Japanin kielessä on paljon lainasanoja. Kanji-sanamerkkien omaksuminen 500-luvun alussa toi japanin kieleen kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän lisäksi kanjien kiinalaisperäiset ääntämiset eli rinnakkaissanaston. Euroopasta 1540-luvulla alkaneen lähetystyön myötä japanin kieleen juurtui lainasanoja portugalista ja espanjasta, kuten pan (leipä) ja tabako (tupakka)*. Lisää länsilainoja ilmestyi 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun Japani avautui ulkomaailmalle. Toisen maailmansodan päättymistä Japanissa seurasi voimakas amerikkalaisvaikutus ja japanin kieleen jäi runsaasti englantilaisperäisiä lainasanoja.
Lainat on mukautettu japanin kielen ääntämykseen, joten vierasperäisiä sanoja ei puheessa pystytä pitämään erossa vanhoista omaperäisistä sanoista. Kirjoituksessa kuitenkin tehdään ero: uudet lainat kirjoitetaan eri merkeillä, katakanoilla, kuin omaperäiset ja kauan sitten lainatut sanat. Vaikka japani viliseekin lainasanoja, niitä ei kelpuuteta japanilaistyylisiin wakarunoihin eli tankoihin ja haikuihin, vaan runot on pidettävä puhtaina.
* Älä tupakoi kävellessäsi. Älä myöskään syö tai juo kävellessäsi.