Japanilaisesta kulttuurista


Nihon, Nippon = Japani 日本

Nihon-jin, Nippon-jin = japanilainen, japanilaiset 日本人

Nihon-go, Nippon-go = japanin kieli 日本语

 

On esitetty monta teoriaa japanilaisten alkuperästä. Japanin saarten vanhin kerrostuma on saattanut tulla Polynesian suunnalta. Japanilaiset ovat saattaneet tulla myös Aasian mantereelta nykyisen Korean niemimaan kautta, tai Filippiinien ja Indonesian saaristosta.

Japanilaiset pysyivät pitkään etnisesti yhtenäisenä ryhmänä lähes täydellisessä eristyksessä muusta maailmasta, myös naapureistaan. Toisaalta Japani on historian saatossa saanut paljon vaikutteita vanhasta kiinalaisesta ja korealaisesta ja myöhemmin länsimaalaisesta kulttuurista, mutta Japani on sulattanut näitä vaikutteita ja yhdistellyt näitä omiin piirteisiin. Näin se on onnistunut luomaan omaperäisen kulttuurin. Hovikulttuurin kukoistus sai aikan kiinalaisperäisen kulttuurin japanilaistumisen, kun kiinnostus Kiinan kulttuuria kohtaan hiipui. (Japanilaisen, kiinalaisen ja korealaisen kultturin yhtäläisyyksistä ja eroista kannattaa lukea Japanin kulttuuri -kirjasta sivulta 423 lähtien.)

Samoin kuin kiinalaisista ja korealaisista vaikutteista, niin myös länsimaisista japanilaiset ovat suodattaneet parhaat, itselleen toimivimmat palat ja muokanneet ne yhteensopiviksi vanhojen käytänteidensä kanssa. Japanilaiset siis ovat osanneet sopeuttaa ulkomaiset vaikutteet omiin tapoihinsa luoden ainutlaatuisen kulttuurin.

Esimerkiksi omaksuttuaan kiinalaisten käyttämän kanjikirjoituksen 500-luvun alussa siitä johdettiin kaksi tavukirjoitusjärjestelmää, hiraganat ja katakanat. Nykyään japaninkielisessä tekstissä kaikkia kolmea järjestelmää käytetään rinta rinnan.

Japanilaiset tuntevat voimakasta kansallista yhteenkuuluvuutta johtuen maantieteellisestä ja valtiollisesta eristäytyneisyydestä, mutta myös keskinäisestä kanssakäymistä säätelevästä tapakulttuurista sekä ainutlaatuisesta äidinkielestään.

Japanin valtiollinen eristäytyminen alkoi 1600-luvun alussa, 1639, jatkuen yli 200 vuotta. Vaikka ajanjakso tunnetaan eristäytymiskautena, yhteydet länsimaiseen kulttuuriin eivät katkenneet täysin; kauppaa käytiin Eurooppaan ja kauppa Kiinan ja Korean kanssa jatkui yhtä vilkkaana kuin aiemminkin. Kuitenkin vain Koreaan Japanilla oli varsinaiset valtiosuhteet.

Keisari Meijin tulo valtaan vuonna 1868 käynnisti länsimaalaistumisen, mikä alkoi näkyä niin pukeutumisessa kuin koulutuksessa ja armeijassakin. Kuitenkin vain harvat saivat osallistua länsimaisen kulttuurin ”kummajaisiin” 1870-luvulla, kun taas 1920-luvulla länsimaisen massakulttuurin kehitys loi suurissa kaupungeissa ennenkokematonta kansainvälisyyttä ja kosmopoliittisuutta. Kehitystä edesauttoi Tokion suurta maanjäristystä seurannut uudelleenrakentaminen 1923, kun kaupunkiin alettiin rakentaa ajanviettopaikkoja kuten baareja, kahviloita ja tanssihalleja. Myös radio, äänilevyt ja elokuvat levittivät länsimaista kulttuuria. Permanenttikiharoista, lyhyistä hameista, tyttörevyistä ja sanaristikoista tuli suosittuja, ja amerikkalainen baseball synnytti suorastaan manian. Myös golf ja tennis tulivat suosituiksi, ja japanilaiset yleisurheilijat ja uimarit saavuttivat voittoja olympialaisissa 1920-luvun alkupuolella. Kulttuurin piirissä koettiin kuitenkin vastareaktio tälle länsimaisen kulttuurin aallolle 1930-luvulla. Ratkaisevaa nyky-Japanin kehitykselle oli 1945 alkanut amerikkalaisten johtama seitsemän vuoden miehityskausi.

Suomalaiset ja japanilaiset usein kokevat keskinäistä sielujen sympatiaa, me ymmärrämme usein japanilaisia ihmisiä ja tapoja paremmin kuin muunmaalaiset, ja japanilaiset usein kokevat Suomen jollain tavalla tutuksi. Kulttuureissamme onkin monia samankaltaisia piirteitä:

  • kylpykulttuuri
  • raa’an kalan syöminen
  • rehellisyys
  • rauhallisuus
  • hiljaisuuden arvostaminen
  • myöskään esim. neuvottelutilanteessa hiljainen hetki ei ole ongelma
  • muiden päälle ei puhuta
  • yksinkertainen ja kaunis design
  • luonnonmateriaalien ja käsittelemättömän puun arvostaminen rakennusarkkitehtuurissa
  • kotona liikutaan sukkasillaan, ei kengät jalassa, kuten monissa muissa maissa
  • meillä kantele, japanilaisilla koto-soitin
  • kielen samantyyppinen ääntäminen; japani voi kuulostaa hieman suomelta samantyylisine tavuineen (jos ei kuuntele, mitä/mistä puhutaan!)

Lisäksi luonnolla on suuri merkitys. Alkukeväästä Japanissa kukkivat luumupuut. Maalis-huhtikuun vaihteessa sakura- eli kirsikkapuut kukkivat noin viikon verran ja kirsikkapuiden kukkiminen on japanilaiselle kevään kohokohta, jolloin kokoonnutaan puistoihin syömään, juomaan ja laulamaan.

Toisin kuin monet ajattelevat, japanilaiset eivät kaikki näytä samalta; antropologisesti japanilaiset koostuvat kolmenlaisesta aineksesta:

  • vanhimman kansanosan, ainu-kansan, rippeitä elää Hokkaidōssa n. 25 000
  • nuorempaa rotuainesta edustavat malaijilaismongolidit (60%) – vartaloltaan lyhyitä ja kasvoiltaan pyöreitä – ja
  • kiinalaismongolidit (30%) – vartalon pituus ja solakkuus, kasvojen kapeus ja korkea kallo
(Japanilaisen, kiinalaisen ja korealaisen kulttuurin yhtäläisyyksistä ja eroista voi lukea esim. Japanin kulttuuri -kirjasta sivulta 423 lähtien.)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: