin nähden esim. työelämässä.

Japanin kielessä on kolme eri kohteliaisuus- tai tyylitasoa, joita ilmaistaan mm. erilaisin verbimuodoin. Kunnioitus kohdistuu puheen aiheeseen, vaatimattomia, nöyriä muotoja käytetään itsestä puhuttaessa ja kohteliaat muodot kohdistuvat kuulijaan. Esimerkiksi itsestään ei voi koskaan käyttää kunnioittavaa etuliitettä o eikä itseensä voi liittää kunnioittavaa jälkiliitettä san (“herra”, “rouva”, “neiti”).

(1) Perustyyliä käytetään puhekielessä läheisten tuttujen kesken. Tämä ilmenee lyhyin verbimuodoin eli perusmuodoin, joita käytetään sanakirjassa (-masu-muodon tilalle tulee perusmuoto ja desu-verbi jää lauseesta usein pois; kysymyslauseessa desu-verbin lisäksi voi jäädä pois myös kysymyspartikkeli ka tai se voidaan korvata no-partikkelilla; myös objektin tunnus o jää usein pois; puhekieleen kuuluu myös omia sanoja). Miesopiskelija voi käyttää lähteä-verbistä perusmuotoa iku: Boku ga iku, lähden. Pitää muistaa, että tämä on tuttavallista, epämuodollista puhekieltä, jota käytetään jokapäiväisessä kanssakäymisessä läheisten ihmisten kesken.

(2) Isälleen puhuessaan edellä mainittu opiskelijapoika kuitenkin käyttää kohteliasta tyyliä, joka ilmenee pidemmillä verbimuodoilla. Verbiin liitetään kohteliaisuutta osoittava suffiksi –masu: Boku ga ikimasu. Kohteliasta tyyliä käytetään myös puhuttaessa tuntemattomien tai vieraampien henkilöiden, myös puolituttujen kanssa; tämä on eräänlainen neutraali standardikieli, jota japanin opiskelijat ensimmäisenä opiskelevat. Kohtelias tyyli on turvallinen ja neutraali puhekielen standardityyli, joka ei loukkaa ketään. Kohtelias kieli on japaniksi teineigo.

(3) Kunnioittavaa tyyliä eli keigoa käytetään asiakaspalvelussa puhuttaessa asiakkaille sekä hierarkiassa eri tasolla olevien välillä eli ylempiarvoisille henkilöille. Kun siis menet Japanissa ravintolaan tai kauppaan, sinua puhutellaan kunnioittavalla tyylillä.  Tätä tyyliä ei voida käyttää puhuttaessa omista tekemisistä. Kun puhutaan opettajasta tai professorista, käytetään erillistä kunnioitusta osoittavaa verbiä: Sensei ga irassharu, opettaja lähtee.

Kun puhutaan opettajasta tämän vaimolle, pitää käyttää irassharu-verbiä osoittaakseen kunnioitusta kyseistä opettajaa kohtaan ja liittää tähän vielä –masu-suffiksi ollakseen kohtelias myös tämän vaimolle: Sensei ga irasshaimasu. Samaa verbimuotoa käytetään, kun puhutaan suoraan opettajalle: Irasshaimasu ka? Menettekö? Tätä kunnioittavan tyylin toista muotoa voidaan käyttää myös, kun puhutaan itsestään tai omasta ryhmästään esimerkiksi asiakkaille. Opinnoissa kunnioittavan tyylin verbimuodot opitaan vasta myöhemmin.

Tasojen nimityksinä voidaan käyttää myös (1) pelkistettyä muotoa tai tuttavallista tyyliä, (2) yksinkertaista kohteliasta muotoa ja (3) edistynyttä kohteliasta muotoa, jolla on kaksi alaluokkaa: kunnioittava ja nöyrä puhetyyli.

Minä-sanan standardi on watashi, watakushi-sanaa tulee käyttää vain muodollisissa tilanteissa ja juhlissa. Naisten sallitaan käyttää atakushi ja atashi. Miespuoliset ylioppilaat voivat sanoa boku niin kauan kuin ovat opiskelijoita, mutta heti valmistuttuaan ja siirryttyään työelämään heidänkin on ryhdyttävä suosimaan watashi-sanaa.

Miesten ja naisten kieli

Myös miesten ja naisten käyttämässä arkikielessä on eroja. Miesten käyttämät muodot ovat yleisesti lyhyempiä ja ”epäkohteliaampia”, kun taas naisten kielessä vilahtelee enemmän kohteliaan tyylin muotoja desu– ja –masu-muotoja. Naisten kieli on pehmeämpää ja sointuvampaa, he käyttävät miehiä runsaammin interjektioita ja postpositioita ja yleistä on suoran puhuttelun välttely. Eroja on myös esim. partikkelien ja suffiksien käytössä.

Miesten ja naisten kielenkäytön eroavaisuudet näkyvät myös kirjoituksessa: alunperin miehet käyttivät kirjoituksessaan ainoastaan kanjeja, kun taas naiset kirjoittivat hiraganoilla. Täten naisten kirjoitus oli ilmavampaa, pehmeämpää ja kevyempää.

Naisilla oli myös paremmat mahdollisuudet tallentaa Japanin puhekieltä kuin miehillä, joten lähes kaikki merkittävät kirjailijat kanamerkkien käyttöönoton jälkeen olivat naisia. Tämä on ainutlaatuista koko maailman kulttuurihistoriassa.

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: