Pieni ääntämisopas japanin kieleen


Japani on verrattain helppo ääntää suomalaiselle kielenopiskelijalle.

Japanin kielen vokaalit a, i, u, e ja o ääntyvät samoin kuin suomen, paitsi u on suomalaista u:ta suppeampi ja muistuttaa ruotsin u:ta, y:hyn vivahtavaa keskivokaalia (suomen u on takavokaali, i etuvokaali, joten japanin u on jotain siltä väliltä).

Kirjoitettaessa japania latinalaisin kirjaimin pitkät vokaalit merkitään macron-yläviivalla:

ā [aa]: depāto [depaato] – tavaratalo

ū [uu]: menyū [menjuu] – ruokalista

ē [ee]: karē [karee] – curry rice, japanilainen currykastike riisillä

ō [oo]: arigatō [arigatoo] – kiitos

Englannissa usein ō:n tilalla kirjoitetaan ou: arigatou.

Englannissa yleensä käytetään pitkästä i:stä kirjoitusasua ī.

Valitettavan usein suomen- ja englanninkielisissä matkaoppaissa yms. pitkät vokaalit kirjoitetaan lyhyinä ja ilman macron-viivaa, esim. *arigato.

Vokaaliyhtymä ei lausutaan [ē]: eigo [ēgo] – englannin kieli.

Yleensä i ja u jätetään ääntämättä tai äännetään heikosti sanan lopussa ja soinnittomien konsonanttien välissä erityisesti tavuissa su ja shi: desu [des] – olen/on, deshita [deshta] – olin/oli.

W ääntyy kuten ’wine’ englannissa, mutta huulia ei pyöristetä: wain – viini .

R on hyvin pehmeä r:n ja l:n välimuoto, yksitäryinen r, miltei kuin suomen [l] sanassa ’tule!’. Tämä r ääntyy lähes samassa kohdassa kuin suomen r, mutta hyvin lyhyenä. L-kirjainta ei japaninkielisissä sanoissa esiinny, mutta lainasanojen l ääntyy kuten r.

Y lausutaan [j]: oyasumi [ojasumi] – hyvää yötä/öitä.

J äännetään kuten englantilaisessa nimessä John: jūzu [dʒuuzu] – mehu.

Ch ääntyy “aivastusäänteenä” [t∫] kuten nimessä Tshehov: konnichiwa [konnit∫iwa].

Anteeksi-fraasit japaniksi


Mitä fraaseja japaniksi voi käyttää pyydettäessä anteeksi?

Imagecourtesy of bigjom / FreeDigitalPhotos,net

Imagecourtesy of bigjom / FreeDigitalPhotos,net

Gomen nasai

’anteeksi’ esim. astuttaessa jonkun varpaille, tönäistessä, puhelinnumerosta erehdyttäessä; ei niin muodollinen kuin sumimasen; puhekielessä lyhentyy muotoihin ‘gomen ne’ (tai miesten puheessa ‘gomen na’) ja ‘gomen’

Sumimasen

’anteeksi kun vaivaan’ esim. kaupan myyjälle, kadulla ohittaessa ihmisiä, tönäistessä, poistuttaessa huoneesta, kutsuessa tarjoilijaa paikalle; tietyissä tilanteissa tarkoittaa myös ’kiitos’ (joku on tehnyt eteeni töitä ja pyydän häneltä anteeksi aiheuttamaani vaivaa; saadessani istumapaikan täydessä junassa tai kun joku avaa minulle oven; kaupan kassat rahaa vastaanottaessaan sanovat ‘sumimasen’); puhekielessä usein lyhentyy muotoon ‘suimasen’

→ anteeksipyyntöön vastataan ’iie!’

→ jos joku käyttää sanaa sumimasen kiittäessään, siihen vastataan ’dō itashimashite’

Shitsurei shimasu

’anteeksi jo etukäteen’, ’olenpas epäkohtelias’ esim. astuttaessa huoneeseen, myöhässä tullessa, vessaan poistuttaessa tai poistuttaessa huoneesta, tai puhelua lopettaessa; synonyymi on ‘shitsurei shimashita’; puhekielessä lyhentyy muotoon ‘shitsurei’ (lähinna miesten puheessa)

→ tällöin voidaan vastata dōzo ’ole hyvä’

Shitsurei desu ga…

’anteeksi, mutta…’

Kiitokset japaniksi


Kiittää voi japaniksi usealla eri tavalla riippuen tilanteesta.

Image courtesy of David Castillo/FreeDigitalPhoto.net

Dōmo arigatō gozaimasu – muodollisin, kohteliain tapa sanoa kiitos

Dōmo arigatō – kohtelias

Arigatō gozaimasu – kohtelias

Arigatō – ei niin muodollinen

Dōmo – vähiten muodollinen

→ kiitokseen vastataan

Dō itashimashite – eipä kestä (lahjasta, neuvoessa tietä)

Kochira koso – samoin, ’ilo oli minun puolellani’

Iie – ei se mitään (kun on ojentanut tippuneen tavaran)

Mitä pidempi fraasi, sen kohteliaampi se on; hyvän huomenen tervehdys ’ohayō gozaimasu’ on kohteliaampi ja muodollisempi kuin lyhyempi ’ohayō’.

Kiittää voi yksinkertaisesti sanalla ’arigatō’, mutta ilmaukset ’dōmo arigatō’ ja ’arigatō gozaimasu’ ovat kohteliaampia. ’Dōmo arigatō gozaimasu’ on hyvinkin muodollinen, kun taas pelkkä ’dōmo’ on kiitoksista epävirallisin.

Tervehdykset videolla


Pari päivää sitten käytiin läpi tervehdyksiä. Kertaa ne vielä tämän videon avulla!

Video

Pikkujohdanto japanin kieleen


Yleistä japanin kielestä

Japaninkielinen teksti on “sekamelska” kanjeja (日本 Nihon, Japani), hiraganoja (ようこそ yōkoso ’tervetuloa’), katakanoja (フィンランド Finrando, Suomi) sekä latinalaisia kirjaimia ja numeroita joko ylhäältä alas tai vaakasuoraan kirjoitettuna – tai molemmilla tavoilla, varsinkin, jos on kyse mainoksesta, kuten esimerkiksi tässä kuvassa.

Hiragana- ja katakanatavumerkkejä on molempia 46 kappaletta (perusmerkit, lisäksi on yhdistelmämerkit). Jokapäiväisessä käytössä on myös parituhatta kanji-sanamerkkiä, mutta jo 500 kanjilla pärjäilee. Lauseiden sanat kirjoitetaan yhteen ilman sanavälejä, siksi latinalaisin kirjaimin kirjoitettujen japaninkielisten sanojen (rōmaji) kirjoitusasu vaihtelee: ocha, o-cha ja o cha ovat sama sana, tarkoittaen vihreää teetä.

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Japania kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen, ja lehtiäkin luetaan meidän logiikalla ajateltuna takakannesta lähtien. Nykyisin japania kirjoitetaan myös ”meidän tapaan” vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta.

Japanilla ei ole sukulaiskieliä, joten se eroaa niin sanastoltaan ja kieliopilliselta rakenteeltaan kuin kirjoitusjärjestelmältäänkin täysin muista kielistä. Japanissa esimerkiksi ei yleisesti ottaen ole erikseen yksikköä ja monikkoa, mutta verbien lisäksi myös adjektiiveilla on menneen ajan muoto (oishii on ’hyvänmakuinen’, desu on olla-verbi; oishii desu ’(ruoka) on hyvää’ – oishikatta desu ’oli hyvää’).

Lainasanoja japanissa on runsaasti, mutta monet englantilaiset sanat muuntuvat tunnistamattomaan muotoon, kaikki lainasanat kun mukautetaan japanin ääntämykseen. Japanissa ei esimerkiksi ole äänteitä [ä], [ö], [l] ja [v] ja yksittäisiä konsonantteja kuten [t] tai [f] ei japanissa esiinny. Englannin äänteitä täytyy siis korvata japanin äänteillä (esim. v → b), toisaalta taas sanoihin on joskus laitettava mukaan myös ylimääräisiä äänteitä (esim. night life → naito raifu). Länsimaiset lainat kirjoitetaan katakanoilla.

Myös japanilaisten englannin ääntämys tuottaa toisinaan ymmärrysvaikeuksia. Sanat saatetaan ääntää japanilaisittain, esim. ’first’ voi kuulostaa sanalta ’fast’. Myös ns. japlish kylteissä ja ruokalistoissa voi aiheuttaa hilpeyttä.

Japanin kielessä on kolme kohteliaisuus- tai tyylitasoa: tuttavallinen puhekieli eli perustyyli, peruskohtelias puhe tai kohtelias tyyli, jota ulkomaalaiset opiskelijat ensimmäiseksi opiskelevat, ja kohtelias puhetapa eli kunnioittava tyyli keigo. Tilanteen lisäksi sana- ja verbimuodot valikoituvat niin puhekumppanin kuin oman persoonankin mukaan. Myös miesten ja naisten käyttämä kieli eroavat toisistaan.

Jos kirjoitusjärjestelmä kiinnostaa tai haluat tarkistaa jonkin kanjin merkityksen esimerkiksi Japanissa matkalla ollessasi, yleisimpiin kanjeihin ja niiden merkityksiin voit tutustua David Hallgrenin sivuilla http://www.davidhallgren.se/nihon/jouyoukanji.asp. Sanojen ääntämisohjeet on kuitenkin japaniksi kirjoitettu (merkitykset englanniksi). Kanji Land -sivustolla http://japanese.about.com/library/blkodgrade1.htm ääntämisohjeet on annettu latinalaisin kirjaimin.

Kouluissa käytettävän kanataulukon (hiraganat + katakanat) voi printata täältä: http://img.photobucket.com/albums/v495/Naino/Japanese_Syllabary_Chart.gif.

Gomen kudasai, ittekimasu ja tadaima


Muutamaa japanilaista tervehdystä ei voi suoraan suomentaa tai kääntää muille kielille.

 

 ~Image courtesy of digitalart / FreeDigitalPhotos.net~

~Image courtesy of digitalart / FreeDigitalPhotos.net~

 

Kun joku tulee vieraisille toisen kotiin, tämä huutelee ovelta ‘gomen kudasai’, tietysti kumarruksen kera. Tämä voidaan periaatteessa suomentaa ‘päivää’, mutta se tarkoittaa lähinnä ‘huhuu, onko ketään kotona’, kohteliaasti sanottuna tosin, tai ‘anteeksi että häiritsen’.

Kun perheenjäsen lähtee kotoa tai työntekijä työpaikaltaan, lähtijä sanoo ‘ittekimasu’, mikä tarkoittaa  ‘minä menen ja tulen takaisin’. Kotiin tai työpaikalle jäävä vastaa tähän ‘itterashai’, ‘mene ja tule’.

Kun perheenjäsen tulee kotiin, tämä sanoo ‘tadaima’, ‘olen kotona’, ‘moikka, tulin kotiin’. Tulijalle vastataan ‘okaeri’ tai ‘okaeri nasai’.

Tervehdyksiä japaniksi ja kumartamista


Kerrataan tervehdykset!

Hyvää huomenta:
Ohayō (gozaimasu) – käytetään yleensä ennen kymmentä

Hyvää päivää:
Konnichiwa – käytetään klo 10-18

Hyvää iltaa:
Konban wa – käytetään kuuden jälkeen

Hyvää yötä:
Oyasumi (nasai)

Näkemiin:
Dōmo arigatō gozaimasu – tarkoittaa ’kiitos’ (tästä tapaamisesta)

→ tähän voidaan vastata kochira koso – ’ilo oli minun puolellani’

Sayōnara – on pikemminkin ’hyvästi’

Nähdään huomenna / huomiseen:
Mata ashita

Irasshaimase – ’tervetuloa’ (tai ’päivää’); näin asiakaspalvelijat tervehtivät asiakkaitaan kaupassa, ravintolassa ja majapaikoissa, ja pois lähtiessäsi asiakaspalvelijoiden suusta kuuluu dōmo arigato gozaimashita ’kiitos (käynnistä tai näkemiin)’

Kun suluissa olevat sanat jättää fraasista pois, saadaan epämuodollisempi tervehdys; mitä pidempi fraasi, sen kohteliaampi se on. Esimerkiksi ‘heippa’ voidaan sanoa monellakin eri tavalla riippuen tilanteesta, mutta virallisempiin yhteyksiin ei käy vaikkapa ‘dewa mata‘, ‘ja mata‘, ‘mata ne‘ tai ‘ja ne‘. Mitä muita hyvästelyjä tiedät?

Kumarrukset

Kumarrus on kohtelias tervehdys. Kumartamisen etiketti on mutkikas, mutta ulkomaalaiselta riittää pieni kumarrus. Japanilaisten välillä kumarruksen syvyys riippuu mm. tilanteesta ja henkilöiden suhteesta toisiinsa. Täältä voit katsoa eri kumarruksia.

Mitä hassua tässä the Huffington Postin julkaisemassa kuvassa on?

Jos vastapuoli kättelee, kättele, mutta älä voimakkaasti ja vältä suoraan silmiin katsomista. Älä kuitenkaan itse tarjoa kättä ensin, vaan kuulostele, kummarretaanko vai kätelläänkö; pallo on isännälläsi, varaudu ottamaan koppi!  Jos vastapuoli kumartaa, kumarra aina takaisin – hillitysti – äläkä silloin kättele. Obama siis sekä kumartaa että kättelee samanaikaisesti – mutta ainakin tarkoituksena on kunnioitus ja tuskin tässä tilanteessa etikettivirhettä on otettu loukkaavana.

Japanissa sekä tervehditään että hyvästellään kumartaen, ja kummarrusta harrastavat niin naiset kuin miehet, mutta japanilaiset kumartavat myös muissa tilantessa, esimerkiksi kiitettäessä ja anteeksipyydettäessä, jopa puhelimeen puhuttaessa, ja sinulle kumarretaan astuessasi sisään liikkeeseen, hotelliin tai majataloon. Myös junassa oleville matkustajille saatetaan kumartaa asemalaiturilta käsin (katso tästä videosta) sekä lähtevien bussien matkustajille vaikkapa lentokentän edustalla (tämä video). Itse liikennevälineille siis ei kumarrella :) Tästä en tiedä, onko urbaanilegenda vai ei, mutta muistaakseni Tokiopassissa kerrottiin, että joissakin busseissa on kuljettajan lisäksi henkilö, jonka ainoana tehtävänä on kumartaa sisään astuvalle matkustajalle. Mikä unelmatyö :D

Kun kumarrat, pidä selkä ja jalat suorana, kantapäät yhdessä. Miehet pitävät käsiä sivuilla, naiset edessä toinen käsi toisen päällä. Kumarrus lähtee alaselästä, älä nyökäytä pelkästään päätä. Kumartaessasi kuitenkin kumarra myös päätä ja siirrä katse kohti lattiaa. Taivuta koko ylävartaloa. Ota suurempi etäisyys vastapuoleen, etteivät päät kolahda yhteen.

Ainakin YouTubesta löytyy paljon videoita aiheesta, jos haluat opetella kumartamista oikeaoppisesti. Pääsääntö kuitenkin on, että ulkomaalaiselta jo pieni kumarrus tervehdittäessä ja esittelyn yhteydessä on kohtelias, kunhan se ei ole pelkkä pään heilautus.

Japanin verbejä


Japanissahan verbit eivät taivu persoonissa lainkaan. Sen sijaan verbeistä saadaan johdettua useita eri muotoja, kuten esim. tästä listasta näkee. Taivutuksen perusteella japanin verbit jaotellaan kolmeen eri ryhmään: konsonanttivartaloisiin, vokaalivartaloisiin ja epäsäännöllisiin verbeihin (joita onneksi on vain pari kappaletta :).

Lista yleisimmistä japanilaisista verbeistä taivutuksineen löytyy tästä linkistä. Esim. verbistä iku (mennä) aukeaa linkki, mistä löytyy verbin taivutusluokka (1 eli konsonanttivartaloinen, verbi kun lähtee taipumaan k-konsonantin jälkeen ik|u), kohtelias muoto (ikimasu) ja kielteinen muoto (ikimasen), menneen ajan muoto (ikimashita) ja menneen ajan muoto kielteisenä (ikimasen deshita), mutta myös muut taivutukset.

Vastaavasti toisen ryhmän eli vokaalivartaloisiin verbeihin kuuluvan miru-verbin (katsoa) taivutuksesta löytyy sen sanavartalo eli mi (verbi siis lähtee taipumaan i-vokaalin jälkeen mi|ru), sen kohtelias muoto mimasu, kielteinen muoto mimasen, menneen ajan muoto mimashita, menneen ajan kielteinen muoto mimasen deshita jne.

Hiraganalaulu


Kuuntele hiraganojen ääntämys laulussa – ja opettele nämä tavumerkit samalla!

Perhetermit japaniksi


kazoku = perhe

Oman perheen nimityksiä käytetään, kun kerrotaan omista perheenjäsenistä muille, oman perheen ulkopuolisille henkilöille. Perheen sisällä taas vanhempia perheenjäseniä puhutellaan aina kunnioittavasti, samoilla nimityksillä kuin toisen henkilön perheestä. Lapsi siis nimittää omaa isäänsä nimityksellä otōsan, mutta puhuessaan kaverilleen isästään tämä käyttää nimitystä chichi.

Oma perhe                     Toisen perhe

mies                                    otto, shujin                     goshujin

vaimo                                 kanai, tsuma                okusan

isä                                       chichi                          otōsan

äiti                                     haha                            okāsan

lapsi                                   ko, kodomo                   okosan

poika                                  musuko                       musukosan

tyttö                                   musume                      musumesan, ojōsan

vanhempi veli                     ani                              oniisan

nuorempi veli                      otōto                           otōtosan

vanhempi sisko                   ane                              onēsan

nuorempi sisko                   imōto                          imōtosan

isoisä                                  sofu                            ojiisan

isoäiti                                 sobo                            obāsan

setä                                     oji                               ojisan

täti                                      oba                              obasan

Plus muutama muu sana:

sukulaiset          shinseki

veljekset            kyōdai

sisarukset           shimai

serkku               itoko

Täältä löytyy kanjeja sukulaisuussanoista.

Previous Older Entries

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: