Kirjoitusjärjestelmä


https://i0.wp.com/img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/matkailu/ulkomaat/japani/516467.jpg

Kirjoittamiseen käytetään japanin kielessä kolmea eri kirjoitusjärjestelmää (japanissa ei ole kirjaimia/aakkosia):

  1. kiinalaisperäisiä kanji-merkkejä eli sanamerkkejä
  2. hiragana-tavukirjoitusta
  3. katakana-tavukirjoitusta
  • yksi kanji vastaa yhtä sanaa
  • hiraganat ja katakanat  ovat foneettisia tavumerkkejä ja niitä kutsutaan yhteisnimellä kanat/kanakirjoitus
  • japanissa on vain avotavuja (eli vokaaliin päättyviä tavuja), paitsi n, joten kaikki muut kanat päättyvät vokaaliin a, i, u, e tai o
  • a, i, u, e, o ovat lyhyitä vokaaleita
  • hiraganoja ja katakanoja on molempia 46 kappaletta + yhdistelmämerkit, joita on 58 (tai 61, jos じゃ じゅ じょ lisäksi otetaan lukuun myös
    ぢゃ ぢゅ ぢょ)
  • kuten mainitsin, kanji oli perinteisesti lähinnä miesten kirjoitusjärjestelmä ja sitä käyttivät vain oppineet, papit ja virkamiehet; naiset kirjoittivat kanamerkeillä
  • kanat juontavat juurensa kanjeista. Kun kanjit lainattiin Kiinasta, kohdattiin monia ongelmia, koska kiina eroaa rakenteeltaan täysin japanista, sanat eivät esimerkiksi taivu. Kanjeja käytettiin japanissa sekä merkityksen mukaisesti (yksi merkki tarkoittaa yhtä asiaa) että pelkästään äänteellisinä tavuina. Järjestelmää helpottamaan kehitettiin kaksi kiinalaisiin merkkeihin perustuvaa tavumerkistöä vastaamaan japanin perusäänteitä. Tämä kanakirjoitussysteemi kehitettiin 700-1000-luvuilla Heian-kaudella
  • Heian-kausi oli hovikulttuurin kautta, jolloin naisten hovikirjallisuus kukoisti
  • 1100-luvun alussa syntyi maailman ensimmäinen psykologinen romaani, Murasaki Shikibun Genji Monogatari eli Genjin tarina
  • katso, kuinka kanamerkit kehitettiin!
  • pyöreämuotoiset hiragana-merkit ovat kanjeista kaunokirjoituksen tapaan tyyliteltyjä merkkejä
  • kulmikkaat katakanat taas ovat kehittyneet kanjeista lyhentämällä niin, että niistä on otettu vain osa

https://i0.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/2009/05/03/Image-of-Kanji.gif

Kanjit

  • kanjien käyttäminen on ainoa keino erottaa toisistaan sanat, jotka lausutaan samalla tavoin. Homonyymisiä sanoja japanin kielessä onkin runsaasti.
  • käytössä olevia kanjeja on 5000-10 000 kappaletta, mutta kanjeja on olemassa yli 50 000
    • käytännössä kukaan ei hallitse tällaista määrää kanjeja, vaan jo 3000 merkin taitamista pidetään erinomaisena
  • jokapäiväisessä käytössä on n. 2000 kirjoitusmerkkiä
    • nämä opetellaan koulussa; alakoulussa opetellaan 90% lehdissä käytettävistä kanjeista eli 1006 kappaletta, yläkoulussa ja lukiossa opetellaan 939 lisää, eli yhteensä koulussa opetellaan 1945 yleisesti käytössä olevaa kanjia
  • jo 500 kanjillakin pärjäilee, koska ne kattavat 60% lehdissä käytettävistä merkeistä
  • kiinalainen kirjoitusjärjestelmä otettiin käyttöön n. vuonna 405, mutta se säilyi pitkään vain oppineiden osaamisena
  • käytännössä 600-luvulle asti lähinnä korealaiset maahanmuuttajat vastasivat kirjallisesta kulttuurista, ja juuri korealaiset tulkit ja kirjurit toivatkin luku- ja kirjoitustaidon Japaniin
  • kiinaa käytettiin ennen Japanissa kirjakielenä, samalla tavoin kuin Euroopassa käytettiin latinaa
  • nykyisin kanji-merkeillä kirjoitetaan sanojen ydinmerkitys, kuten verbien, substantiivien ja adjektiivien vartalot

https://i0.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/assets_c/2009/05/Hiragana-Chart-of-Shichida-thumb-640x449.gif

Hiragana-tavukirjoitus

  • hiraganoilla kirjoitetaan kieliopilliset taivutuspäätteet, partikkelit, postpositiot, taivutusmuodot ja muut elementit, joilla kanjit yhdistyvät toisiinsa (kanjeilla kun ei ole kieliopillisia muotoja)
  • osa japanilaisperäisistä sanoista kirjoitetaan kanji-merkkien sijaan hiraganoilla
  • hiraganoja käytetään myös pienille lapsille suunnattujen tekstien kirjoittamiseen, koska ensimmäisinä lapset oppivat hiraganat
  • samoin japanin opiskelijat aloittavat hiraganoista
  • periaatteessa kaikki asiat voidaan kirjoittaa japaniksi hiraganoilla lainasanoja lukuunottamatta, mutta aikuiset japanilaiset eivät luonnostaan näin tekisi
  • ”naisellisia”
  • voit kuunnella hiraganojen ääntämyksen täältä

https://i0.wp.com/hararie-japan-tokyo-tokyo.com/japanese_alphabet/assets_c/2009/05/Katakana-Chart-of-Shichida-thumb-640x453.gif

Katakana-tavukirjoitus

  • katakanoja käytetään lähinnä vierasperäisten sanojen kirjoittamiseen japaniksi
  • niillä kirjoitetaan muualta kuin Kiinasta lainattuja sanoja ja länsimaisia erisnimiä, mutta myös äänteitä kuvaavia eli onomatopoeettisia sanoja (ワンワン wanwan, ’hauhau’) ja tapaa tai mielentilaa kuvaavia sanoja (ニコニコ nikoniko, hymyilemistä kuvaava sana)
  • lisäksi esim. eläinten nimet ja kanjisanakirjoissa kiinalaisperäiset ääntämykset kirjoitetaan usein katakanoilla, samoin eläin- ja kasvisanasto tieteellisissä teksteissä kirjoitetaan katakanoilla
  • katakanoja käytetään tekstissä korostuksena ja tyylikeinona voimistamaan erillisiä sanoja alleviivauksen tai lihavoinnin tapaan; mainonnassa käytetään paljon katakanoilla kirjoitettuja sanoja ja jopa kokonaisia lauseita
  • geometrisiä
  • voit kuunnella katakanojen ääntämyksen täällä

Länsimaiset aakkoset

  • lisäksi latinalaisin kirjaimin voidaan teksteissä ilmaista lyhenteitä, numeroita tai nimiä

3 Comments (+add yours?)

  1. Trackback: Japanin kouluista ja koulutuksesta Part III « J-blog
  2. Trackback: Lainasanat japanissa « J-blog
  3. Trackback: Kirjoittaminen « J-blog

Leave a comment

Lähteet ja kirjallisuutta

Kokoamani tiedot perustuvat japanin kielen ja kulttuurin opintojeni muistiinpanoihin, eri oppikirjoihin ja Japanista kertoviin kulttuuri- ja matkaoppaisiin. Netistä olen vain täydentänyt tietoja, mitkä muista lähteistä ovat jääneet vajavaisiksi. Ikävä kyllä jotkin lähteet ovat auttamattomasti jo vanhentuneita, joten jos sinulla on nykyaikaisempaa tietoa esim. koulutuksesta tai työelämästä, laita kommenttia tulemaan :)

Lähteitä en ole erikseen eritellyt, koska suurin osa tiedoista on ikäänkuin yleistietoa Japanifaneille ja monissa opuksissa esiintyy näitä samoja tietoja. Lisäksi kirjallisuuslistasta kunkin postauksen loppuun tulisi pitkä, koska olen koonnut tietoja useista eri kirjoista. Kaikki painetun kirjallisuuden lähteet on kuitenkin lueteltu tässä alapuolella.

Kaikki kuvat ovat netistä ja kuvien lähde on aina liitetty kuvaan, eli klikkaamalla kuvaa pääset kuvan alkuperäiselle sivulle - ilmoitathan, jos huomaat jotain hyvän tavan vastaista kuvien (tai muiden juttujen) lainaamisessa!

Käyttämääni kirjallisuutta:
- Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu - Kootut tankarunot 1960-1982 (2000)
- Tuomas Anhava: Kuuntelen, vieras - Valikoima klassillisia japanilaisia tanka-runoja (1969)
- Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri (1994)
- Japani - pienoishakuteos Japanista (2006), toim. Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito
- Japanin kulttuurihistoria - näkökulma (1994)
- Tapani Jussila: Tokiopassi (2007 ja 2003)
- Kansojen kirjasto: Japani (1987), toim. Time-Life Books
- Takako Karppinen: Japanin kielen alkeet (1999)
- Tadaaki Kawata: Japanin kieli (1989)
- Pirjo-Riitta Kuusikko: Bunka shokyuu Nihongo - Opintomoniste, kielioppi ja sanasto I ja II osa
- Hannu Kärkkäinen: Tokion ja Japanin matkaopas (1993)
- Heikki Mallat: Dōzo - Japanin kieltä ja kulttuuria (1993)
- Pia Matilainen ja Virpi Serita: Michi - tie japanin kieleen (2010)
- Hannele Ripatti-Cantell ja Matti Cantell: Aasia-kirja - Lukumatka Aasiaan, Australiaan ja Oseaniaan (1998)
- Alexander Walther: Japani - Nihon (2009)
- Ilmari Vesterinen: Japanin kansankulttuuri - Kulttuuriantropologinen johdatus (1982)
- Ilmari Vesterinen: Japanilaiset - Japanin kulttuurin antropologista tarkastelua (1987)
- Ilmari Vesterinen: Geishan maailma - Tarua ja totta (2001)