Pikkujohdanto japanin kieleen


Yleistä japanin kielestä

Japaninkielinen teksti on “sekamelska” kanjeja (日本 Nihon, Japani), hiraganoja (ようこそ yōkoso ’tervetuloa’), katakanoja (フィンランド Finrando, Suomi) sekä latinalaisia kirjaimia ja numeroita joko ylhäältä alas tai vaakasuoraan kirjoitettuna – tai molemmilla tavoilla, varsinkin, jos on kyse mainoksesta, kuten esimerkiksi tässä kuvassa.

Hiragana- ja katakanatavumerkkejä on molempia 46 kappaletta (perusmerkit, lisäksi on yhdistelmämerkit). Jokapäiväisessä käytössä on myös parituhatta kanji-sanamerkkiä, mutta jo 500 kanjilla pärjäilee. Lauseiden sanat kirjoitetaan yhteen ilman sanavälejä, siksi latinalaisin kirjaimin kirjoitettujen japaninkielisten sanojen (rōmaji) kirjoitusasu vaihtelee: ocha, o-cha ja o cha ovat sama sana, tarkoittaen vihreää teetä.

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Image courtesy of pixbox77/FreeDigitalPhotos.net

Japania kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen, ja lehtiäkin luetaan meidän logiikalla ajateltuna takakannesta lähtien. Nykyisin japania kirjoitetaan myös ”meidän tapaan” vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta.

Japanilla ei ole sukulaiskieliä, joten se eroaa niin sanastoltaan ja kieliopilliselta rakenteeltaan kuin kirjoitusjärjestelmältäänkin täysin muista kielistä. Japanissa esimerkiksi ei yleisesti ottaen ole erikseen yksikköä ja monikkoa, mutta verbien lisäksi myös adjektiiveilla on menneen ajan muoto (oishii on ’hyvänmakuinen’, desu on olla-verbi; oishii desu ’(ruoka) on hyvää’ – oishikatta desu ’oli hyvää’).

Lainasanoja japanissa on runsaasti, mutta monet englantilaiset sanat muuntuvat tunnistamattomaan muotoon, kaikki lainasanat kun mukautetaan japanin ääntämykseen. Japanissa ei esimerkiksi ole äänteitä [ä], [ö], [l] ja [v] ja yksittäisiä konsonantteja kuten [t] tai [f] ei japanissa esiinny. Englannin äänteitä täytyy siis korvata japanin äänteillä (esim. v → b), toisaalta taas sanoihin on joskus laitettava mukaan myös ylimääräisiä äänteitä (esim. night life → naito raifu). Länsimaiset lainat kirjoitetaan katakanoilla.

Myös japanilaisten englannin ääntämys tuottaa toisinaan ymmärrysvaikeuksia. Sanat saatetaan ääntää japanilaisittain, esim. ’first’ voi kuulostaa sanalta ’fast’. Myös ns. japlish kylteissä ja ruokalistoissa voi aiheuttaa hilpeyttä.

Japanin kielessä on kolme kohteliaisuus- tai tyylitasoa: tuttavallinen puhekieli eli perustyyli, peruskohtelias puhe tai kohtelias tyyli, jota ulkomaalaiset opiskelijat ensimmäiseksi opiskelevat, ja kohtelias puhetapa eli kunnioittava tyyli keigo. Tilanteen lisäksi sana- ja verbimuodot valikoituvat niin puhekumppanin kuin oman persoonankin mukaan. Myös miesten ja naisten käyttämä kieli eroavat toisistaan.

Jos kirjoitusjärjestelmä kiinnostaa tai haluat tarkistaa jonkin kanjin merkityksen esimerkiksi Japanissa matkalla ollessasi, yleisimpiin kanjeihin ja niiden merkityksiin voit tutustua David Hallgrenin sivuilla http://www.davidhallgren.se/nihon/jouyoukanji.asp. Sanojen ääntämisohjeet on kuitenkin japaniksi kirjoitettu (merkitykset englanniksi). Kanji Land -sivustolla http://japanese.about.com/library/blkodgrade1.htm ääntämisohjeet on annettu latinalaisin kirjaimin.

Kouluissa käytettävän kanataulukon (hiraganat + katakanat) voi printata täältä: http://img.photobucket.com/albums/v495/Naino/Japanese_Syllabary_Chart.gif.

Leave a comment

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)