Pikkujohdanto japanin kieleen


Yleistä japanin kielestä

Japaninkielinen teksti on “sekamelska” kanjeja (日本 Nihon, Japani), hiraganoja (ようこそ yōkoso ’tervetuloa’), katakanoja (フィンランド Finrando, Suomi) sekä latinalaisia kirjaimia ja numeroita joko ylhäältä alas tai vaakasuoraan kirjoitettuna – tai molemmilla tavoilla, varsinkin, jos on kyse mainoksesta, kuten esimerkiksi tässä kuvassa.

Hiragana- ja katakanatavumerkkejä on molempia 46 kappaletta (perusmerkit, lisäksi on yhdistelmämerkit). Jokapäiväisessä käytössä on myös parituhatta kanji-sanamerkkiä, mutta jo 500 kanjilla pärjäilee. Lauseiden sanat kirjoitetaan yhteen ilman sanavälejä, siksi latinalaisin kirjaimin kirjoitettujen japaninkielisten sanojen (rōmaji) kirjoitusasu vaihtelee: ocha, o-cha ja o cha ovat sama sana, tarkoittaen vihreää teetä.

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Japania kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen, ja lehtiäkin luetaan meidän logiikalla ajateltuna takakannesta lähtien. Nykyisin japania kirjoitetaan myös ”meidän tapaan” vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta.

Japanilla ei ole sukulaiskieliä, joten se eroaa niin sanastoltaan ja kieliopilliselta rakenteeltaan kuin kirjoitusjärjestelmältäänkin täysin muista kielistä. Japanissa esimerkiksi ei yleisesti ottaen ole erikseen yksikköä ja monikkoa, mutta verbien lisäksi myös adjektiiveilla on menneen ajan muoto (oishii on ’hyvänmakuinen’, desu on olla-verbi; oishii desu ’(ruoka) on hyvää’ – oishikatta desu ’oli hyvää’).

Lainasanoja japanissa on runsaasti, mutta monet englantilaiset sanat muuntuvat tunnistamattomaan muotoon, kaikki lainasanat kun mukautetaan japanin ääntämykseen. Japanissa ei esimerkiksi ole äänteitä [ä], [ö], [l] ja [v] ja yksittäisiä konsonantteja kuten [t] tai [f] ei japanissa esiinny. Englannin äänteitä täytyy siis korvata japanin äänteillä (esim. v → b), toisaalta taas sanoihin on joskus laitettava mukaan myös ylimääräisiä äänteitä (esim. night life → naito raifu). Länsimaiset lainat kirjoitetaan katakanoilla.

Myös japanilaisten englannin ääntämys tuottaa toisinaan ymmärrysvaikeuksia. Sanat saatetaan ääntää japanilaisittain, esim. ’first’ voi kuulostaa sanalta ’fast’. Myös ns. japlish kylteissä ja ruokalistoissa voi aiheuttaa hilpeyttä.

Japanin kielessä on kolme kohteliaisuus- tai tyylitasoa: tuttavallinen puhekieli eli perustyyli, peruskohtelias puhe tai kohtelias tyyli, jota ulkomaalaiset opiskelijat ensimmäiseksi opiskelevat, ja kohtelias puhetapa eli kunnioittava tyyli keigo. Tilanteen lisäksi sana- ja verbimuodot valikoituvat niin puhekumppanin kuin oman persoonankin mukaan. Myös miesten ja naisten käyttämä kieli eroavat toisistaan.

Jos kirjoitusjärjestelmä kiinnostaa tai haluat tarkistaa jonkin kanjin merkityksen esimerkiksi Japanissa matkalla ollessasi, yleisimpiin kanjeihin ja niiden merkityksiin voit tutustua David Hallgrenin sivuilla http://www.davidhallgren.se/nihon/jouyoukanji.asp. Sanojen ääntämisohjeet on kuitenkin japaniksi kirjoitettu (merkitykset englanniksi). Kanji Land -sivustolla http://japanese.about.com/library/blkodgrade1.htm ääntämisohjeet on annettu latinalaisin kirjaimin.

Kouluissa käytettävän kanataulukon (hiraganat + katakanat) voi printata täältä: http://img.photobucket.com/albums/v495/Naino/Japanese_Syllabary_Chart.gif.

Advertisements

Hiraganojen opetteluun!


Ai! Oi! Au! Aa! Nämä kaikki ovat japaninkielisiä pikkusanoja, tosin latinalaisin kirjaimin kirjoitettuna. Facebook-sivuillani voit oppia näiden ja muiden pikkusanojen kirjoitusasut japaniksi.

Vielä ehdit mukaan opettelemaan viisi hiragana-tavumerkkiä kerrallaan selkeiden linkkien ohjeiden avulla ja oppimaan läpikäydyistä tavumerkeistä helppoja pieniä sanoja. Klikkaa Facebook-sivujeni Hiraganakansio auki tästä ja eikun opettelemaan :)

Image courtesy of thanunkorn / FreeDigitalPhotos.net

Muita pari kuukautta kestävällä nettikurssilla Japanin kieltä ja kulttuuria läpikäytäviä asioita on mm.

  • helppoja fraaseja
  • yleisiä asioita japanin kielestä ja ääntämisestä
  • joitakin yleisimpiä kanjeja
  • Japanin luontoa ja ilmastoa
  • kulttuuria, tapoja ja historiaa
  • nykykulttuuria ja musiikkivideoita
  • jalanilainen koti
  • runoutta, tankoja ja haikuja
  • lukusanoja
  • kellonaikoja
  • viikonpäivät
  • vuodenajat ja kuukaudet
  • persoonapronominit ja verbejä

Kana generator


Googlettamalla “hiragana converter”, “katakana converter”, “kana generator” tai vastaavaa pääsee “kirjoittamaan” japaniksi omalla koneella. Hakutuloksena tulee esim. tällainen helppokäyttöinen sivusto.

Kiva kanjiopas


Kanjeja löytyy netistä paljonkin, mutta mielestäni melko mukava kanjiopas löytyy japanese.about.com -sivustolta viivojen vetojärjestyksineen, ääntämisasuineen, esimerkkisanoineen ja englanninnoksineen. Jos nämä 80 alkeiskanjia ei riitä, täältä löytyy lisää – aina 1945 sanamerkkiin asti! (Tällä hetkellä lista on 1700 kanjin hujakoilla, mutta lista täydentyy joka päivä.)

Kanjikaverit-sivustolla kanjeja voi opiskella suomeksi. Huomaathan, että sanojen ääntämisasu on täällä kirjoitettu vain hiraganoilla, joten sinun tulee osata ensin hiraganat sujuvasti ennenkuin voit opiskella kanjeja Kanjikavereissa. Sivusto on kanjien osalta työn alla, mutta on siellä alkupäässäkin opiskeltavaa ;)

https://i2.wp.com/0.tqn.com/d/japanese/1/0/u/G/4/kod1435_1.jpg

Muista, että esimerkiksi tässä 20 viivan kanjissa pitää muistaa viivojen lukumäärän lisäksi myös niiden vetojärjestys. Kanjitaulukoiden alapuolella  tuolla englanninkielisellä sivustolla on aina ilmoitettu viivojen lukumäärä sekä latinalaisin kirjaimin merkitty kiinalainen ääntämisasu eli on-reading ja japanilainen ääntämisasu eli kun-reading.

Strokes 20
On-reading jou
Kun-reading yuzu(ru)
Meanings to cede, to transfer

Hiraganalaulu


Kuuntele hiraganojen ääntämys laulussa – ja opettele nämä tavumerkit samalla!

Tekstin “kääntäjä” latinalaisista kirjaimista kanoiksi


Monenkaan koneella ei varmaan ole kana- tai kanjikirjoitussysteemiä, mutta onneksi netistä löytyy “kääntäjäpalveluita”, jotka auttavat latinalaisten kirjainten litteroinnissa hiraganoiksi ja katakanoiksi, esim. täällä tai täällä. Tai toisinpäin!

Pidemmän tekstinpätkän voi muuntaa hiraganojen ja katakanojen lisäksi kanjeiksi täällä.

(Jos linkit eivät enää joskus toimi, kannattaa googlata vaikka hiragana converter.)

Kuinka saada japanilaiset fontit näkyviin


Kanjikaverissa on neuvoja, miten japanilaiset fontit saa omalla koneellaan näkyviin:

Kysymys: Japanilainen kirjoitus ei näy ja tekstin tilalla näkyy pelkkiä laatikkoja ja/tai kysymysmerkkejä. Miten saan japanilaiset kirjaimet näkyviin?
Vastaus: Nämä sivut käyttävät utf-8 -merkistökoodausta. Eli jos et nää japanilaista kirjoitusta sivuillani, niin tarkista ensin selaimesi merkistökoodaus (selaimen pitäisi valita näillä sivuilla automaattisesti utf-8, mutta jos näin ei jostain syystä käy, voit vaihtaa selaimen merkistökoodauksen käsin. Polku tähän on suunnilleen Näytä -> Merkistökoodaus -> Unicode (Utf-8). Valitse tämän lisäksi myös Merkistökoodaus -> Tunnista automaattisesti -> Japanilainen). Jos tämä ei auta, sinun täytyy asentaa japanin merkistötuki koneellesi. Ohjeet asennukseen löydät tästä.

Itselläni tämä merkistökoodaus ei auttanut, enkä älynnyt asennusohjeista mitään. Onneksi löysin keskustelupalstalta helpot ohjeet:

Käynnistä => Ohjauspaneeli => Päivämäärä-, aika-, kieli- ja alueasetukset => Lisää tuki muulle kielelle => Kielet => valitse Asenna tiedostot Itä-Aasian kielille => OK

Tämä vaati reilut 220 kt levytilaa ja koneen uudelleenkäynnistämisen, ja nyt olen tyytyväinen: niin kanjit kuin hiraganat ja katakanatkin näkyvät eikä tarvitse arpoa laatikkojen sisältöä.

Ilmeisesti ylläoleva ohje käy vain Windows XP:hen, muissa tapauksissa voi turvautua Kanjikaverin asennusohjeisiin.

Edit: Sain vielä tällaisen ohjeen (mikä on kuitenkin varmaankin samantyylinen kuin tuo eka..):

Nettiselaimesta (IE8) löytyy asetus kielen koodausta varten. Valitse työkalut -valikosta työkalurivit -> ja varmista, että valikkopalkki -kohdassa on täppä. Valikkopalkista ota näytä -> koodaus -> lisää -> japani (automaattinen).

 

Katakanaenglantia


Jos japania voidaan kirjoittaa länsimaalaisin aakkosin, voidaan englanninkielisiä sanoja kirjoittaa katakanoilla. Esimerkiksi länsimaalaisista ihmisten nimistä ja elokuvien nimistä tulee hauskoja “väännöksiä”, samoin englanninkielisistä lainasanoista. Tässä on muutamia esimerkkejä katakanaenglannista – mutta ei katakanoilla kirjoitettuna kuitenkaan ;) Näistä saa paremmin selvää, kun muistaa edellisessä postauksessa olleet ääntämissäännöt sekä täällä esitetyt äännevastaavuudet; tavun ja sanan viimeinen u ääntyy tuskin lainkaan, r ja l ovat sama äänne, ä- ja ö-äänne ovat japanissa a, v on b, th on suhuässä ja monien konsonanttien perään lausutaan ylimääräinen u tai o.

  • naito raifu = yöelämä
  • koin fakkushii = kolikkofaksi
  • koin landorii = isepalvelupesula
    • joissakin pesuloissa on koin suniikaa randarii (coin sneaker laundry) eli kumitossujen pesukone, joka eliminoi jalkahien hajun
  • Finrando sauna = suomalainen sauna
    • joissakin suomalaisissa saunoissa on löylyhuoneessa pehmustetut lauteet ja jopa TV
  • Mēri Kurisumasu = hyvää joulua
  • Makkudonarudo = McDonald’s
  • Disuniirando = Disneyland
  • Pūzu Hanii Hantsu = Pooh’s Honey Hunt (Disneylandissa)
  • Erubisu = Elvis
  • Tāminātā = Terminaattori
  • Bakkudorafuto = Backdraft
  • Bakku tsu za fyūchā = Paluu tulevaisuuteen
  • Dzurashikku pāku = Jurassic Park
  • Supaidaaman = Spiderman

Rōma-ji – japanilaisen kirjoituksen esittäminen latinalaisilla aakkosilla


Rōma-ji = ”roomalaiset kirjoitusmerkit” eli länsimaiset kirjaimet, jotka perustuvat japanin kielen ääntämiseen.

Kanjien, hiraganojen ja katakanojen esittämiseksi aakkosilla on olemassa useita koodausjärjestelmiä, joista yleisin on englannin kielen ääntämiseen sopeutettu Hepburn-koodi.

Tämä äännekirjoitus on siis luotu englannin kielen pohjalta, joten miten äännät seuraavat sanat?

  • Fuji → [fudzi]
  • jikan (aika) → [dzikan]
    • j-kirjain äännetään soinnillisena ässänä kuten englannin sanassa jam tai John
  • shirimasen (en tiedä) → [∫irimasen]
    • sh äännetään suhuässänä [∫] kuten englannin sanassa shell
  • dochira (kumpi) → [dot∫ira]
    • ch ääntyy “aivastusäänteenä” [t∫] kuten nimessä Tshehov
  • dōzo (ole hyvä) → [doozo]
  • dōro (katu, tie) → [dooro]
    • viiva vokaalin päällä tarkoittaa, että vokaali luetaan pitkänä; toisinpäin sanottuna pitkä vokaali merkitään kirjaimen yläpuolelle asetetulla viivalla
    • pitkä i kuitenkin kirjoitetaan ii
    • kaksoiskonsonantit kirjoitetaan rōma-jilla kahdella kirjaimella
  • hanbun (puolet) → [hambun]
    • n ääntyy kuten m, kun se edeltää p:tä, b:tä tai n:ää
  • sanan ja tavun lopussa u ääntyy hyvin heikkona ja erityisesti tavuissa su (desu = olla, -masu = verbin preesensin pääte) ja shi (hajimemashite = saanko esittäytyä) vokaali tuskin kuuluu

harjoitellaan:

  • Bashō (tunnettu kirjailija ja runoilija)
  • fubo (vanhemmat)
  • chichi (oma isä)
  • konnichiwa (hei, terve, päivää)
  • ohayō gozaimasu (hyvää huomenta)
  • oyasumi nasai (hyvää yötä)
  • mata ashita (huomiseen)
  • nihyaku (200)
  • deshita (oli)
  • kutsu (kengät)
  • jūsu (= juice, mehu)
  • kanpai (kippis)

Lainasanat japanissa


Japanin kielessä on paljon lainasanoja. Kanji-sanamerkkien omaksuminen 500-luvun alussa toi japanin kieleen kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän lisäksi kanjien kiinalaisperäiset ääntämiset eli rinnakkaissanaston. Euroopasta 1540-luvulla alkaneen lähetystyön myötä japanin kieleen juurtui lainasanoja portugalista ja espanjasta, kuten pan (leipä) ja tabako (tupakka)*. Lisää länsilainoja ilmestyi 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun Japani avautui ulkomaailmalle. Toisen maailmansodan päättymistä Japanissa seurasi voimakas amerikkalaisvaikutus ja japanin kieleen jäi runsaasti englantilaisperäisiä lainasanoja.

Lainat on mukautettu japanin kielen ääntämykseen, joten vierasperäisiä sanoja ei puheessa pystytä pitämään erossa vanhoista omaperäisistä sanoista. Kirjoituksessa kuitenkin tehdään ero: uudet lainat kirjoitetaan eri merkeillä, katakanoilla, kuin omaperäiset ja kauan sitten lainatut sanat. Vaikka japani viliseekin lainasanoja, niitä ei kelpuuteta japanilaistyylisiin wakarunoihin eli tankoihin ja haikuihin, vaan runot on pidettävä puhtaina.

* Älä tupakoi kävellessäsi. Älä myöskään syö tai juo kävellessäsi.

Previous Older Entries

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: