Japanilainen koti


Japanilaisen sosiaalisen rakenteen perusyksikkö on nimeltään ie. Ie on ensisijaisesti koostunut läheisistä sukulaisista, mutta tämän ytimen ympärille on voinut liittyä myös kaukaisia sukulaisia ja henkilöitä, jotka eivät ole sukulaisia ollenkaan.

https://i2.wp.com/www.cordens.be/japan/architectuur_bestanden/ie%20%20%20huis.gif

Tokugawa-aikana talonpoikia, kalastajia ja muita alempiin kansanluokkiin kuuluvia kiellettiin rakentamasta asuntojaan kaksikerroksisiksi, ja tapa on säilynyt näihin päiviin asti. Ennenvanhaan talonpoikaistalojen katot katettiin oljilla ja kortteilla. Nykyään japanilaisissa taloissa on usein tiilikatto ja ne ovat pohjakaavaltaan suorakaiteen tai neliön muotoisia.

Kaikissa japanilaisissa taloissa oli alun perin permanto, joka oli noin puoli metriä maalattian yläpuolella. Oman perheen jäsenet istuivat tällä puupermannolla, mutta vieraille tarjottiin istuttavaksi oljista valmistettu pielus, joka voitiin tarvittaessa kääriä rullalle ja panna säilöön. Verbistä tatamu, kääriä, tuli tämän pieluksen nimeksi tatami. Meiji-kaudella lattiat ruvettiin päällystämään kauttaaltaan tatameilla ja pian ne muuttuivat istuintyynyistä tavalliseksi lattian päällystysaineeksi. Tatami-matoilla siis peitetään asunnon lattia ja nämä ohuet matot ovat riisinoljista sidottuja ja kaislalla päällystettyjä. Tatamin päälle ei koskaan astuta kengillä, vaan ne jätetään aina maapermannolle. Asunnon koko ilmaistaa tatamien määrällä. Tatamin pinta-ala on yleensä 90×180 cm.

Japanin arkkitehtuurin pääasiallinen rakennusmateriaali on mahdollisimman käsittelemätön puu. Talojen rakentamiseen käytetään puun lisäksi muitakin luonnonmateriaaleja, kuten bambua ja paperia. Tyypilliseen japanilaiseen taloon kuuluu kuisti, joka yleensä avautuu etelään. Kodin sydän on tulisija. Huonekaluja on niukasti, usein huoneessa saattaa olla vain matala pöytä. Tokonoma on seinän syvennys, johon avataan sumi-e -maalaus tai kalligrafiakäärö ja asetellaan vuodenaikaan ja tilaisuuteen sopiva kukka-asetelmia. Japanilaiskotiin kuuluvat myös alttarit, usein sekä buddhalainen butsudan että shintoalttari kamidana. Illan tullen säilytyskirstusta, tansusta, otetaan esille futon eli monikerroksiseksi tikattu puuvillavanupatja.

Taloissa ei ole käytäviä huoneiden välillä; talon yksi iso huone on jaettu osiinsa liukuovilla eli fusumoilla. Seinät ovat läpikuultavaa paperia, kuin myös paperilla pinnoitettu, puukehyksinen liukuovi shōji, jolla voidaan erotella tiloja joustavasti.

Shoji

Fusuma

Rakentamisessa täytyy ottaa huomioon kosteus ja kuumuus; talvien kylmyyteen sen sijaan ei ole juuri kiinnitetty huomiota. Japanilainen talo on perinteisesti rakennettu ilmavaksi. Rakennukset ovat siis kevytrakenteisia ja helposti tuulettuvia. Japanilainen talo on ilmavuutensa ja avoimen struktuurinsa takia altis vedolle ja pölylle, ja meluhaitat ovat nykyisin melkoiset.

Opettaja.tv:stä voi katsoa pienen videon japanilaisesta kodista.

”Japanilainen puurakennus nojaa puupylväisiin, jotka kantavat katon ja vapauttavat keveät seinät. Siksi perusrakenne on joustava kehdella tapaa: toisaalta se sallii sisätilojen vapaan jäsentelyn (kuten länsimaisissa funktionalistisissa elementtirakennuksissakin), toisaalta se myötäilee Japanin maaperän kirouksen, maanjäristyksen, ravistelua. 1900-luvun alun maanjäristyksissä juuri länsimaisten mallien mukaan rakennetut ”goottilaiset” tiilirakennukset, amerikkalaiset kermakakkuhotellit ja uusrenesanssityyliset rakennukset kärsivät eniten ja luhistuesssaan aiheuttivat suurinta tuhoa.” (Japanin kulttuuri, s. 220)

Toisaalta Tokion kaupunkikuva uudistui uudelleenrakentamisen myötä; vuoden 1923 suuren maanjäristyksen jälkeen kaupunkiin syntyi baareja, kahviloita, tanssihalleja ja muita vapaa-ajan ajanviettopaikkoja.

Lähes viikoittain on pieniä maanjäristyksiä ja sen huomaa vain sisätiloissa, ulkona kävellessä niitä ei huomaa lainkaan. Tokion ja Japanin muiden maanjäristysherkkien alueiden talot on rakennettu joustaviksi eivätkä ne sorru voimakkaissakaan järistyksissä. Jos tärinä kestää kauan ja sen liike on pystysuoraa, silloin keskus on lähellä ja on syytä mennä joko ulos kauas rakennuksista tai mahdollisimman pieneen huoneeseen kuten vessaan, koska runsaasti pystyrakenteita sisältävät tilat sortuvat viimeisinä. Maanjäristysharjoituksesta voi katsoa videonpätkän täältä.

Kotiin liittyvää talosanastoa löytyy mm. Dōzo-kirjasta, tässä hieman muuta asumiseen liittyvää sanastoa:

–         kazoku = perhe

–         tēburu = pöytä

–         tsukue = työpöytä

–         isu = tuoli

–         hondana = kirjahylly

–         shindai = sänky

–         denwa = puhelin

–         terebi = TV

–         rajio = radio

–         sutereo = stereot

–         kutsu = kengät

–         santaru = sandaalit

–         surippa = tohvelit

–         newa = puutarha

–         inu = koira

–         neko = kissa

–         tonari = naapuri

–         o-miyage = tuliainen

Älä mene kylään ilman tuliaista! Tuliaiseksi Suomesta käy esim. ruisleipä tai suomalainen karkkirasia. Japanilaiset ovat innokkaita tuliaisten ostajia. Suosittuja japanilaisia tuliaisia ovat eri kaupunkien herkkuja sisältävät eväsrasiat eli o-bentō ja muistoesineet. Japanilainen ystäväsi on todennäköisesti hankkinut myös sinulle tervetuliaislahjan.

Kaduilla ei ole nimiä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja osoitteilla on erilainen tulkinta kuin meillä Euroopassa. ”Käyntikortissa lukee 1-13-3 Shinbashi, Minato-ku, Tokyo 105. 105 on postinumero. Minato-ku kertoo, että paikka sijaitsee Minato-kaupunginosassa. Shinbashi puolestaan ilmoittaa, että kyseessä on Shinbashi-niminen alue (tai kylä) kyseessä olevan kaupunginosan sisällä. Numerosarjan ensimmäinen numero tarkoittaa, että paikka sijaitsee Shinbashin ykkösosastossa, 13 osoittaa korttelin numeron ja kolmonen talon numeron. Näiden tietojen lisäksi osoitteisiin on usein merkitty talon nimi, kerros sekä huoneiston numero, joten edellä selostettu numerosarja voisi olla tällainenkin: 1-13-3-505. Hotellien tapaan sarjan viimeinen numero kertoo, että huoneisto sijaitsee viidennessä kerroksessa.” (Tokion matkaopas)

Chizu o kaite kudasai – Voisitteko piirtää minulle kartan.

Enemmän taloista, talotyypeistä ja rakennusarkkitehtuurista on kerrottu Ilmari Vesterisen kirjoissa Japanin kansankulttuuri s. 38-46 sekä Japanilaiset sivulta 71 alkaen ja kirjassa Japanin kulttuuri s. 219-229 ja 435-443. Kenkäkulttuurista, kylkpyseremoniasta ym. voi kurkata myös Dōzo-kirjasta s. 23-25 ja 84 sekä Japani –Pienoishakuteos s. 216.

Japanilaisesta työelämästä


Japanista on löydetty maailman vanhinta keramiikkaa 12 500 vuoden takaa, jōmon-kulttuurin piiristä. Keraamikko onkin yhä nykyään arvostettu ammatti, samoin sumopainija.

Monet japanilaiset työskentelevät yrityksissä, jotka ovat yksityisiä osakeyhtiöitä. Keskisuuret ja pienet yritykset työllistävät n. 2/3 työvoimasta. Suurimmat yhtiöt toimivat monella alalla, ja ne ovat kansainvälisestikin suuria: Mitsubishi, Mitsui, Yasuda, Sony, Matsushita, Toyota, Nissan, Honda, Yamaha, Kawasaki, Suzuki, Canon, Seiko. Japanilaisia tunnettuja tuotteita ovat esim. autot, moottoripyörät, kodinkoneet, viihde-elektroniikka, kamerat, kellot, kopiokoneet ja tietokonepelit.

  • sarariiman = salarymen, miespuolinen toimistotyöntekijä
  • ofisu leidi = office lady, naispuolinen toimistotyöntekijä
  • ofisu < office
  • miitingu < meeting

Ainakin 1980-luvun lopulla yli 50% työskenteli palvelualoilla, 40% teollisuudessa ja 9% perustuotannossa. Naiset työskentelevät lähinnä opetus-, hoito- ja toimistoalalla tai kevyen teollisuuden palveluksessa. Todennäköisesti ainoa ammatti Japanissa, missä naiset on nostettu ammattimaisuudessa miesten yläpuolelle, on geisha. Japanilaisten naisten oletetaan naimisiin menon ja lasten saannin jälkeen jäävän kotiin huolehtimaan lapsista ja kodista.

  • shufu = kotirouva

Esimiehellä on suuri merkitys työpaikalla ja tämän murheidenkuuntelutaitoa arvostetaan jopa enemmän kuin oikeudenmukaisuutta. Esimiehen juttusille voi mennä esim. rahavaikeuksissa tai aviopuolisoa valitessaan. Perinteisesti työnantajat ovat taanneet työntekijöilleen elinikäisen työsuhteen. Nykyään kuitenkin varsinkin nuoret saattavat vaihtaa työpaikkaa – eihän elinikäinen työsuhde velvoita työntekijää.

  • yhtiön varsinainen työntekijä, vakituisessa työsuhteessa oleva = kaishain
  • määräaikaistyöntekjiä = arubaito

Nykyisin määräaikaisten työntekijöiden määrä on suurempi kuin ennen. He eivät voi edetä urallaan, toisin kuin vakituisessa työsuhteessa olevat, mutta heitä ei sido tiukat velvollisuussiteet eikä heitä velvoiteta ylitöihin.

Ote kirjasta Japani – Kansojen kirjasto (s. 26): ”Tarmokkuus ja työinto tuntuvat kuuluvan japanilasen verenperintöön. Eräs Japanissa vieraillut kertoi vaikutelmistaan näin: ”Kaikkialla aherretaan ja hääritään, kadut kuhisevat väkeä aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Kaikki puurtavat joko työn tai opintojen kimpussa. Kaikki yrittävät ylittää muiden saavutukset ja kilvoittelevat keskenään tiedoissa ja taidoissa.” Nuo lauseet kirjoitettiin 400 vuotta sitten, mutta ne pätevät edelleenkin.”

Työpäivät venyvät pitkiksi jo senkin takia, ettei vakituisten työntekijöiden oleteta lähtevän työpaikaltaan ennen esimiestään. Työpäivien päätteeksi monesti poiketaan vielä baariin tai isoihin pelihalleihin pelaamaan panchinkoa. On sanottu, etteivät monet japanilaiset edes halua pitkiä lomia, koska kaikki heidän ystävänsä ovat työpaikalla ja joku toinen voi päästä heidän edelleen uraputkessa, mutta nykyään nuoremmat perheelliset haluavat länsimaalaisten tavoin pitää pidempiä lomia ja omistaa enemmän aikaa perheelleen. Joka tapauksessa sunnuntai on perheelle pyhitetty päivä.

Kirjassa Japani – Kansojen kirjasto on kuvasarja sarariimanin työpäivästä s. 34-41 :)

Meishi on käyntikortti tai nimikortti. Sen käyttö on Japanissa hyvin yleistä, ja ulkomaalaisen kanssa tekemisissä olevien nimikortti on yleensä kaksipuolinen niin, että toinen puoli on japaninkielinen, japanilaisin kirjoitusmerkein painettu, toinen englanninkielinen ja länsimaisin kirjaimin painettu.

Opettaja.tv:stä voi katsoa käyntikortin vaihtoa.

Kouluaineet Japanissa


Jatkoa kouluteemaan – suora kopsu Jyväskylän kansalaisopiston japanin kielen kurssisivulta:

Kouluaineet yläkoulussa
ちゅうがっこう の きょうか  中学校の教科
äidinkieli こくご 国語
englanti えいご 英語
matematiikka すうがく 数学
tiede: りか 理科
fysiikka ぶつり 物理
kemia かがく 化学
biologia せいぶつ 生物
yhteiskuntaoppi/historia/maantieto
しゃかい 社会 れきし 歴史  ちり 地理
liikunta たいいく 体育
kotitalous (sis. käsityö) かていか 家庭科
musiikki おんがく 音楽
kuvaamataito びじゅつ 美術

Lukiossa こうこう 高校

äidinkieli こくご 国語
englanti えいご 英語
liikunta たいいく 体育
valittava yksi: musiikki, kalligrafia, kuvaamataito
おんがく、しょどう 書道、びじゅつ
matematiikka すうがく 数学

yhteiskuntaoppi:しゃかい 社会
valittava maailmanhistorian lisäksi ainakin yksi muu:
せかいし 世界史
Japanin historia にほんし 日本史
maantieto ちり 地理
politiikka ja talous せいじけいざい 政治経済
etiikka りんり 倫理

tietotekniikka じょうほう 情報

tiede:
valittava ainakin yksi alta りか 理科
kemia かがく 化学
fysiikka ぶつり 物理
biologia せいぶつ 生物
geologia/seismologia ちがく 地学

kotitalous かていか 家庭科

koulupäivä virallisesti n. 8:30- .
4 oppitunnin jälkeen lounas, 2 tuntia, siivous,
kerhotoiminta.

Tokio


Tōkyō = itäinen pääkaupunki

Tokiosta oli hieman juttua jo tässä postauksessa, mutta tässä tulee hieman lisää tietoa.

Tokion talvi on kuiva, tammi-helmikuussa saattaa olla koleaa, kesä puolestaan on kostea ja kuuma. Sadekausi alkaa kesäkuun puolivälin jälkeen ja loppuu heinäkuun lopulla. Sadekautta seuraa kuuma elokuu, jolloin myös kosteus lisää tukaluutta. Syyskuussa saapuvat syksyn tuulet ja taifuuneja esiintyy marraskuun loppuun asti.

Ennen kaupungin nimi oli Edo poliitikko Taro Shigenaga Edon mukaan. Edon linna pystytettiin 1400-luvulla paikalle, jolla Tokiossa on nykyään keisarin palatsi. Edo oli shōgunien eli sotilasdiktaattorien hallintokeskus vuosisatojen ajan ja se nousi maailman suurimmaksi kaupungiksi jo 1800-luvulla. 1800-luvun alussa Edon väkiluku oli 1,2-miljoonainen, kun Lontoossa oli 860 000 asukasta, Pariisissa 540 000 ja New Yorkissa 60 000. Nykyään Tokiossa elää yli 35 miljoonaa ihmistä ja se on maailman suurin metropolialue.

Kun Edon sotilashallinto lakkautettiin ja keisarin valta palautettiin Meiji-uudistuksessa 1868, Edosta tuli Japanin pääkaupunki ja sen nimi muutettiin Tokioksi. Keisari muutti Tokioon, antoi kenkää shōgunille ja otti Edon linnan haltuunsa.

1923 suuri maanjäristys ja sitä seuranneet tulipalot hävittivät 300 000 rakennusta, 70 000 kuoli (tai katosi) ja 1,7 miljoonaa ihmistä loukkaantui. Toinen maailmansota 1941-1945 tarkoitti Tokiolle perusteellisempaa tuhoa: sen rakennuksista jäi pystyyn vain keisarin palatsi ja joitakin taloja. 80 % oli maan tasalla. Tokion 6,5 miljoonan asukkaan väkiluku putosi noin neljään miljoonaan sodan ja evakuointien johdosta. Kuitenkin jo kymmenen vuoden kuluttua väkiluku oli kymmenen miljoonaa.

Jälleenrakennuskin aloitettiin heti. Jo vuoteen 1964 mennessä Japani oli noussut vauraiden teollisuusmaiden joukkoon ja tuolloin Tokiossa pidettiin olympialaiset.

Jos matkan määränpäänä on Tokio, kannattaa hankkia Tapani Jussilan Tokiopassi ja Hannu Kärkkäisen Tokion ja Japanin matkaopas.

pieni videonpätkä Akihabaran elektroniikasta

ja tästä Akihabaran kaupunginosasta Tokiossa

Japanilaisesta kulttuurista


Nihon, Nippon = Japani 日本

Nihon-jin, Nippon-jin = japanilainen, japanilaiset 日本人

Nihon-go, Nippon-go = japanin kieli 日本语

 

On esitetty monta teoriaa japanilaisten alkuperästä. Japanin saarten vanhin kerrostuma on saattanut tulla Polynesian suunnalta. Japanilaiset ovat saattaneet tulla myös Aasian mantereelta nykyisen Korean niemimaan kautta, tai Filippiinien ja Indonesian saaristosta.

Japanilaiset pysyivät pitkään etnisesti yhtenäisenä ryhmänä lähes täydellisessä eristyksessä muusta maailmasta, myös naapureistaan. Toisaalta Japani on historian saatossa saanut paljon vaikutteita vanhasta kiinalaisesta ja korealaisesta ja myöhemmin länsimaalaisesta kulttuurista, mutta Japani on sulattanut näitä vaikutteita ja yhdistellyt näitä omiin piirteisiin. Näin se on onnistunut luomaan omaperäisen kulttuurin. Hovikulttuurin kukoistus sai aikan kiinalaisperäisen kulttuurin japanilaistumisen, kun kiinnostus Kiinan kulttuuria kohtaan hiipui. (Japanilaisen, kiinalaisen ja korealaisen kultturin yhtäläisyyksistä ja eroista kannattaa lukea Japanin kulttuuri -kirjasta sivulta 423 lähtien.)

Samoin kuin kiinalaisista ja korealaisista vaikutteista, niin myös länsimaisista japanilaiset ovat suodattaneet parhaat, itselleen toimivimmat palat ja muokanneet ne yhteensopiviksi vanhojen käytänteidensä kanssa. Japanilaiset siis ovat osanneet sopeuttaa ulkomaiset vaikutteet omiin tapoihinsa luoden ainutlaatuisen kulttuurin.

Esimerkiksi omaksuttuaan kiinalaisten käyttämän kanjikirjoituksen 500-luvun alussa siitä johdettiin kaksi tavukirjoitusjärjestelmää, hiraganat ja katakanat. Nykyään japaninkielisessä tekstissä kaikkia kolmea järjestelmää käytetään rinta rinnan.

Japanilaiset tuntevat voimakasta kansallista yhteenkuuluvuutta johtuen maantieteellisestä ja valtiollisesta eristäytyneisyydestä, mutta myös keskinäisestä kanssakäymistä säätelevästä tapakulttuurista sekä ainutlaatuisesta äidinkielestään.

Japanin valtiollinen eristäytyminen alkoi 1600-luvun alussa, 1639, jatkuen yli 200 vuotta. Vaikka ajanjakso tunnetaan eristäytymiskautena, yhteydet länsimaiseen kulttuuriin eivät katkenneet täysin; kauppaa käytiin Eurooppaan ja kauppa Kiinan ja Korean kanssa jatkui yhtä vilkkaana kuin aiemminkin. Kuitenkin vain Koreaan Japanilla oli varsinaiset valtiosuhteet.

Keisari Meijin tulo valtaan vuonna 1868 käynnisti länsimaalaistumisen, mikä alkoi näkyä niin pukeutumisessa kuin koulutuksessa ja armeijassakin. Kuitenkin vain harvat saivat osallistua länsimaisen kulttuurin ”kummajaisiin” 1870-luvulla, kun taas 1920-luvulla länsimaisen massakulttuurin kehitys loi suurissa kaupungeissa ennenkokematonta kansainvälisyyttä ja kosmopoliittisuutta. Kehitystä edesauttoi Tokion suurta maanjäristystä seurannut uudelleenrakentaminen 1923, kun kaupunkiin alettiin rakentaa ajanviettopaikkoja kuten baareja, kahviloita ja tanssihalleja. Myös radio, äänilevyt ja elokuvat levittivät länsimaista kulttuuria. Permanenttikiharoista, lyhyistä hameista, tyttörevyistä ja sanaristikoista tuli suosittuja, ja amerikkalainen baseball synnytti suorastaan manian. Myös golf ja tennis tulivat suosituiksi, ja japanilaiset yleisurheilijat ja uimarit saavuttivat voittoja olympialaisissa 1920-luvun alkupuolella. Kulttuurin piirissä koettiin kuitenkin vastareaktio tälle länsimaisen kulttuurin aallolle 1930-luvulla. Ratkaisevaa nyky-Japanin kehitykselle oli 1945 alkanut amerikkalaisten johtama seitsemän vuoden miehityskausi.

Suomalaiset ja japanilaiset usein kokevat keskinäistä sielujen sympatiaa, me ymmärrämme usein japanilaisia ihmisiä ja tapoja paremmin kuin muunmaalaiset, ja japanilaiset usein kokevat Suomen jollain tavalla tutuksi. Kulttuureissamme onkin monia samankaltaisia piirteitä:

  • kylpykulttuuri
  • raa’an kalan syöminen
  • rehellisyys
  • rauhallisuus
  • hiljaisuuden arvostaminen
  • myöskään esim. neuvottelutilanteessa hiljainen hetki ei ole ongelma
  • muiden päälle ei puhuta
  • yksinkertainen ja kaunis design
  • luonnonmateriaalien ja käsittelemättömän puun arvostaminen rakennusarkkitehtuurissa
  • kotona liikutaan sukkasillaan, ei kengät jalassa, kuten monissa muissa maissa
  • meillä kantele, japanilaisilla koto-soitin
  • kielen samantyyppinen ääntäminen; japani voi kuulostaa hieman suomelta samantyylisine tavuineen (jos ei kuuntele, mitä/mistä puhutaan!)

Lisäksi luonnolla on suuri merkitys. Alkukeväästä Japanissa kukkivat luumupuut. Maalis-huhtikuun vaihteessa sakura- eli kirsikkapuut kukkivat noin viikon verran ja kirsikkapuiden kukkiminen on japanilaiselle kevään kohokohta, jolloin kokoonnutaan puistoihin syömään, juomaan ja laulamaan.

Toisin kuin monet ajattelevat, japanilaiset eivät kaikki näytä samalta; antropologisesti japanilaiset koostuvat kolmenlaisesta aineksesta:

  • vanhimman kansanosan, ainu-kansan, rippeitä elää Hokkaidōssa n. 25 000
  • nuorempaa rotuainesta edustavat malaijilaismongolidit (60%) – vartaloltaan lyhyitä ja kasvoiltaan pyöreitä – ja
  • kiinalaismongolidit (30%) – vartalon pituus ja solakkuus, kasvojen kapeus ja korkea kallo
(Japanilaisen, kiinalaisen ja korealaisen kulttuurin yhtäläisyyksistä ja eroista voi lukea esim. Japanin kulttuuri -kirjasta sivulta 423 lähtien.)

Silmät tunteiden tulkkina – hymiöissäkin ;)


Jos meillä länsimaalaisilla usein pidetään suun seutua tunteiden paljastajana, niin Aasian kulttuureissa tunteiden katsotaan heijastuvan silmistä. Tätä kuvastaa myös hymiö/suriomerkkijärjestelmä; meillä iloista naamaa kuvaa iloinen  suu :) ja japanissa iloiset silmät (^_^). Surua meillä vastaavasti kuvastaa :( ja Japanissa (;_;).

Tässä on koottuna mielestäni hauskimpia japanilaisia hymiöitä – kopsasin tämän koneelleni vuosia sitten enkä enää lähdettä tiedä :/

(^v^)/          Hi!

(~O~)          I’m sleepy

(^o^)v          Peace!

d(-_^)          Goo! (winking with a thumb up)

(^_^;)          at a loss for an answer

(;_;)          I’m sad…

(-_-#)          I’m angry.

d^_^b or d-_-b       listening to music

)-0_0-(       astonishment

(^_^) or (^-^)       smiley

(`_^) or (^_~)       wink

(<_>)          sad

(^o^)          singing, or laughing maniacally

m(_ _)m       bowing

\(^o^)/       very excited (raising hands)

(-_-) or (~_~)       annoyance, resignation, or sleeping (eyes shut), grumpy

(~.~)          sleepy

(-_-;) or (^_^’)     nervousness, or sweatdrop (embarrassed; semicolon can be repeated)

(-_-#) or (-_-¤)    vein (used to show frustration)

(¬_¬)          eyeing something or someone, or otherwise glaring, sometimes used as an expression of rolling one’s eyes

(<_<) or (c_c)       skepticism, looking around suspiciously

(;_;) or (T_T)       crying

(@_@)          dazed

(o_O) or (o.O)       confused surprise, disturbed

(0_<)          flinch, nervous wink

(O_O)          shocked (also O.o – one eye smaller than the other)

(._.)          intimidated, sad, ashamed

($_$)          money eyes; thinking about money ( also sometimes changeable to other currency symbols such as (¥_¥) )

(x_x) or (+_+)       dead, exhausted or knocked out; giving up, lost, confused

(n_n) or (n.n)       happy, pleased

(u_u) or (u.u)       annoyance, sarcasm, sometimes disappointment

(9_9) or (@.@)       rolling eyes

(e_e)          mischief, distrust

(“,)          smirk

(“o)          side shocked

(o)_(o)       alternative for tired; sometimes used to illustrate crazed

;o; or ;O;       crying loudly/shouting

T_T           exaggerated crying, so that the eyes are closed and tears stream down the face

I_I          “What?”, mellow

(ô ô)          boy (sometimes also used to indicate surprise)

(ö ö)          girl

(ó ò)          surprised, scared

(ò ó)          angry

(ó ô)          quizzical or “Indeed” (designed to mimic Star Trek’s Mr. Spock)

=^_^=          blushing, or a cat face (mischievous)

-^_^-          blushing

fO_o          scratching head

d-_-b          listening to music, labeling title afterwards

~~~~>_<~~~~       weeping horribly

<(^_^)> etc.       dancing, especially used to specifically show Kirby dancing

(>^_^)> <(^_^<)    hugging

( ~^_^)~       dancing

Kuinka saada japanilaiset fontit näkyviin


Kanjikaverissa on neuvoja, miten japanilaiset fontit saa omalla koneellaan näkyviin:

Kysymys: Japanilainen kirjoitus ei näy ja tekstin tilalla näkyy pelkkiä laatikkoja ja/tai kysymysmerkkejä. Miten saan japanilaiset kirjaimet näkyviin?
Vastaus: Nämä sivut käyttävät utf-8 -merkistökoodausta. Eli jos et nää japanilaista kirjoitusta sivuillani, niin tarkista ensin selaimesi merkistökoodaus (selaimen pitäisi valita näillä sivuilla automaattisesti utf-8, mutta jos näin ei jostain syystä käy, voit vaihtaa selaimen merkistökoodauksen käsin. Polku tähän on suunnilleen Näytä -> Merkistökoodaus -> Unicode (Utf-8). Valitse tämän lisäksi myös Merkistökoodaus -> Tunnista automaattisesti -> Japanilainen). Jos tämä ei auta, sinun täytyy asentaa japanin merkistötuki koneellesi. Ohjeet asennukseen löydät tästä.

Itselläni tämä merkistökoodaus ei auttanut, enkä älynnyt asennusohjeista mitään. Onneksi löysin keskustelupalstalta helpot ohjeet:

Käynnistä => Ohjauspaneeli => Päivämäärä-, aika-, kieli- ja alueasetukset => Lisää tuki muulle kielelle => Kielet => valitse Asenna tiedostot Itä-Aasian kielille => OK

Tämä vaati reilut 220 kt levytilaa ja koneen uudelleenkäynnistämisen, ja nyt olen tyytyväinen: niin kanjit kuin hiraganat ja katakanatkin näkyvät eikä tarvitse arpoa laatikkojen sisältöä.

Ilmeisesti ylläoleva ohje käy vain Windows XP:hen, muissa tapauksissa voi turvautua Kanjikaverin asennusohjeisiin.

Edit: Sain vielä tällaisen ohjeen (mikä on kuitenkin varmaankin samantyylinen kuin tuo eka..):

Nettiselaimesta (IE8) löytyy asetus kielen koodausta varten. Valitse työkalut -valikosta työkalurivit -> ja varmista, että valikkopalkki -kohdassa on täppä. Valikkopalkista ota näytä -> koodaus -> lisää -> japani (automaattinen).

 

Katakanaenglantia


Jos japania voidaan kirjoittaa länsimaalaisin aakkosin, voidaan englanninkielisiä sanoja kirjoittaa katakanoilla. Esimerkiksi länsimaalaisista ihmisten nimistä ja elokuvien nimistä tulee hauskoja “väännöksiä”, samoin englanninkielisistä lainasanoista. Tässä on muutamia esimerkkejä katakanaenglannista – mutta ei katakanoilla kirjoitettuna kuitenkaan ;) Näistä saa paremmin selvää, kun muistaa edellisessä postauksessa olleet ääntämissäännöt sekä täällä esitetyt äännevastaavuudet; tavun ja sanan viimeinen u ääntyy tuskin lainkaan, r ja l ovat sama äänne, ä- ja ö-äänne ovat japanissa a, v on b, th on suhuässä ja monien konsonanttien perään lausutaan ylimääräinen u tai o.

  • naito raifu = yöelämä
  • koin fakkushii = kolikkofaksi
  • koin landorii = isepalvelupesula
    • joissakin pesuloissa on koin suniikaa randarii (coin sneaker laundry) eli kumitossujen pesukone, joka eliminoi jalkahien hajun
  • Finrando sauna = suomalainen sauna
    • joissakin suomalaisissa saunoissa on löylyhuoneessa pehmustetut lauteet ja jopa TV
  • Mēri Kurisumasu = hyvää joulua
  • Makkudonarudo = McDonald’s
  • Disuniirando = Disneyland
  • Pūzu Hanii Hantsu = Pooh’s Honey Hunt (Disneylandissa)
  • Erubisu = Elvis
  • Tāminātā = Terminaattori
  • Bakkudorafuto = Backdraft
  • Bakku tsu za fyūchā = Paluu tulevaisuuteen
  • Dzurashikku pāku = Jurassic Park
  • Supaidaaman = Spiderman

Rōma-ji – japanilaisen kirjoituksen esittäminen latinalaisilla aakkosilla


Rōma-ji = ”roomalaiset kirjoitusmerkit” eli länsimaiset kirjaimet, jotka perustuvat japanin kielen ääntämiseen.

Kanjien, hiraganojen ja katakanojen esittämiseksi aakkosilla on olemassa useita koodausjärjestelmiä, joista yleisin on englannin kielen ääntämiseen sopeutettu Hepburn-koodi.

Tämä äännekirjoitus on siis luotu englannin kielen pohjalta, joten miten äännät seuraavat sanat?

  • Fuji → [fudzi]
  • jikan (aika) → [dzikan]
    • j-kirjain äännetään soinnillisena ässänä kuten englannin sanassa jam tai John
  • shirimasen (en tiedä) → [∫irimasen]
    • sh äännetään suhuässänä [∫] kuten englannin sanassa shell
  • dochira (kumpi) → [dot∫ira]
    • ch ääntyy “aivastusäänteenä” [t∫] kuten nimessä Tshehov
  • dōzo (ole hyvä) → [doozo]
  • dōro (katu, tie) → [dooro]
    • viiva vokaalin päällä tarkoittaa, että vokaali luetaan pitkänä; toisinpäin sanottuna pitkä vokaali merkitään kirjaimen yläpuolelle asetetulla viivalla
    • pitkä i kuitenkin kirjoitetaan ii
    • kaksoiskonsonantit kirjoitetaan rōma-jilla kahdella kirjaimella
  • hanbun (puolet) → [hambun]
    • n ääntyy kuten m, kun se edeltää p:tä, b:tä tai n:ää
  • sanan ja tavun lopussa u ääntyy hyvin heikkona ja erityisesti tavuissa su (desu = olla, -masu = verbin preesensin pääte) ja shi (hajimemashite = saanko esittäytyä) vokaali tuskin kuuluu

harjoitellaan:

  • Bashō (tunnettu kirjailija ja runoilija)
  • fubo (vanhemmat)
  • chichi (oma isä)
  • konnichiwa (hei, terve, päivää)
  • ohayō gozaimasu (hyvää huomenta)
  • oyasumi nasai (hyvää yötä)
  • mata ashita (huomiseen)
  • nihyaku (200)
  • deshita (oli)
  • kutsu (kengät)
  • jūsu (= juice, mehu)
  • kanpai (kippis)

Japanin kielen äänteistä


Japanin kielen vokaalit (a, i, u, e, o) ääntyvät samoin kuin suomen, paitsi u on suomalaista u:ta suppeampi ja muistuttaa ruotsin u:ta, y:hyn vivahtavaa keskivokaalia (suomen u on takavokaali).

Konsonantti ei koskaan esiinny yksinään, vaan aina tavussa yhdessä vokaalin kanssa (ka, ki, ku, ke, ko; sa…; ta…; na… jne.). Tavussa konsonantti on aina ensimmäisenä ja n on ainoa konsonantti, johon tavu voi päättyä.

Vokaalit voivat olla lyhyitä tai pitkiä ja konsonantit voivat ääntyä lyhyinä tai kaksoiskonsonanttina.

  • saman sanan sisällä peräkkäiset e ja i ääntyvät pitkänä e:nä: とけい tokei [tokē]
  • samoin o ja u ääntyvät peräkkäin saman sanan sisällä pitkänä o:na: どうぞdouzo [dōzo], さようならsayounara [sayōnara] (tosin nämä yleensä myös kirjoitetaan dōzo ja sayōnara)
  • kaksoiskonsonantti merkitään niin, että ensimmäisen konsonantin tilalle kirjoitetaan pienikokoinen tsu-merkki: おっとotto (oma mies), はらへったhara hetta (on nälkä – miehet voivat sanoa näin)
    • konsonanteista k, s, t, ch ja p voivat kahdentua

I ja u jätetään ääntämättä tai äännetään todella heikosti sanan lopussa tai kun ne sijaitsevat soinnittomien konsonanttien välissä.

F muistuttaa ääntämiseltään hieman h:ta; se on bilabiaalinen kuten ruotsinruotsin sj, esim. sanassa sju, ja aspiroitunut, kuten suomen sanassa huuda!

W ääntyy kuten wine englannissa, mutta huulia ei pyöristetä.

R on hyvin pehmeä r:n ja l:n välimuoto, yksitäryinen r, miltei kuin suomen [l] sanassa tule!. Tämä r ääntyy lähes samassa kohdassa kuin suomen r, mutta hyvin lyhyenä. L-kirjainta ei japaninkielisissä sanoissa esiinny, mutta lainasanojen l ääntyy kuten r.

Tavun lopussa n ääntyy nasaalisena, lähes ng-äänteenä (joissakin murteissa myös g ääntyy sanan sisällä kuten ng).

N ääntyy

  • m-äänteenä ennen äänteitä p, b ja m
  • n-äänteenä ennen äänteitä t, d, z, n ja w
  • nasaalisena, lähes ng-äänteenä muulloin
    • joissakin murteissa myös g ääntyy sanan sisällä kuten ng

Paino on usein sanan alkuosassa.

Vaikka japani ei ole varsinainen intonaatiokieli, toonikieli, kuten kiina, intonaatiolla on merkitystä. “Esimerkiksi homonyymeissä voi olla erilaisia äänenkorkeuksia, jotka johtavat sanojen hieman erilaiseen lausuntatapaan vaikka ne kirjoitetaankin samoilla äänteillä”, sanotaan Tae Kimin japanin kielioppioppaassa.

Previous Older Entries

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: