Japanin kouluista ja koulutuksesta Part I


  • koulu = gakkō
  • koululainen, oppilas, opiskelija = gakusei
  • opettaja = sensei
  • ala-aste = shōgakkō, kestää kuusi vuotta
  • yläaste = chūgakkō, kestää kolme vuotta
  • lukio = kōtō-gakkō eli kōkō, kestää kolme vuotta
  • yliopisto = daigaku, alemman korkeakoulututkinnon suorittaminen vie neljä vuotta

File:Wikipe-tan sailor fuku.png

Japanilaisen koulutuksen historiaa

400-500-luvulla saapui kiinalainen kirjoitusjärjestelmä Japaniin, ja aristokratia alkoi opiskella näitä kanji-merkkejä sekä niillä esitettyjä kungfutselaisia ja buddhalaisia ajatuksia. Buddhalaistemppeleistä tuli oppimiskeskuksia (tunnetuin näistä oli Naran Horuyuji-pyhättö) ja 600-luvulta lähtien Japanissa on ollut dōjō-nimellä tunnettuja eri alojen harjoittelupaikkoja.

Luku- ja kirjoitustaito säilyi pitkään vain munkkien harrastuksena, mutta taito levisi sotilaspiireihin ja osittain maanviljelijöiden keskuuteen 1100-luvulla, kun shogunit saivat vallan. 1600-1800-luvulla Tokugawa-dynastia järjesti pysyvän ja kattavan koulutusjärjestelmän Japaniin. Oppikirjoja valmistettiin runsaasti ja lukutaito kohosi 40 prosenttiin 1800-luvun puoliväliin mennessä.

1800-luvun loppupuolella Meiji-hallinto perusti yleisen länsimaistyyppisen koulujärjestelmän. Toisen maailmansodan jälkeen Japani otti käyttöön amerikkalaisen järjestelmän, jolloin yläasteen ja yliopiston väliin tuli lukio.

https://i2.wp.com/www.town.ujitawara.kyoto.jp/school/ikoukan-jhs/image.jpg

Yleistä japanilaisista kouluista

Oppivelvollisia ovat 6-15-vuotiaat. Koulussa lapsi joutuu opettelemaan kovaan kuriin ja ankaraan kilpailuun, joten vanhemmat hemmottelevat lapsiaan kuuteen ikävuoteen asti.

Jo pikkulapsesta lähtien korostetaan, että ryhmä on aina yksilöä tärkeämpi. Tämä näkyy monessa arkielämän asiassa, mutta myös koulussa. Kurinalaisuuteen ja sosiaalisiin normeihin on helppo sopeutua vahvassa ryhmäkulttuurissa. Peruskoulussa oppilaan on esimerkiksi lähes pakko osallistua koulu- tai opiskelijaneuvostotoimintaan. Oppilaat ovat itse vastuussa jopa koulunsa siisteydestä; siivoushenkilökuntaa ei ole. Koululaiset mielellään kilvoittelevatkin koulun siisteimmälle luokalle viikoittain jaettavasta palkinnosta.

http://www.amphi.com/~psteffen/fmf/pictures/elementarycleaning4.jpg

Etenkin pojat perustavat pieniä tiiviitä kerhoja, joiden jäsenet keskittyvät johonkin yhteiseen harrastukseen, kuten pienoismallien rakentamiseen. Japanilaisissa oppilaitoksissa on useita erilaisia kerhoja ja aktiviteetteja. Lasten ja nuorten harrastukset keskittyvätkin lähinnä koulun musiikki-, taide- tai urheilukerhoihin sekä lukupiireihin. Kerhotoiminnan lisäksi koulussa järjestetään yhteisiä retkiä ja oppilaat viettävät paljon aikaa yhdessä myös urheilutapahtumien parissa koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Koulu on hyvin keskeinen osa japanilaista arkielämää.

Esikoulua japanilaislapset eivät käy, mutta äidit usein opettavat lapsilleen kirjoitusmerkkejä ja yksinkertaista matematiikkaa ennen koulun alkamista. Lisäksi joissakin päiväkodeissa ja lastentarhoissa on mahdollista saada esiopetusta. Kouluun mennään sen vuoden huhtikuussa, jolloin lapsi täyttää kuusi vuotta. Huhtikuussa alkava lukuvuosi jaetaan kolmeen lukukauteen, ja lomillakin pakerretaan laajoja kotitehtäviä ja erilaisia projekteja. Lukuvuosi päättyy maaliskuussa.

Suomessa on n. 190 koulupäivää vuodessa, Japanissa 243. Koulu alkaa yleisimmin klo 7.30 ja päättyy 16.40. Myös lauantaisin on lyhyt koulupäivä. Oppitunnit ovat 90 minuutin mittaisia ja niiden välissä on 10 minuutin välitunti, ruokatunti on tunnin mittainen. Luokkakoot ovat suuria: yläkoulussa voi olla yli 30 oppilasta, lukiossa keskimäärin 45. Toisin kuin Suomessa, myös ylemmillä luokilla kaikki tunnit ovat oppilaille samassa luokassa, joten opettajat kiertävät luokasta toiseen. Opettajia puhutellaan kunnioittavasti.

Japanissa harmitellaan, ettei Pisa-tutkimuksissa olla menestytty odotusten mukaisesti. Japanissa on korostettukin suomalaisopettajien korkeaa koulutusta; harva japanilaisopettaja on suorittanut maisterin tutkinnon, vaan monella on takanaan neljän vuoden opinnot yliopistossa eli heillä on valtaosan muiden tavoin alempi korkeakoulututkinto.

Advertisements

Japanin ilmastosta


Japanin ilmasto, kasvillisuus ja eläimistö vaihtelee suuresti, koska maa on pitkä pohjois-etelä-suunnassa (3800 km), pinnanmuodostus on vaihtelevaa ja Japaninmeri lännessä ja Tyynimeri idässä ovat luonteeltaan erilaisia. Pääilmansuunniksi Japanissa mielletään itä ja länsi.

Japani voidaan jakaa kuuteen ilmastovyöhykkeeseen. Pohjoisessa Hokkaidōssa on lauha ilmasto. Talvi on pitkä ja kylmä, lunta voi sataa runsaastikin. Eteläisimmillä Ryūkyū-saarilla ilmasto on subtrooppinen: talvet ovat lämpimiä ja kesät kuumia ja hienoja hiekkarantoja löytyy paljon. Sadekausina sataa runsaasti.

Kasvillisuuden perusteella Japani jaetaan viiteen vyöhykkeeseen; löytyy subtrooppista kasvillisuutta, ikivihreitä lehtipuumetsiä, alppikasveja ja tundramaista vuoristokasvillisuutta. Alueella esiintyy n. 4500 syntyperäistä kasvilajia; yhden lähteen mukaan puita ja pensaita on 1100 kotoperäistä lajia, putkilokasveja n. 10 000. Tuleeko mieleesi joitakin japanilaisia kasveja?

”Itä-Aasiassa bambu on onnen symboli. Tulessa bambun kappaleet halkeilevat paukahduksin, joiden uskotaan karkoittavan pahat demonit. Versova bambu puolestaan kuvastaa Japanissa ikuista nuoruutta ja rajua voimaa.” (http://www.joensuu.fi/botania/heili/bambut.html) Myös kirsikkapuu yhdistetään japanilaisuuteen. Luumu- ja kirsikkapuiden kukkiminen keväisin ovat merkittäviä tapahtumia japanilaisessa kulttuurissa. Muita Japanissa esiintyviä puita ovat esim. mänty, japaninpihta (vuoristoseuduilla), neidonhiuspuu, tuoksuoliivi, sypressi ja japaninsetri, sugi.

puu = ki

kukka = hana

hanami = (kirsikan)kukkien katseleminen; tärkeä kansanjuhla kaikille japanilaisille

sakura = kirsikkapuu

ume = luumu

umeboshi = luumupikkelssi, joka on hyvin suolaista ja hapanta. Suolattu ume kuivatetaan auringonpaisteessa. Umen valmistaminen umeboshiksi vie vähintään kuusi kuukautta.

Eläimistökin on runsas. Nisäkkäitä on 180 kotoperäistä lajia. Ohotanmerellä pohjoisessa voi nähdä hylkeitä jäälautoilla, kun taas Okinawan saaristossa etelässä saattaa törmätä myrkylliseen habu-kärmeeseen. Muista eläimistä mainittakoon karhu, villisika, supikoira, kettu, peura, metsäkauris, japaninmakaki, japaninjättisalamanteri,  joka kasvaa 1,7 metrin pituiseksi, pitkäpyrstöinen kukko, jolla saattaa olla 5-6 metriä pitkä pyrstö ja iriomotenkissa, joka on säilynyt nykypäivään esihistoriallisista ajoista lähes muuttumattomana, ns. elävä fossiili.

Myös merilintuja Japanissa on runsaasti. Japani sijaitsee merkittävällä lintujen muuttoreitillä ja lintulajeja elää siellä n. 600. Japanin kurki, töyhtöiibis, lumiriekko, haikara, mesilintu ja kalapöllö ovat esimerkkejä japanilaisesta linnustosta.

Japanin kohdalla törmäävät kylmä ja lämmin merivirta, minkä ansiosta Japanilla on rikas merilajisto lukuisine kalalajeineen, valaineen ja delfiineineen. Merivirtojen kohtaamisalueilla ravinteet nousevat veden pintaan ja joutuvat kalojen ruoaksi. Japanin kalasaaliit ovatkin maailman suurimpia. Erilaisia kaloja on Japanin alueella peräti 1230 lajia.

Nousevan auringon maan karttaa ja luontoa


Tässä on  Japanin kartta, mutta mieti mielessäsi, missä Japani sijaitsee maapallolla.

Nyt katso Japanin sijainti maailmankartalla. Sijoititko maan oikeaan paikkaan? Monet sijoittavat Japanin mielessään alemmas. Japani on samoilla leveysasteilla Välimeren ja Los Angelesin kanssa. Pohjoisin saari Hokkaidō on samalla leveysasteella Lontoon ja Pariisin kanssa.

Lähimmät naapurit ovat Kiina, Etelä-Korea ja Venäjä ja Japani kuuluu Itä-Aasiaan.

http://ohanachan.files.wordpress.com/2010/04/nippon.gif

Japanin nimi, Nihon tai Nippon (kanji näkyy yläpuolella), tarkoittaa nousevan auringon maata. Kiinalaisen sanamerkin eli kanjin ensimmäinen osa tarkoittaa aurinkoa, päivänvaloa, ja toinen osa alkuperää, juurta, lähdettä. Ennen muinoin kiinalaiset kutsuivat Japania tällä nimellä, koska Japani sijaitsee heistä katsottuna idässä; aurinko siis nousee Japanista päin. Japanin lippukin symboloi aurinkoa.

Tiedosto:Flag of Japan.svg

Japani sijaitsee Tyynen valtameren rannalla. Tyynenmeren rannikon teollisuusalueet ovat tiheästi asuttuja. Japani on teollisuusmaa; yli 40% bruttokansantuotteesta on peräisin teollisuudesta, maatalouden osuus on alle 5%. Samalla Japani on maailman suurin kalastusmaa. Toisella puolella Japania on Japaninmeri. Pohjoisessa on Ohotanmeri (Okhotskin meri), etelässä Filippiinienmeri ja lounaassa Itä-Kiinan meri.

Koska Japani sijaitsee eristyksissä muusta maailmasta meren ympäröimänä, siellä on säilynyt omia vanhoja tapoja. 1600-luvulla Japani suljettiin ulkopuolisilta vaikutteilta 240 vuoden ajaksi. Maassa elettiin täysin suljetussa yhteiskunnassa. Eristäytymisen kausi päättyi jo 1800-luvun puolivälissä, mutta Japanin omaleimaiseen kulttuuriin se on jättänyt jälkensä.

Japani koostuu yli 3000 saaresta, joista isoimmat ovat ylimpään karttaan merkityt Hokkaidō, Honshū, Shikoku ja Kyūshū. Näiden alapuolella on Ryūkyū-saaret, jotka olivat aikoinaan itsenäinen kuningaskunta. Ryūkyū-saarista suurin on Okinawa. Okinawa löytyy ylläolevasta kartasta; Ryūkyū-saaret näkyvät kokonaisuudessan tässä:

 

Tiedosto:Location of the Ryukyu Islands.JPG

“Okinawalta löytyvät Japanin kauneimmat hiekkarannat ja lämpötila ei koskaan laske alle +20 astetta. Okinawalla ja useilla ketjun saarilla on maailman upeimmat koralliruitat: harvinaista sinistä korallia esiintyy juuri täällä. Luonto on erittäin monipuolista ja kiinostavaa. Esimerkiksi merikilpikonnat tulevat vuosittain tänne munimaan rannalle. Okinawa on merkittävä sokeriruokon, ananaksen, papayan ja muiden trooppisten hedelmien tuottaja.” (http://www.kielimatkat.net/index.php?p=219)

Japanin pienoishakuteoksen mukaan Japanin saaristo koostuu 6852 saaresta, mutta kaikki muut lähteet kertovat n. 3000 saaresta.

Japanin pääsaari on Honshū ja siellä sijaitsee moni Japanin suurimmista kaupungeista: Tokio, Yokohama, Hiroshima, Osaka ja Kioto (ks. ylin kartta).

Tokio on Japanin pääkaupunki. Ennen kaupungin nimi oli Edo, mutta kun pääkaupunki siirrettiin vuonna 1867 Kiotosta (ennen Heian-kyō), japaninkieliseltä nimeltään Kyōto, tarkoittaen pääkaupunkia, Edon nimi muutettiin Tokioksi; Tō-kyō tarkoittaa itäistä pääkaupunkia (vrt. Kiinan Beijing – pohjoinen pääkaupunki ja Nanjing – eteläinen pääkaupunki). Ennen Kiotoa pääkaupunki sijaitsi Narassa, jonka vanha nimi on Heij ō-kyō (710-794). Nykyään molemmissa kaupungeissa, sekä Kiotossa että Narassa, on paljon kauniita temppeleitä.

Pohjoisella Hokkaidōn saarella on runsaasti koskematonta metsää ja kuusi kansallispuistoa. Hokkaidōn suurin kaupunki on Sapporo. Tiedätkö, mistä Sapporo on kuuluisa? Siellä oli talviolympialaiset 1972 ja siellä pidetään jokavuotinen Sapporo-lumifestivaali – ja onhan siellä samanniminen olutpanimo! Tällä pohjoissaarella asuu vain viisi miljoonaa ihmistä, mikä on vähän verrattuna muuhun maahan (paitsi pienimpään saareen Shikokuun). Hokkaidōn saaren alkuperäiset asukkaat olivat ainuja.

https://i0.wp.com/yle.fi/ecepic/archive/00277/lumiveistos_j__veis_277465b.jpghttps://i0.wp.com/veryveryfun.com/pics/sapporo-snow-festival/sapporo-snow-festival-3.jpghttp://www.h7.dion.ne.jp/~ww99/today/20050213.jpghttps://i1.wp.com/veryveryfun.com/pics/sapporo-snow-festival/sapporo-snow-festival-1.jpg

Shikoku on näistä neljästä saaresta pienin sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan. Se oli eristäytynyt muista saarista ennen siltaverkkojen valmistumista vuonna 1988.

Kyūshū-saarella on mm. kuumia lähteitä ja toimiva tulivuori Aso. Siellä sijaitsee myös Nagasaki, minne Yhdysvallat pudottivat ydinpommin kolme päivää Hiroshiman jälkeen 1945.

Japanin pinta-ala on vain n. 40 000 km² isompi kuin Suomen, mutta siellä asuu yli 127 miljoonaa asukasta (maailman 10. väkirikkain valtio) ja väestöntiheys on maailman suurin: 337 asukasta / km², metropolialueella yli 600 asukasta / km². Suomeen verrattuna väestöntiheys on 24-kertainen. Väestö on keskittynyt suurimmaksi osaksi Tyynenmeren rannikon kaupunkeihin.

Japanin saaret ovat tuhansien metrien syvyydestä kohoavan vuoriston huippuja. Japanin pinta-alasta on eri lähteiden mukaan 70% tai 75-80%. Tämä topografinen kartta havainnollistaa Japanin vuoristoista maastoa:

Tiedosto:Japan topo en.jpg

Vuoristoisuudella ja asukastiheydellä on omat vaikutuksensa asumiseen ja liikenteeseen. Rakentaminen onnistuu usein vain kerroksia lisäämällä, joko ylöspäin tai sitten maan alle. Osakan lentokenttä on rakennettu tekosaarelle (tekeminen kesti viisi vuotta). Junaliikenne kulkee vuoreen rakennettujen tunneleiden läpi, ruuhka-aikoina liikenne tukkeutuu jne.

http://www.csse.monash.edu.au/~jwb/ukiyoe/fuji7.gif

Fuji on Japanin korkein vuori, itse asiassa sammunut tulivuori, jonka huippu on 3776 metrin korkeudessa. Japanilainen sananlasku sanoo, että ”Hän, joka ei kiipeä Fuji-vuorelle vähintään kerran on tyhmä. Hän, joka kiipeää Fuji-vuorelle useammin kuin kerran, on vielä tyhmempi.”

Fuji on japanilaisille pyhä vuori ja jumalten koti. Samalla se on rauhan ja seesteisyyden symboli ja se on yleinen aihe maan taiteessa. Fujin huippu on aina lumen peitossa. Sillä on symmetriset rinteet sekä katkaistun näköinen laki.

https://i2.wp.com/wikitravel.org/upload/en/d/d5/FujiSunriseKawaguchiko2025WP.jpg

Tulivuoria on Japanissa n. 160 (joidenkin lähteiden mukaan 500) kappaletta ja niistä toimivia on arvioitu olevan n. 80 (joidenkin lähteiden mukaan luvut ovat 163 tulivuorta ja 63 toimivaa). Luku on kymmenesosa koko maailman toimivista tulivuorista.

Tuliperäisestä alueesta johtuen Japanissa on paljon pieniä maanjäristyksiä; mikrojäristyksiä on joka päivä ja isoja, tuntuvia järistyksiä koetaan vuodessa tuhatkunta. Joskus maanjäristykset voivat aiheuttaa hyökyaaltoja, tsunameja (japaninkielinen tsunami-sana tarkoittaa ”satama-aaltoa”). Tuliperäisyyden ansiosta voi toisaalta nauttia kuumista lähteistä, onseneista, jotka tuliperäinen maa kuumentaa.

Tietokilpailun vastaukset


Lupasin laittaa tietokilpailun vastaukset kommenttina, mutta eihän nämä sinne mahdu.. Laitan siis tulemaan ihan omana postauksenaan! Saitko kaikki oikein?

1.     Aasiassa asuu lähes

a. 40 %             maailman väestöstä

b. 60 %

c. 80 %

2.     Tokio on maailman

a. suurin metropolialue

b. toiseksi suurin

c. kolmanneksi suurin

Suur-Tokion alueella asuu yli 35 miljoonaa ihmistä.

New Yorkin metropolialueella asuu 23 milj.

3.     Japanin lippu on ainoa maailmassa, minkä keskellä on ainoastaan pallo.

oikein / väärin

Myös Bangladeshin lipussa on auringon kuva: vihreällä taustalla on punainen vapauden aurinko; Palaun lipussa on keltainen täysikuu sinisellä taivaalla.

4.     Japanin keisari on nimeltään

a. Akahito

b. Akihito

c. Akuhito

Todellinen valta on kuitenkin pääministerillä.

5.     Mikä on Japanin valuutta?

Jeni.

6.     Japani ei ole koskaan ollut siirtomaa.              oikein / väärin

7.     Japanilla on ollut siirtomaita.                       oikein / väärin

Japanilla on ollut siirtomainaan Koreat ja Taiwan.

8.     Fuji on

a. kamera → Fujitsu on mm. kamera, samoin Fuji Photo Film

b. vuori → Japanin korkein vuori; sammunut tulivuori

c. pääministeri → Naoto Kan

9.     Japanissa on käytössä talvi- ja kesäaika.              oikein / väärin

Aikaero on seitsemän ja kesäaikana kuusi tuntia.

10. Japani koostuu yli

a. 30             saaresta

b. 300

c. 3000

11.  Japanin pinta-alasta n.

a.  80 % on vuoristoa

b. 50 %

c. 20 %

75-80% on vuoristoa ja lähes yhtä suuri osa, 66,7% on metsien peitossa. Koko maailmassa Japania metsäisempiä maita on vain Suomi.

12.  Japanilla on yhteensä n.

a. 80             tulivuorta

b. 160

c. 320

Kolmasosa tulivuorista on aktiivisia: 60-80 riippuen lähteestä. Jotkin lähteet väittävät Japanissa olevan 500 tulivuorta.

13.  Sakura on merkittävin

a. puu → kirsikkapuu

b. taidemuoto

c. ruokalaji

14.  Japanissa elää apinoita.             oikein / väärin

Pohjois-Honshūn japaninmakakit ovat pohjoisimpia apinoita maailmassa.

15. Sake – kuka tai mikä se on?

Riisiviini. ”Saken tilavuusprosentti on noin 15% ja se muistuttaa maultaankin hieman hyvin kuivaa valkoviiniä. Sakea tarjoillaan sekä kuumana (熱燗 atsukan) että kylmänä (冷や hiya), paremmanlaatuiset juomat kuitenkin yleensä kylmänä.” http://wikitravel.org/fi/Japani#Juo

EKSTRAKYSYMYS:

Vierasperäiset sanat kirjoitetaan japaniksi

a. katakukoilla

b. katakanoilla

c. katakalkkunoilla

:)

Japaniaiheinen tietokilpailu


Ajattelin toisella kokoontumiskerralla pitää tällaisen tietokilpailun. Testaapa itseäsi, saatko kaikkiin 15 kysymykseen oikean vastauksen! Vastaukset laitan kommenttiosioon joko huomenna tai ylihuomenna. Saat myös vastata kommenttilaatikkoon, jos haluat :)

1.     Aasiassa asuu lähes      a. 40 % maailman väestöstä

b. 60 %

c. 80 %

2.     Tokio on maailman    a. suurin metropolialue

b. toiseksi suurin

c. kolmanneksi suurin

3.     Japanin lippu on ainoa maailmassa, minkä keskellä on ainoastaan pallo.

oikein / väärin

4.     Japanin keisari on nimeltään  a. Akahito

b. Akihito

c. Akuhito

5.     Mikä on Japanin valuutta?

6.     Japani ei ole koskaan ollut siirtomaa.         oikein / väärin

7.     Japanilla on ollut siirtomaita.                       oikein / väärin

8.     Fuji on   a. kamera

b. vuori

c. pääministeri

9.     Japanissa on käytössä talvi- ja kesäaika.         oikein / väärin

10. Japani koostuu yli    a. 30 saaresta

b. 300

c. 3000

11.  Japanin pinta-alasta n.  a.  80 % on vuoristoa

b. 50 %

c. 20 %

12.  Japanilla on yhteensä n.  a. 80 tulivuorta

b. 160

c. 320

13.  Sakura on merkittävin         a. puu

b. taidemuoto

c. ruokalaji

14.  Japanissa elää apinoita.   oikein / väärin

15.  Sake – kuka tai mikä se on?

Japanin kielen tyylitasoista sekä miesten ja naisten kielestä


Jos tiedät jotain japanista, olet varmaan kuullut sanan keigo. Se tarkoittaa kunnioittavaa kielenkäyttöä.

Japania puhuvat joutuvat valitsemaan sosiaalisen tilanteen mukaan kielenkäyttönsä, joka vaihtelee kohteliaan ja arkipäiväisen tai kunnioittavan ja nöyrän välillä. Esimerkiksi minä-sanaa vastaa kymmenkunta sanaa: watashi, watakushi, boku, ore jne.

Se, mitä sanaa tai muotoa milloinkin käytetään, riippuu puhujien keskinäisestä suhteesta toisiinsa, puhujan iästä, sukupuolesta ja siitä, mikä asema puhujalla on keskustelukumppaniin nähden esim. työelämässä.

Japanin kielessä on kolme eri kohteliaisuus- tai tyylitasoa, joita ilmaistaan mm. erilaisin verbimuodoin. Kunnioitus kohdistuu puheen aiheeseen, vaatimattomia, nöyriä muotoja käytetään itsestä puhuttaessa ja kohteliaat muodot kohdistuvat kuulijaan. Esimerkiksi itsestään ei voi koskaan käyttää kunnioittavaa etuliitettä o eikä itseensä voi liittää kunnioittavaa jälkiliitettä san (“herra”, “rouva”, “neiti”).

(1) Perustyyliä käytetään puhekielessä läheisten tuttujen kesken. Tämä ilmenee lyhyin verbimuodoin eli perusmuodoin, joita käytetään sanakirjassa (-masu-muodon tilalle tulee perusmuoto ja desu-verbi jää lauseesta usein pois; kysymyslauseessa desu-verbin lisäksi voi jäädä pois myös kysymyspartikkeli ka tai se voidaan korvata no-partikkelilla; myös objektin tunnus o jää usein pois; puhekieleen kuuluu myös omia sanoja). Miesopiskelija voi käyttää lähteä-verbistä perusmuotoa iku: Boku ga iku, lähden. Pitää muistaa, että tämä on tuttavallista, epämuodollista puhekieltä, jota käytetään jokapäiväisessä kanssakäymisessä läheisten ihmisten kesken.

(2) Isälleen puhuessaan edellä mainittu opiskelijapoika kuitenkin käyttää kohteliasta tyyliä, joka ilmenee pidemmillä verbimuodoilla. Verbiin liitetään kohteliaisuutta osoittava suffiksi –masu: Boku ga ikimasu. Kohteliasta tyyliä käytetään myös puhuttaessa tuntemattomien tai vieraampien henkilöiden, myös puolituttujen kanssa; tämä on eräänlainen neutraali standardikieli, jota japanin opiskelijat ensimmäisenä opiskelevat. Kohtelias tyyli on turvallinen ja neutraali puhekielen standardityyli, joka ei loukkaa ketään. Kohtelias kieli on japaniksi teineigo.

(3) Kunnioittavaa tyyliä eli keigoa käytetään asiakaspalvelussa puhuttaessa asiakkaille sekä hierarkiassa eri tasolla olevien välillä eli ylempiarvoisille henkilöille. Kun siis menet Japanissa ravintolaan tai kauppaan, sinua puhutellaan kunnioittavalla tyylillä.  Tätä tyyliä ei voida käyttää puhuttaessa omista tekemisistä. Kun puhutaan opettajasta tai professorista, käytetään erillistä kunnioitusta osoittavaa verbiä: Sensei ga irassharu, opettaja lähtee.

Kun puhutaan opettajasta tämän vaimolle, pitää käyttää irassharu-verbiä osoittaakseen kunnioitusta kyseistä opettajaa kohtaan ja liittää tähän vielä –masu-suffiksi ollakseen kohtelias myös tämän vaimolle: Sensei ga irasshaimasu. Samaa verbimuotoa käytetään, kun puhutaan suoraan opettajalle: Irasshaimasu ka? Menettekö? Tätä kunnioittavan tyylin toista muotoa voidaan käyttää myös, kun puhutaan itsestään tai omasta ryhmästään esimerkiksi asiakkaille. Opinnoissa kunnioittavan tyylin verbimuodot opitaan vasta myöhemmin.

Tasojen nimityksinä voidaan käyttää myös (1) pelkistettyä muotoa tai tuttavallista tyyliä, (2) yksinkertaista kohteliasta muotoa ja (3) edistynyttä kohteliasta muotoa, jolla on kaksi alaluokkaa: kunnioittava ja nöyrä puhetyyli.

Minä-sanan standardi on watashi, watakushi-sanaa tulee käyttää vain muodollisissa tilanteissa ja juhlissa. Naisten sallitaan käyttää atakushi ja atashi. Miespuoliset ylioppilaat voivat sanoa boku niin kauan kuin ovat opiskelijoita, mutta heti valmistuttuaan ja siirryttyään työelämään heidänkin on ryhdyttävä suosimaan watashi-sanaa.

Miesten ja naisten kieli

Myös miesten ja naisten käyttämässä arkikielessä on eroja. Miesten käyttämät muodot ovat yleisesti lyhyempiä ja ”epäkohteliaampia”, kun taas naisten kielessä vilahtelee enemmän kohteliaan tyylin muotoja desu– ja –masu-muotoja. Naisten kieli on pehmeämpää ja sointuvampaa, he käyttävät miehiä runsaammin interjektioita ja postpositioita ja yleistä on suoran puhuttelun välttely. Eroja on myös esim. partikkelien ja suffiksien käytössä.

Miesten ja naisten kielenkäytön eroavaisuudet näkyvät myös kirjoituksessa: alunperin miehet käyttivät kirjoituksessaan ainoastaan kanjeja, kun taas naiset kirjoittivat hiraganoilla. Täten naisten kirjoitus oli ilmavampaa, pehmeämpää ja kevyempää.

Naisilla oli myös paremmat mahdollisuudet tallentaa Japanin puhekieltä kuin miehillä, joten lähes kaikki merkittävät kirjailijat kanamerkkien käyttöönoton jälkeen olivat naisia. Tämä on ainutlaatuista koko maailman kulttuurihistoriassa.

Tästä alkaa J-blog!


Vaikka varmaankin kaikki tässä blogissa esitetyt asiat jo löytyvät jostain suunnalta netistä, kirjoitan ne tänne silti – lähinnä helpottaakseni omaa työtäni, omaksi ilokseni muistiin ja muistoksi, ja, kuka ties, ehkä apuna jollekulle muullekin. Olen opiskellut Japanin kieltä ja kulttuuria pari vuotta, mutten ole kieltä aktiivisesti käyttänyt lainkaan. Nyt olen kaivanut vanhoja opiskeluaikaisia muistiinpanojani, monisteita ja oppikirjoja sekä lainannut kasapäin kirjoja kirjastosta, lueskellut, palautellut asioita mieleeni, opiskellut, tehnyt muistiinpanoja koneella – nimittäin pidän nyt tänä vuonna japanin tunteja kansalaisopistossa (jos ryhmä tulee täyteen).

Asiaa on kertynyt koneelle paljon, ja tuntuu, että saan itsekin paremmin koneelle kootuista asioista tolkun, kun jaottelen asioita tänne blogiin teemoittain. Postailen juttuja – lähinnä kulttuurista – satunnaisessa järjestyksessä, en sitä mukaa kun niitä tunnilla käydään läpi. Tunneilla toki käydään läpi myös kieltä, mutta suurin osa niistä jutuista jää tänne postaamatta. Tämä blogi ei siis ole “oppikirjamainen” selvitys japanista ja Japanin kulttuurista, vaan lähinnä itselleni koottu kokoelma eri teemoista. Ja aina parempi, jos tästä on jollekin muullekin hyötyä!

Kuten tuolla yläpalkissa kerron, blogin nimi viittaa japanilaisiin ilmiöihin kuten J-pop ja J-rock (joista löytyy esimerkkejä sivun alalaidan linkeistä). J-blog on siis samaa kategoriaa, Suomen päässä ainoastaan. Osa ilmiötä, joka on lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun: Japaniaiheisia blogeja löytyy  meiltä runsaasti. Pieni osa niistä löytyy listaltani sivun alalaidasta.

Tervetuloa blogini ja linkkien avulla sukeltamaan kanssani japanilaiseen elämänmenoon pienillä pintaraapaisuilla tuohon eksoottiseen kieleen!

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: