Kouluaineet Japanissa


Jatkoa kouluteemaan – suora kopsu Jyväskylän kansalaisopiston japanin kielen kurssisivulta:

Kouluaineet yläkoulussa
ちゅうがっこう の きょうか  中学校の教科
äidinkieli こくご 国語
englanti えいご 英語
matematiikka すうがく 数学
tiede: りか 理科
fysiikka ぶつり 物理
kemia かがく 化学
biologia せいぶつ 生物
yhteiskuntaoppi/historia/maantieto
しゃかい 社会 れきし 歴史  ちり 地理
liikunta たいいく 体育
kotitalous (sis. käsityö) かていか 家庭科
musiikki おんがく 音楽
kuvaamataito びじゅつ 美術

Lukiossa こうこう 高校

äidinkieli こくご 国語
englanti えいご 英語
liikunta たいいく 体育
valittava yksi: musiikki, kalligrafia, kuvaamataito
おんがく、しょどう 書道、びじゅつ
matematiikka すうがく 数学

yhteiskuntaoppi:しゃかい 社会
valittava maailmanhistorian lisäksi ainakin yksi muu:
せかいし 世界史
Japanin historia にほんし 日本史
maantieto ちり 地理
politiikka ja talous せいじけいざい 政治経済
etiikka りんり 倫理

tietotekniikka じょうほう 情報

tiede:
valittava ainakin yksi alta りか 理科
kemia かがく 化学
fysiikka ぶつり 物理
biologia せいぶつ 生物
geologia/seismologia ちがく 地学

kotitalous かていか 家庭科

koulupäivä virallisesti n. 8:30- .
4 oppitunnin jälkeen lounas, 2 tuntia, siivous,
kerhotoiminta.

Kirjoitusjärjestelmä


https://i0.wp.com/img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/matkailu/ulkomaat/japani/516467.jpg

Kirjoittamiseen käytetään japanin kielessä kolmea eri kirjoitusjärjestelmää (japanissa ei ole kirjaimia/aakkosia):

  1. kiinalaisperäisiä kanji-merkkejä eli sanamerkkejä
  2. hiragana-tavukirjoitusta
  3. katakana-tavukirjoitusta
  • yksi kanji vastaa yhtä sanaa
  • hiraganat ja katakanat  ovat foneettisia tavumerkkejä ja niitä kutsutaan yhteisnimellä kanat/kanakirjoitus
  • japanissa on vain avotavuja (eli vokaaliin päättyviä tavuja), paitsi n, joten kaikki muut kanat päättyvät vokaaliin a, i, u, e tai o
  • a, i, u, e, o ovat lyhyitä vokaaleita
  • hiraganoja ja katakanoja on molempia 46 kappaletta + yhdistelmämerkit, joita on 58 (tai 61, jos じゃ じゅ じょ lisäksi otetaan lukuun myös
    ぢゃ ぢゅ ぢょ)
  • kuten mainitsin, kanji oli perinteisesti lähinnä miesten kirjoitusjärjestelmä ja sitä käyttivät vain oppineet, papit ja virkamiehet; naiset kirjoittivat kanamerkeillä
  • kanat juontavat juurensa kanjeista. Kun kanjit lainattiin Kiinasta, kohdattiin monia ongelmia, koska kiina eroaa rakenteeltaan täysin japanista, sanat eivät esimerkiksi taivu. Kanjeja käytettiin japanissa sekä merkityksen mukaisesti (yksi merkki tarkoittaa yhtä asiaa) että pelkästään äänteellisinä tavuina. Järjestelmää helpottamaan kehitettiin kaksi kiinalaisiin merkkeihin perustuvaa tavumerkistöä vastaamaan japanin perusäänteitä. Tämä kanakirjoitussysteemi kehitettiin 700-1000-luvuilla Heian-kaudella
  • Heian-kausi oli hovikulttuurin kautta, jolloin naisten hovikirjallisuus kukoisti
  • 1100-luvun alussa syntyi maailman ensimmäinen psykologinen romaani, Murasaki Shikibun Genji Monogatari eli Genjin tarina
  • katso, kuinka kanamerkit kehitettiin!
  • pyöreämuotoiset hiragana-merkit ovat kanjeista kaunokirjoituksen tapaan tyyliteltyjä merkkejä
  • kulmikkaat katakanat taas ovat kehittyneet kanjeista lyhentämällä niin, että niistä on otettu vain osa

https://i0.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/2009/05/03/Image-of-Kanji.gif

Kanjit

  • kanjien käyttäminen on ainoa keino erottaa toisistaan sanat, jotka lausutaan samalla tavoin. Homonyymisiä sanoja japanin kielessä onkin runsaasti.
  • käytössä olevia kanjeja on 5000-10 000 kappaletta, mutta kanjeja on olemassa yli 50 000
    • käytännössä kukaan ei hallitse tällaista määrää kanjeja, vaan jo 3000 merkin taitamista pidetään erinomaisena
  • jokapäiväisessä käytössä on n. 2000 kirjoitusmerkkiä
    • nämä opetellaan koulussa; alakoulussa opetellaan 90% lehdissä käytettävistä kanjeista eli 1006 kappaletta, yläkoulussa ja lukiossa opetellaan 939 lisää, eli yhteensä koulussa opetellaan 1945 yleisesti käytössä olevaa kanjia
  • jo 500 kanjillakin pärjäilee, koska ne kattavat 60% lehdissä käytettävistä merkeistä
  • kiinalainen kirjoitusjärjestelmä otettiin käyttöön n. vuonna 405, mutta se säilyi pitkään vain oppineiden osaamisena
  • käytännössä 600-luvulle asti lähinnä korealaiset maahanmuuttajat vastasivat kirjallisesta kulttuurista, ja juuri korealaiset tulkit ja kirjurit toivatkin luku- ja kirjoitustaidon Japaniin
  • kiinaa käytettiin ennen Japanissa kirjakielenä, samalla tavoin kuin Euroopassa käytettiin latinaa
  • nykyisin kanji-merkeillä kirjoitetaan sanojen ydinmerkitys, kuten verbien, substantiivien ja adjektiivien vartalot

https://i0.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/assets_c/2009/05/Hiragana-Chart-of-Shichida-thumb-640x449.gif

Hiragana-tavukirjoitus

  • hiraganoilla kirjoitetaan kieliopilliset taivutuspäätteet, partikkelit, postpositiot, taivutusmuodot ja muut elementit, joilla kanjit yhdistyvät toisiinsa (kanjeilla kun ei ole kieliopillisia muotoja)
  • osa japanilaisperäisistä sanoista kirjoitetaan kanji-merkkien sijaan hiraganoilla
  • hiraganoja käytetään myös pienille lapsille suunnattujen tekstien kirjoittamiseen, koska ensimmäisinä lapset oppivat hiraganat
  • samoin japanin opiskelijat aloittavat hiraganoista
  • periaatteessa kaikki asiat voidaan kirjoittaa japaniksi hiraganoilla lainasanoja lukuunottamatta, mutta aikuiset japanilaiset eivät luonnostaan näin tekisi
  • ”naisellisia”
  • voit kuunnella hiraganojen ääntämyksen täältä

https://i0.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/assets_c/2009/05/Katakana-Chart-of-Shichida-thumb-640x453.gif

Katakana-tavukirjoitus

  • katakanoja käytetään lähinnä vierasperäisten sanojen kirjoittamiseen japaniksi
  • niillä kirjoitetaan muualta kuin Kiinasta lainattuja sanoja ja länsimaisia erisnimiä, mutta myös äänteitä kuvaavia eli onomatopoeettisia sanoja (ワンワン wanwan, ’hauhau’) ja tapaa tai mielentilaa kuvaavia sanoja (ニコニコ nikoniko, hymyilemistä kuvaava sana)
  • lisäksi esim. eläinten nimet ja kanjisanakirjoissa kiinalaisperäiset ääntämykset kirjoitetaan usein katakanoilla, samoin eläin- ja kasvisanasto tieteellisissä teksteissä kirjoitetaan katakanoilla
  • katakanoja käytetään tekstissä korostuksena ja tyylikeinona voimistamaan erillisiä sanoja alleviivauksen tai lihavoinnin tapaan; mainonnassa käytetään paljon katakanoilla kirjoitettuja sanoja ja jopa kokonaisia lauseita
  • geometrisiä
  • voit kuunnella katakanojen ääntämyksen täällä

Länsimaiset aakkoset

  • lisäksi latinalaisin kirjaimin voidaan teksteissä ilmaista lyhenteitä, numeroita tai nimiä

Japanin kouluista ja koulutuksesta Part V


Äidin rooli

Monet äidit ottavat lastensa kouluttamisen äärimmäisen vakavasti ja tekevät miltei mitä tahansa saadakseen ainakin poikalapsensa korkeatasoiseen lastentarhaan, josta voi ponnistaa korkeatasoiseen peruskouluun, lukioon ja lopulta hyvään yliopistoon.

Menestys peruskoulussa avaa ovet tunnettuun lukioon, joka puolestaan tunnettuun yliopistoon. Hyvä yliopisto johtaa hyvään työpaikkaan suuressa yrityksessä ja lopulta naimisiin hyvän vaimon kanssa. Tällaisille äideille on kutsumanimi kyoiku mama eli koulutusäiti.

Monet vanhemmat alkavat säästää lapsen koulutuskuluja varten jo ennen lapsen syntymää. Varakkaimmat saattavat laittaa lapsensa jo alle kouluikäisenä yksityisiin esikouluihin. Maineikkailla yliopistoilla on jopa omat päiväkodit, joten lasten pääsykoeurakointi saattaa alkaa jo pyrkimisellä tiettyyn päiväkotiin. Myös joillakin ala- ja yläkouluilla on pääsykokeita.

Ainakin ennen vanhaan vanhempainyhdistyksestä pois jäänyt äiti joutui antamaan kirjallisen selvityksen poissaolostaan, ja mikäli laiminlyöntejä lapsen siisteydessä tai kirjoista ja tarvikkeista huolehtimisesta ilmeni, opettajakunta saattoi nuhdella äitiä. Oppilaan sairastuttua äiti saattoi itse lähteä oppitunnille tekemään muistiinpanoja, ettei lapsi jäisi jälkeen koulukavereistaan.

Tässä on suora pätkä kirjasta Japani – kansojen kirjasto sivuilta 136-142: ”Kun lapset palaavat koulusta, äiti on useimmissa tapauksissa kotona odottamassa heitä. Tämän tästä lehtikirjoituksissa valitellaan maan kagi-kojen eli avainlasten kohtaloa, lasten, jotka joutuvat pitämään kotiavainta mukanaan siksi, että äiti on töissä. Japanissa ei ole paljon avainlapsia, mutta japanilaisia kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, että lapsi joutuisi palaamaan koulusta autioon kotiin.

Äiti viettää illat lastensa seurassa ja kannustaa heitä läksyjenluvussa. Eräissä kodeissa lapsen ei tarvitse muuta kuin painaa nappia, kun hän toivoo äidin tarjoilevan hänelle teetä ja välipalaa. Äiti teroittaa kynät, auttaa vaikeissa tehtävissä mahdollisuuksiensa mukaan ja on aina valmis tenttimään lapsensa tietoja. Mikä tärkeintä, hän varmistaa, ettei mikään pääse häiritsemään ahkeran koululaisen lukurauhaa.

Kun ratkaiseva tutkintokausi käynnistyy, äiti ryhtyy laatimaan sotasuunnitelmaa: hän päättää mihin tutkintoihin lapsi osallistuu ja kuinka niihin on valmistauduttava. Hän turvautuu kirjoihin, aikakauslehtiin ja television erikoisohjelmiin ja neuvottelee pitkään ja hartaasti koulun edustajien ja muiden äitien kanssa punnitessaan eri vaihtoehtoja ja arvioidessaan lapsensa hyviä ja huonoja puolia. Vanhemmille on myös järjestetty erityisiä kursseja, joilla annetaan ohjausta tutkintosuunnitelman laadinnassa. Moni äiti jonottaa lapsensa puolesta tuntikausia useilla eri luukuilla ilmoittaakseen tämän tutkintoihin, jottei tämä menettäisi hetkeäkään kallisarvoisesta lukuajastaan.

Uhraukset, joita äidit ovat valmiita tekemään valmentaessaan lapsiaan tutkintoihin, kertovat omalla tavallaan siitä, että äidin osakseen saama arvostus ja hänen oma onnistumisentunteensa riippuvat paljolti lasten koulumenestyksestä. ”Kasvattaminen on hänen työtään ja lapset ovat hänen tärkeimpiä tuotteitaan”, eräs asiantuntija on selittänyt.”

Leppoisat yliopistovuodet

Yliopistoja ja muita korkeakouluja on noin 500. Yrityksiä kiinnostaa enemmän se, mistä yliopistosta on valmistunut, kuin se, mitä heidän tuleva työntekijä on opiskellut.

Mieluiseen opinahjoon pääseminen vaatii shiken jigokun läpikäymisen – se on tutkintohelvetti. Pääsykoepiinan jälkeen kuitenkin koittaa japanilaisnuoren leppoisin aika elämässä kovan kilpailun jälkeen ja ennen hektiseen työelämään siirtymistä.

Perustutkinto yliopistossa on yleensä nelivuotinen, lääketieteen alalla kuusivuotinen. Suurin osa suorittaa tämän alemman korkeakoulututkinnon. Yliopiston jatkotutkinnoista maisteriohjelma ja ammattiin pätevöittävä tutkinto kestävät perustutkinnon lisäksi kaksi vuotta ja tohtoriohjelma vähintään kolme vuotta.

Epäonnistuneille ei ole tapana antaa toista tilaisuutta: opintonsa keskeyttäneillä yleensä ole mahdollisuutta palata yliopistoon. Jos ensi yrittämällä jää ilman opiskelupaikkaa, pääsykokeisiin voi kuitenkin osallistua seuraavina vuosina. Välivuosi vietetään yleensä valmistautumalla pääsykokeeseen siihen erikoistuneessa koulussa, yobi-kō.

Watashi wa gakusei desu. Olen opiskelija.

Gakkō de benkyō shimasu. Opiskelen koulussa.

benkyō suru = opiskella

Gakkō ni/e ikimasu. Menen kouluun

Kyō, watashi wa gakkō ni ikimasu. Tänään menen kouluun.

Watashi wa gakkō ni ikimasen. En mene kouluun.

Gakkō e ikimasu ka? Menetkö kouluun?
Iie, gakkō e wa / ni wa ikimasen. Ei, en mene.

Lue lisää koulutuksesta ja koulutusjärjestelmästä esim. Dōzo-kirjasta s. 55-56, kirjasta Japani – kansojen kirjasto sivulta 136 alkaen, Opettaja-lehden artikkelista ja täältä.

Japanin kouluista ja koulutuksesta Part IV


Ilmiö nimeltään juku

Juku-koulut, eli iltakoulut, valmennuskurssit tai preppauskoulut, ovat suosittuja. Alalla on yrittäjiä kotonaan oppitunteja antavista opettajista isoihin koulutuskeskuksiin. Erityisesti suurissa kaupungeissa yläkouluikäiset käyvät jukussa 3-5 kertaa viikossa koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Jotkut oppilaat menevät jukuun aikaisin aamulla ennen koulupäivän alkua ja palaavat sinne taas iltapäivällä. Joissakin jukuissa on yöpymishuoneita sellaisille oppilaille, joiden tunnit päättyvät niin myöhään, etteivät he enää pääse matkustamaan kotiinsa. Myös lyhyiden lomien aikana järjestetään jukuja, jolloin opiskellaan 12 tuntia päivässä. Jotkin suuret jukut karsivat kursseille pyrkiviä oppilaita pääsykokeilla, mitä varten on puolestaan perustettu karsintakokeeseen valmentavia jukuja.

Juku-koulut tarjoavat tukiopetusta ja kertausmahdollisuuksia niille, jotka eivät pysy koulun opetustahdissa. Lisäksi monet haluavat valmistautua mahdollisimman huolellisesti pääsykokeisiin, koska kilpailu arvostettujen oppilaitosten opiskelupaikoista on erittäin kovaa. Preppauskouluissa solmitaan myös ystävyyssuhteita, joten niihin mennään opiskelemaan myös sosiaalisen puolen takia. Preppauskoulut ovat melko kalliita, mutta keskivertoperheen ulottuvilla.

Preppauskoulusysteemistä voit katsoa pienen videonpätkän täältä.

https://i0.wp.com/upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/23/Playing_janken_-_school_in_Japan.jpg/800px-Playing_janken_-_school_in_Japan.jpg

Valtion koulut ja yksityiskoulut

Valtion koulujen lisäksi Japanissa on runsaasti kalliita yksityiskouluja. Alakouluista harva on yksityinen, mutta sen jälkeen yksityiskoulujen määrä kasvaa. Esimerkiksi yliopistoista lähes 75% on yksityisiä. Arvostetuimpia ja parhaiksi rankattuja ovat kuitenkin Tokion ja Kioton valtiolliset yliopistot.

Valtion peruskouluissa oppikirjat ja opetus ovat ilmaisia, muissa kouluissa on korkeat lukukausimaksut. Silti peruskoulussakin kertyy hintaa mm. ruokailusta ja tarvikemaksuista, esim. valtion alakoulussa jopa 2500 euroa, mutta yksityistä alakoulua käyvän kulut nousevat 11 000 euroon. Yksityistä koulua käyvän lapsen vanhemmat maksavat lapsensa kouluttamisesta päiväkodista lukion loppuun 132 000 euroa. Hintaan sentään sisältyy juku-koulut :D

Tästä linkistä pääset katsomaan 44 kuvan diaesityksen japanilaisesta koulusta.

Japanin kouluista ja koulutuksesta Part III


http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elementarymath.jpg

Japanissa painotetaan matematiikan ja äidinkielen opiskelua, mihin meneekin aikaa; peruskoulussa opitaan noin 2000 kanjimerkkiä. Tällä määrällä selviää sanomalehden lukemisesta.

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elemkanji1.jpg

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elemkanji2.jpg

Myös luonnontieteet ja taiteet ovat koulussa arvossaan.

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/hscards.jpg

Englannin opiskelu on aloitettu yläluokilla, mutta tämän vuoden aikana on tarkoitus aloittaa kieleen tutustuminen jo viidennellä tai kuudennella luokalla – englanti ei kuitenkaan näillä luokilla ole virallinen oppiaine. Eräs lähde väittää, että japanilaisissa kouluissa opiskellaan englantia kirjoittamalla englanninkieliset sanat katakanoilla. Siksi japanilaisten englannin ääntäminen saattaa kuulostaa oudolta; äät ja ööt lausutaan a:na, r ja l ovat sama äänne, v on b, th on suhuässä ja monien konsonanttien perään lausutaan ylimääräinen u tai o. Kuitenkin seuraavassa kuvassa englannin opetus tapahtuu latinalaisin kirjaimin kirjoitettuna!

https://i0.wp.com/melaniedelgrosso.com/pb/wp_eb15f3b7/images/img21385471e13d66dcf2.JPG

Läksyjä tulee paljon, joten kavereihin tulee pidettyä yhteyttä lähinnä mesen ja kännyköiden kautta. Lauantaisin lyhyen koulupäivän jälkeen kavereiden kanssa ehtii viettää aikaa, mutta sunnuntait on varattu perheelle, onhan se viikon ainoa koko perheen vapaapäivä.

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elemtext1.jpg

Suurin osa japanilaisista, 94-97%, jatkaa opiskeluaan peruskoulun jälkeen lukiossa, ja lukion jälkeen 75% jatkaa opintojaan. Puolet menee yliopistoihin tai nelivuotisiin opistotason oppilaitoksiin.

Lukioissa on seuraavanlaisia opinto-ohjelmia:

  • suosituin on yleinen, akateeminen opinto-ohjelma, joka valmistaa korkeakouluopintoihin ja työelämään
  • erikoistunut, ammatillinen opinto-ohjelma sisältää lukuisia vaihtoehtoja kalankasvatuksesta keramiikkaan
  • integroidussa opinto-ohjelmassa on sekä akateemisia että ammatillisia oppiaineita.

Lukioiden opetusohjelma on tiivistahtinen, ja useat koulut puuttuvat jopa opiskelijan arkielämään asettamalla kotiintuloaikoja ja valvomalla vapaa-ajan viettotapoja.

Kouluista ja koulutusjärjestelmästä vastaa Japanissa Koulutus-, kulttuuri-, urheilu-, tiede- ja teknologiaministeriö MEXT (Mombukagaku-shoo).

Japanin kouluista ja koulutuksesta Part II


http://alicetocracy.files.wordpress.com/2010/06/a-girl-wears-seifuku.jpg?w=241&h=300http://alicetocracy.files.wordpress.com/2010/06/hakuho-girls-high-school-seifuku.jpg?w=257&h=300

Koulupuku

Koulupuku, seifuku, ei ole kaikissa alakouluissa pakollinen, mutta useimmissa yläkouluissa ja monissa lukioissakin koulupukua täytyy pitää. Koulupuvut voivat olla koulusta riippuen perinteisempiä tai modernimpeja.

File:School girls in japan.jpg

https://i0.wp.com/www.vastavalo.fi/albums/userpics/10870/koulutyt_t.jpg

Koulupukuna pojilla on usein valkoinen paita, musta metallinapitettu nehrujakku, mustat tai harmaat housut ja lyhyeksi ajeltu tukka. Tytöillä on yleisimmin päällään musta tai tummansininen merimiespusero tai sinivalkoinen merimiestyylinen liivi-paita-yhdistelmä, polvi- tai pohjepituinen vekkihame, valkoiset kumitossut ja usein polkkatukka.

https://i0.wp.com/www.akiodesigns.com/wp-content/uploads/2010/01/japuniform.jpg

Usein koulupuvut eroavat hieman kesällä ja talvella. Meikkiä tai koruja ei yleensä sallita ja hiustyyli on usein tarkoin määritelty. Ulkokengät vaihdetaan sisätossuiksi kouluun astuessa.

https://i0.wp.com/i30.tinypic.com/99j9fp.jpg

Japanin kouluista ja koulutuksesta Part I


  • koulu = gakkō
  • koululainen, oppilas, opiskelija = gakusei
  • opettaja = sensei
  • ala-aste = shōgakkō, kestää kuusi vuotta
  • yläaste = chūgakkō, kestää kolme vuotta
  • lukio = kōtō-gakkō eli kōkō, kestää kolme vuotta
  • yliopisto = daigaku, alemman korkeakoulututkinnon suorittaminen vie neljä vuotta

File:Wikipe-tan sailor fuku.png

Japanilaisen koulutuksen historiaa

400-500-luvulla saapui kiinalainen kirjoitusjärjestelmä Japaniin, ja aristokratia alkoi opiskella näitä kanji-merkkejä sekä niillä esitettyjä kungfutselaisia ja buddhalaisia ajatuksia. Buddhalaistemppeleistä tuli oppimiskeskuksia (tunnetuin näistä oli Naran Horuyuji-pyhättö) ja 600-luvulta lähtien Japanissa on ollut dōjō-nimellä tunnettuja eri alojen harjoittelupaikkoja.

Luku- ja kirjoitustaito säilyi pitkään vain munkkien harrastuksena, mutta taito levisi sotilaspiireihin ja osittain maanviljelijöiden keskuuteen 1100-luvulla, kun shogunit saivat vallan. 1600-1800-luvulla Tokugawa-dynastia järjesti pysyvän ja kattavan koulutusjärjestelmän Japaniin. Oppikirjoja valmistettiin runsaasti ja lukutaito kohosi 40 prosenttiin 1800-luvun puoliväliin mennessä.

1800-luvun loppupuolella Meiji-hallinto perusti yleisen länsimaistyyppisen koulujärjestelmän. Toisen maailmansodan jälkeen Japani otti käyttöön amerikkalaisen järjestelmän, jolloin yläasteen ja yliopiston väliin tuli lukio.

https://i0.wp.com/www.town.ujitawara.kyoto.jp/school/ikoukan-jhs/image.jpg

Yleistä japanilaisista kouluista

Oppivelvollisia ovat 6-15-vuotiaat. Koulussa lapsi joutuu opettelemaan kovaan kuriin ja ankaraan kilpailuun, joten vanhemmat hemmottelevat lapsiaan kuuteen ikävuoteen asti.

Jo pikkulapsesta lähtien korostetaan, että ryhmä on aina yksilöä tärkeämpi. Tämä näkyy monessa arkielämän asiassa, mutta myös koulussa. Kurinalaisuuteen ja sosiaalisiin normeihin on helppo sopeutua vahvassa ryhmäkulttuurissa. Peruskoulussa oppilaan on esimerkiksi lähes pakko osallistua koulu- tai opiskelijaneuvostotoimintaan. Oppilaat ovat itse vastuussa jopa koulunsa siisteydestä; siivoushenkilökuntaa ei ole. Koululaiset mielellään kilvoittelevatkin koulun siisteimmälle luokalle viikoittain jaettavasta palkinnosta.

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elementarycleaning4.jpg

Etenkin pojat perustavat pieniä tiiviitä kerhoja, joiden jäsenet keskittyvät johonkin yhteiseen harrastukseen, kuten pienoismallien rakentamiseen. Japanilaisissa oppilaitoksissa on useita erilaisia kerhoja ja aktiviteetteja. Lasten ja nuorten harrastukset keskittyvätkin lähinnä koulun musiikki-, taide- tai urheilukerhoihin sekä lukupiireihin. Kerhotoiminnan lisäksi koulussa järjestetään yhteisiä retkiä ja oppilaat viettävät paljon aikaa yhdessä myös urheilutapahtumien parissa koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Koulu on hyvin keskeinen osa japanilaista arkielämää.

Esikoulua japanilaislapset eivät käy, mutta äidit usein opettavat lapsilleen kirjoitusmerkkejä ja yksinkertaista matematiikkaa ennen koulun alkamista. Lisäksi joissakin päiväkodeissa ja lastentarhoissa on mahdollista saada esiopetusta. Kouluun mennään sen vuoden huhtikuussa, jolloin lapsi täyttää kuusi vuotta. Huhtikuussa alkava lukuvuosi jaetaan kolmeen lukukauteen, ja lomillakin pakerretaan laajoja kotitehtäviä ja erilaisia projekteja. Lukuvuosi päättyy maaliskuussa.

Suomessa on n. 190 koulupäivää vuodessa, Japanissa 243. Koulu alkaa yleisimmin klo 7.30 ja päättyy 16.40. Myös lauantaisin on lyhyt koulupäivä. Oppitunnit ovat 90 minuutin mittaisia ja niiden välissä on 10 minuutin välitunti, ruokatunti on tunnin mittainen. Luokkakoot ovat suuria: yläkoulussa voi olla yli 30 oppilasta, lukiossa keskimäärin 45. Toisin kuin Suomessa, myös ylemmillä luokilla kaikki tunnit ovat oppilaille samassa luokassa, joten opettajat kiertävät luokasta toiseen. Opettajia puhutellaan kunnioittavasti.

Japanissa harmitellaan, ettei Pisa-tutkimuksissa olla menestytty odotusten mukaisesti. Japanissa on korostettukin suomalaisopettajien korkeaa koulutusta; harva japanilaisopettaja on suorittanut maisterin tutkinnon, vaan monella on takanaan neljän vuoden opinnot yliopistossa eli heillä on valtaosan muiden tavoin alempi korkeakoulututkinto.

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)