Kirjoittaminen


https://i2.wp.com/www.omniglot.com/images/langsamples/udhr_japanese.gif

Kuten ylläolevasta tekstinpätkästä näkee, japaninkieliset lauseet ovat yhdistelmiä kanatavumerkeistä ja kanjeista. Normaalisti lauseissa ei ole sanavälejä, vaan sanat kirjoitetaan yhteen – kuitenkin japanin kielen opiskelijoille suunnatuissa oppikirjoissa sanat kirjoitetaan erikseen :) Myöskään kysymysmerkkejä ei käytetä, vaan lauseiden lopussa on piste: Kysymyksen merkkinä on ka-liite, joka vastaa lähinnä suomen -ko, -kö-päätettä.

Länsimaalaisissa, katakanoilla kirjoitettavissa erisnimissä etu- ja sukunimen väliin kirjoitetaan piste erottamaan nimet toisistaan, mutta kaksiosaisten nimien väliviivaa ei käytetä: ビル・ゲイツBill Gates. Lainausmerkit näyttävät tältä: 「」. Aaltomerkkiä käytetään ilmoittamaan ”jostakin johonkin”: 月〜金曜日 maanantaista perjantaihin. Katso myös hauskat karttasymbolit! http://fi.wikipedia.org/wiki/Japanilaiset_karttasymbolit

Japania kirjoitetaan joko

vasemmalta oikealle vasemmasta ylänurkasta; suurin osa nettisivustoista on kirjoitettu näin

tai sitä kirjoitetaan perinteiseen tapaan ylhäältä alas oikeasta ylänurkasta alkaen; sanoma- ja aikakauslehdet, romaanit, runot, sarjakuvat, elokuvien tekstitykset kirjoitetaan tällä tavalla

Eli jommallakummalla tavalla:

Japanese text with furigana

Hyvin monesti vain vaikeimpien kanjien ääntämisasut on merkitty tekstiin, kun taas esim. oppikirjoissa kanjien lukutavat on kirjoitettu niiden yläpuolelle, kuten edellisissä tekstinpätkissä.

Erilaisia kirjoitustyylejä/fontteja (kopsattu täältä):

ming dynasty print stylegothic print styletext book print stylesquare styleflowing stylesemi-cursive stylecursive style(very) cursive stylehandwritten text

Japanese scripts

Japanese has, like most languages, a few different writing styles. Quite obviously you know a few different ones for english/american, because your handwriting isn’t going to look like the “microsoft sans serif” font this is typed in, and neither will something written in cursive italics look much like either this sans serif font or your handwriting. In fact, the “A” alone will look completely different in all three scripts. Japanese has a few common faces, which have come from the various approaches to the Kanji system as employed since +/- 600 a.d.

Aside from normal printform styles, there are also old block-print styles, and the cursive styles that come from the artistic approach. (Compare this to our use of gothic caligraphy). As an illustration of the differences in Japanese fonts, let’s look at the various forms one might encounter as main writing forms, if they can indeed so be called, since most were derived from brushes or woodblocks rather than pens.


Ming dynasty print style

ming dynasty print style

This is the 明朝 (minchou) type face. This is the most used type face in Japan, found in newspapers, in your word processor, etc. It is characterised by clearely identifiable strokes, thick verticals and thin horizontals, angular corners and serifs at the end of strokes.

Gothic print style

gothic print style

This is the ゴシック (gothic) typeface. This is the second most used type face in Japan. You will find it on for instance signs and the likes. Unlike minchou it doesn’t have all the serifs or thickness differences. it just shows the essence of a kanji without the pleasantries and decorations.

Text book print style

text book print style

The 教科書 (kyoukasho) or “text book” type face is used quite often in – not surprisingly – text books and the likes. It is similar to the minchou type face, but feels slightly less computer inspired, and looks more a mix between a computer font and a carefully pencilled one.

Block style

square style

This style, called 楷書, is the type face originating from wood block carving. Every stroke is “written” individually, and thus makes it an intensive typeface to write (brush) in. While prettier than the kaisho scripts, it’s also sometimes harder to read. It is actually similar to the minchou typeface, which also originated from woodblock carving, but differs in style by being less rigid and having serifs at different strokes.


Flowing and semi-cursive style

flowing style semi-cursive style

A cursive simplified way of writing, in “行書” style the strokes ‘flow’ more and in some places, more complex compounds are simplified. This style is typically used in hand writing, such as letters or memos. The first of the two images shows a “readable” gyousho style, close to neat handwriting, while the second is a far more flowing style and closer to how someone who writes fast would probably write Japanese, connecting up strokes and simplifying along the way..

Cursive or “grass” style

cursive style (very) cursive style

The artistic “shorthand” form of writing, in “草書” style most compounds are stroked without the brush or pen ever actually leaving the paper. This means there are a lot of thin connecting lines between actual strokes which can confuse reading, but also most compounds are simplified, which makes recognition of sousho kanji very hard to impossible if one is not familiar with it. (the “grass” in the style name comes from the fact that the 草 in 草書 means grass or weeds)


Seal style

seal style

This style, called 添書 is almost exclusively used for 判子 (hanko), name seals. They’re used in the red “signatures” you see on Chinese and Japanese caligraphic art, as well as being used as normal signature in Japan, where you are expected to have a little stamp with your name in tensho for signing for your mail order packages, as contract signatures, etc.


Handwriting

handwritten text

Finally an important style: handwriting. You don’t really have a block of wood or a paintbrush and some caligraphical paper at hand most of the time, so it’s not unimportant to note that handwritten japanese of course also has its own distinct look. There are some differences between handwritten and printed japanese, and these are probably apparent if you compare the following two images

handwritten text

The top two scripts are different hand writings, the bottom two are the standard gothic and minchou scripts. There are clear differences in both several hiragana, and many graphical components in kanji, which to have a “proper” handwriting, you need to learn. Luckily, many books on learning kanji will list both the printed version and the handwritten version so you can learn to read both forms, and write the correct form.


Some examples

It is interesting to note the differences between these styles if we look at how several kanji are written across these type faces:

various characters in all styles

We see the obvious differences in the first four/five rows, but the really problematic changes come in the sixth and seventh row, which are the cursive styles. In the sixth row (gyousho) we see many stroke getting combined and many forms simplified so that they can be brushed easier, and in the seventh row we essentially abandon all hope of being able to figure out what the character was…

Or do we? Complex as it may look, there are rigid style guides on what are and what aren’t proper gyousho and sousho forms, and there are books and even dictionaries available that teach you how to read and write these forms. With practice, you can learn to read and write these forms almost as fast and probably faster than “regular” writing respectively.

An interesting set is the two characters 女, woman and 天, heaven. In their sousho form they look a remarkable amount like め and て, which is because め and て originaly come from exactly these kanji, in this form. All of the modern hiragana come from sousho forms of certain kanji (katakana originated as subcomponents from kanji in square style) and for some sousho texts it’s not easy to tell whether you’re dealing with a sousho kanji or a cursive hiragana thrown into the mix.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)

%d bloggers like this: